Hevosvalokuvauksessa on mielestäni pitkälti kyse dokumentoinnista. Kuva on onnistunut silloin, kun siitä näkee hevosen värin, rakenteen ja mahdolliset merkit. Rakenne- ja pääkuvan voisi luonnehtia olevan hevosen passikuva.
Paras tilaisuus saada rakennekuvia on näyttelyt, joita järjestetään esimerkiksi roduttain tai käyttötarkoituksen mukaan. Leikkimällä paparazzia ja kuvaamalla salaa harvoin saa edustavia kuvia, joten parhaiten onnistut pyytämällä hevoset kuvattavaksi. Olen kuullut monia kauhutarinoita epäystävällisistä ja töykeistä esittäjistä, mutta vielä useammin töykeistä hevoskuvaajista. Kohdalleni ei ole koskaan sattunut kieltävää vastausta, kun olen kysynyt hevosta kuvattavaksi. Suosittelen katsomaan kuvauspaikan valmiiksi, jossa valon suunta ja tausta on kohdallaan, sekä liikkumatilaa on tarpeeksi sekä sinulle, sekä hevoselle ja sen esittäjälle. Sitten vain rohkeasti kysymään: "
Anteeksi, haluaisin kuvata teidän hevostanne. Onko teillä hetki aikaa?". Seuraile kuitenkin tilannetta,
onko hevonen / esittäjä hermostunut? Jos on, he eivät luultavasti halua tulla kuvattavaksi ainakaan ennen kehää, jotteivat he menetä kokonaan toivoaan onnistuneesta suorituksesta. Onko heidän vuoronsa kohta? Jos on, anna heidän keskittyä tulevaan esitykseen. Oletko epävarma kysymään hevosta kuvattavaksi? Älä ole, hevosihmiset ovat mukavia. Monet ovat kysyneet kuka olen ja minne kuvaan. Muista vastata rehellisesti!
Vasemmalla olevassa kuvassa siisti tausta ja hevonen kokonaan näkyvissä, oikealla olevassa hevosesta kasvaa talon pääty ja tolppa, sekä kaviot eivät ole näkyvissä.
Kuvatessa hevosten muotokuvia on usein enemmän vaihtoehtoja taustan suhteen, kuin monissa ratsastuskilpailuissa. Tärkeää on, että jalat (kavioineen) näkyvät ja että hevonen on aseteltuna sellaiselle taustalle, joka ei vaikuta hevosen värin tallentumiseen kuvassa. Esimerkiksi tumma metsä taustalla saa tumman hevosen katoamaan kuvaan, punaista seinää vasten rautiaasta hevosesta tulee punarautias ja valkoista lumihankea vasten mustan hevosen silmät ja sieraimet katoavat näkyvistä.
Keskimmäisessä kuvassa hevosella paras asento.
(Huomaa asetellun hevosen ja paparazzina kuvaamisen ero; keskimmäinen ja oikeanpuoleinen kuva)
Rakennekuvaan hevonen asetellaan siten, että se seisoo harjaton puoli ja ns. jalkapari auki kuvaajalle. Eli siten, että kuvaajan puoleinen etujalka on aavistuksen edessä siten, että myös toinen etujalka on kokonaan näkyvissä. Kuvaajan puoleinen takajalka on niin paljon hevosen takana, että myös toinen takajalka on näkyvissä. Tarkoituksena on saada hevonen näyttämään ryhdikkäältä ja ympäristöltään kiinnostuneelta kuvassa. Kuva saa heti paljon mielenkiintoisemman, kun pyyhkäisee mahdollisen etuharjan pois kuvaajan puolelta paljastaen hevosen silmän.
Joskus tuuli aiheuttaa sen, ettei otsaharja pysy paikoillaan, vaikka kuinka yrittäisi. Tällöin kannattaa kuvaajan itse ottaa muutama metri sivulle, jolloin hän saa uuden kuvakulman.
Hevosten pieniä virheitä voi peitellä oikeanlaisella asettelulla. Takakorkean hevosen voi sijoittaa aivan aavistuksen verran seisomaan alamäkeen, ryhdittömän ja etupainoiseen hevoseen saa ryhtiä nostamalla sen päätä. Myös oma paikka ja kuvauskorkeus ovat tärkeitä! Itse kuvaan pienet ponit kyykistyen, usein "puolikyykystä" isot ponit ja pienet hevoset, sekä täysin seisaaltaan isot hevoset. Kyykistymällä saat kuitenkin shireenkin vielä enemmän kokoa ja seisomalla suorana shetlanninponin näyttämään todella pieneltä. Kyykistymisen ja seisomisen eroon vaikuttaa kuitenkin myös välimatka kuvattavan hevosen ja sinun välillä. Pyri kuvaamaan hevosen lapojen / sydämmen kohdalta, sillä silloin kuvakulma ei vääristä hevosen mittasuhteita.
Shire kuvattuna kyykistyneenä
Hevosten omistajat/esittäjät kuitenkin usein haluavat kuvauttaa hevosen ns. paremmalta puolelta, joka voi olla myös harjallinen. Harjattomalla puolella voi olla esimerkiksi vanha arpi tai se voi olla muuten vain huonompi puoli, kuten myös ihmisillä on.
Muista aina kuunnella hevosen esittäjää ja toteuttaa heidän pyyntöjään!!
Jos hevonen käyttäytyy levottomasti kuvatessa älä yritä turhaan ratakiskosta vääntää hevosta oikeaan asentoon täydellisten kuvien vuoksi. Kannattaa kokeilla seisoisiko hevonen paremmin naama toiseen suuntaan, vai kannattaisiko sitä kävellyttää muutama voltti. Mikäli rakennekuva ei onnistu, luovu visiostasi ja ehdota pääkuvaa (
sillä silloin ei ole enää jalkojen asennolla väliä ja esittäjän työ helpottuu).
Saatuasi haluamasi rakennekuvat on luontevaa siirtyä ottamaan pääkuvia: "
kiitos - onko teillä vielä hetki, jos otettaisiin muutama pääkuva?". Pääkuvan aikana ei enää hevosten jalkojen asennoilla ole väliä. Pyri olemaan etuviistossa hevosen edessä ottaessasi pääkuvia. Jokaisella on todella persoonallinen tapa ottaa pääkuvia, itse otan voimakkaasti alaviistosta, jolloin se saa kuviin "propagandatunnelmaa" ja mahtipontisuutta.
Vasemmanpuoleinen kuva on otettu seisoen, oikeanpuoleinen kyykistyneenä
Muista pitää hevosen silmät näkyvillä, eli tarvittaessa pyytää siirtämään etuharjaa pois silmiltä. Tarkoituksena on saada hevosen silmät auki & korvat höröön, ryhdikkyyttä sopivasti (ei liikaa, muuten isot hevoset alkavat näyttää laamoilta...) ja edustava potretti aikaiseksi. Pääkuvia ei kannata rajata tiiviiksi, vaan jättää kaulaa ja ryntäitä sopivasti näkyviin, sekä tilaa myöskin katseelle.
Kolme kuvaa, jotka kaikki liian tiiviisti rajattuja, sekä kahdessa puolikas esittäjä mukana
Rakenne- ja pääkuvauksessa on tärkeää, ettei hevosesta kasva sähkölinjoja, katupylväitä, aurauskeppejä.... Ylipäätään mitään mikä voi näyttää huonolta kuvassa. Taustaksi kannattaa siis valita yksinkertainen, jossa ei ole mitään ylimääräistä (joita ovat autot, lantakasat...). Myös hevosten esittäjä joko on kuvissa kokonaan tai ei ollenkaan (
ja jos joku sanoo, että häntä ei saa näkyä kuvissa niin se sitten myös tarkoittaa sitä!). Moni hevonen kuitenkin lähtee seuraamaan esittäjää kuuliaisesta, kun hän ottaa kaksi askelta taaksepäin päästäkseen pois kuvasta. Neuvo häntä säilyttämään kuolaintuntuma ja tarvittaessa ojentamaan "irtokäsi" kuvaan. Irtokäden voi myöhemmin tarvittaessa poistaa kuvasta. Puolikkaan ihmisen poistaminen on vaikeampaa.
Kun kuva otetaan pystysuunnassa taustalle mahtuu myös paljon vähemmän kuvaa häiritsevää tekijää.
Muut kuvausohjeet tuntuivat helpoilta kirjottaa, näitä sai oikeasti miettiä, sillä en kuvaile usein näyttelyissä. Vielä yksi ohjepostaus on tulossa yleisön pyynnöstä. Toivottavasti näistä ohjeista on kuitenkin iloa jollekin (
kommentoikaa, oli tai ei ;)) ja
minulle voi antaa rakennekuvaustilanteita, eli kutsua kotikuvaukselle. Pistäkäähän sähköpostia
minttu(at)aaveen.net. Kiitos!
