Kuva otettu vuosi sitten neulanreikäkameralla (jonka ihan omin käsin rakensin). Ainut yksi kuva, mutta pidän siitä sitäkin enemmän. Viime aikoina ei ole tullut kuvattua yhtään mitään milläkään kameralla... Lazy me.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Neulanreikäkamera
Kuva otettu vuosi sitten neulanreikäkameralla (jonka ihan omin käsin rakensin). Ainut yksi kuva, mutta pidän siitä sitäkin enemmän. Viime aikoina ei ole tullut kuvattua yhtään mitään milläkään kameralla... Lazy me.
lauantai 22. lokakuuta 2011
21.10.2011 Helsinki International UB Horse Show
Joka vuotinen Horse Show on nyt koettu perinteikkäästi. Viime vuonna perjantai-iltana ratsastetun luokan voitti Nina Fagerström, tänä vuonna kansainvälisen luokan voitti Anna-Julia Kontio upealla suorituksellaan. Kameraa minulla ei ollut mukana ja tässä ilmainen vinkki kaikille jotka haluavat kuvata HIHS'ässä: just enjoy the show. (ps. bongaa meikä tästä!)
maanantai 17. lokakuuta 2011
OSALLISTU valokuvauskilpailuun
Osallistu blogissani järjestettävään valokuvauskilpailuun ja voita hiirimatto omasta kuvastasi!
Aiheena on lempihevosesi, eli lähetä minulle itse ottamasi valokuva lempihevosestasi laitumella, kilpailuissa, kotona tms. sähköpostiin aaveennet@gmail.com otsikolla "aaveen.net blogi - valokuvauskilpailu". Kilpailijat, joilla on oikeus osallistua useammalla kuvalla tulee kaikki kuvat olla samasta hevosesta. Voittaja saa itselleen kuvastaan hiirimaton (arvo n. 10€). Kilpailuaika on 18.10. - 18.11.2011.
Kilpailun säännöt:
- Blogin vanhat rekisteröityneet lukijat (tällä hetkellä 110 kpl) saavat osallistua kolmella (3) valokuvalla.
- Blogin uudet rekisteröityneet lukijat saavat osallistua kahdella (2) valokuvalla.
- Rekisteröimättömät lukijat saavat osallistua yhdellä (1) valokuvalla.
- Kuvakoko tulee olla n. 1496 x 1953 optimaalisen kuvanlaadun takaamiseksi mahdollisessa palkinnossa
- HUOM! Alle 1000 x 766 kokoisia valokuvia ei huomioida kilpailuun!
- Kuva tulee olla sinun itse ottamasi (eli ei esim. perheenjäsenesi, ystäväsi, internetistä kopioitu jne.)
- Kuvaa ei välttämättä tarvitse erikseen ottaa kilpailua varten, vaan se voi myös olla vanhempi.
- Voittajakuva (ja mahdollisesti myös muita kilpailuun osallistuneita kuvia) julkaistaan blogissani kilpailun päätyttyä.
Näin osallistut:
- Lähetä kuvasi määräaikaan mennessä (18.11.2011) osoitteeseen aaveennet@gmail.com
- Otsikoi viesti seuraavasti: aaveen.net blogi -valokuvauskilpailu
- Nimeä kuvasi seuraavasti: etunimi_sukunimi_kuvannro (eli esim. ella_esimerkki_2)
- Esittele kuviesi hevonen ja jokaisen kuvan tausta lyhyesti.
- Ilmoita oletko vanha vai uusi rekisteröitynyt lukija (+ nimimerkkisi lukijana), vai luetko anonyymisti.
- Liitä viestiin etunimi, sukunimi ja postiosoite.
- Blogin vanhat rekisteröityneet lukijat (tällä hetkellä 110 kpl) saavat osallistua kolmella (3) valokuvalla.
- Blogin uudet rekisteröityneet lukijat saavat osallistua kahdella (2) valokuvalla.
- Rekisteröimättömät lukijat saavat osallistua yhdellä (1) valokuvalla.
- Kuvakoko tulee olla n. 1496 x 1953 optimaalisen kuvanlaadun takaamiseksi mahdollisessa palkinnossa
- HUOM! Alle 1000 x 766 kokoisia valokuvia ei huomioida kilpailuun!
- Kuva tulee olla sinun itse ottamasi (eli ei esim. perheenjäsenesi, ystäväsi, internetistä kopioitu jne.)
- Kuvaa ei välttämättä tarvitse erikseen ottaa kilpailua varten, vaan se voi myös olla vanhempi.
- Voittajakuva (ja mahdollisesti myös muita kilpailuun osallistuneita kuvia) julkaistaan blogissani kilpailun päätyttyä.
Näin osallistut:
- Lähetä kuvasi määräaikaan mennessä (18.11.2011) osoitteeseen aaveennet@gmail.com
- Otsikoi viesti seuraavasti: aaveen.net blogi -valokuvauskilpailu
- Nimeä kuvasi seuraavasti: etunimi_sukunimi_kuvannro (eli esim. ella_esimerkki_2)
- Esittele kuviesi hevonen ja jokaisen kuvan tausta lyhyesti.
- Ilmoita oletko vanha vai uusi rekisteröitynyt lukija (+ nimimerkkisi lukijana), vai luetko anonyymisti.
- Liitä viestiin etunimi, sukunimi ja postiosoite.
Kilpailuun osallistuvat kuvat arvostelee bloginpitäjä. Kuvissa arvostellaan teknistä toteutusta ja sen onnistuneisuutta, sekä myös kuvan välittämää viestiä ja tunnelmaa.
torstai 13. lokakuuta 2011
Cygnus cygnus
Tulin kertomaan, että elossa ollaan. :) Hiljaisuutta blogiin on tuonut täysi lukiojakso sisältäen liikaa palautettavia kirjallisia tehtäviä. Vapaahetkeni olen viettänyt muumin luona ja kuvia tehden, joten jostain se aika pitää saada. Olkaa kuitenkin kuulolla sillä ensi maanantaina blogissani käynnistyy valokuvauskilpailu! Joten kaivakaahan nyt kaikki kamerat esiin ja parhaimmat kuva-aarteet tiedostojen uumenista lähettyville.
torstai 6. lokakuuta 2011
Kysymyksiin vastauksia
finally its over. Eli minun yo-koerutistus tälle syksylle, keväällä jatkuu... Tässä jo yli kuukausi sitten lupaamaani kysymyspostaukseen vastaukset. :) Toivottavasti edes joku jaksaa lukea loppuun asti! Kuvissa esiinnyn ilman poikkeuksia minä, joten antakaa anteeksi. (tiedän myös mikä on syy miksi minusta tuli kuvaaja eikä malli...)
MINÄ
Minkä ikäinen olet?- olen syntynyt keväällä 1993, eli tällä hetkellä olen 18-vuotias.
Suosikki värisi vaatteissa ja noin yleensä?
- suosikkivärini ovat khakin vihreä ja musta. Tykkään myös valkoisesta ja harmaasta. :--)
Pukeudutko jonkin tietyn genren mukaan tai haluaisitko pukeutua?
- hyvällä tahdolla voi ajatella minun olevan indie –henkinen, muttei sitten ihan kuitenkaan. Olen sopivasti vain minä itseni ja pukeudun vaatteisiin joissa viihdyn.
Suosikki musiikki genresi ja pari ehdotonta suosikki biisiäsi kyseisestä genrestä?
- tykkään vähän kaikesta, lempibändejäni on The Capital Beat, Pendulum, Gogol Bordello, a7x, Pariisin Kevät, Madness, Calexico, Muse, Franz Ferdinand jne. Tsekkaa last.fm tunnukseni tästä.
Montako lävistystä sinulla on? Ja missä?
- ainoastaan korvissa, 3 krt / korvanlehti eli yhteensä 6 kpl. Molemmissa korvissa minulla on 10mm venytykset.
Mitä lävistyksiä haluaisit?
- en välttämättä mitään. Kielestä ja Bridge (silmien väli) olen haaveillut, mutta pienen neulakammon vuoksi voi jäädä ikuisesti suunnitteluasteelle.
Suosikki vuodenaikasi?: syksy. Tykkään pimeistä illoista ja syksyisessä metsässä tehdyistä maastolenkeistä.
Suosikki hevosrotusi?: pohjoisruotsinhevonen, suomenhevonen ja muut isot tupsujalat.
Lempijäätelö makusi?: salmiakki ja puffet –minttujäätelö.
Lemppari mäkkiateria?: El Maco plussana, mut hei mullaha oli tää lukiolaisliitonkortti?!!?
Viisi tärkeintä asiaa elämässäsi?
– harrastukset – ystävät – vapaa-aika – perhe – opiskelu – tulevaisuus
Minkälaiset ovat tulevaisuuden haavesi?
– haen opiskelemaan Tampereelle historianopettajaksi. Toivon saavani opiskelupaikan ja myöhemmin alaltani kaupungissa jossa viihdyn.
Suosikki hevosvalokuvaajasi?
- minulla ei ole varsinaista suosikkia, mutta ihailen monia kuvaajia jotka jaksavat harrastaa aktiivisesti vuodesta toiseen, säässä kuin säässä. :---)
Tunnetko muita hevosvalokuvaajia?
- tunnen muutamia Itä-Suomen kuvaajia ja jonkin verran myös muualta Suomesta, jotka ovat tulleet matkan varrella tutuiksi. Toimiessani Sukupostin kuvalisääjänä (lähinnä omat kuvat) tunnen myös sitä kautta paljon hevoskuvaajia Suomesta.
Haluaisitko kuvata ammatiksesi?
- en. Haluan pitää tämän harrastuksena, joka ei ole minulle mörkö viikonloppuisin. Mikäli kuvaisin työkseni, epäilisin homman alkavan maistuvan puulta ennemmin tai myöhemmin. Jotkut asiat kannattaa jättää vain harrastukseksi, jolloin siitä voi nauttia.
Mitä opiskelet?
- käyn kolmatta (ja toivottavasti viimeistä) vuotta Iisalmen Lyseossa.
Mistä aaveen.net sivuston nimi tulee?
- sivuston nimi tulee ikivanhasta nimimerkistä, joka viittasi aaveeseen. Luin sen vanhasta Hevoshullu –lehdestä sukutaulu osiosta ja kehitin siitä nimimerkkini. Vuonna 2006 sivuston nimi oli Aaveen Kuvat. Pienen pohdinnan jälkeen nimestä jäi ”kuvat” pois ja jäljelle jäi aaveen.net. Nimi on ollut kätevä, mutta nimenvaihdos on käynyt muutamia kertoja mielessä. En kuitenkaan osaisi kuvitella hommalleni mitään muuta nimeä. Vai kuulostaisiko ”Minttu Koposen hevoskuvia” / mintunheppakuvat.net hyvältä?
Miksi aloit pitämään tätä blogia?
- minulla oli myös aiemmin blogi, vuonna 2009. Haluan kertoa ihmisille, ettei harrastukseni aina välttämättä ole niin helppoa kuin se näyttää eli lähinnä keskittyä mieltä painaviin asioihin. Mielestäni negatiivinen linja vaikutti liian raskaalta, joten tällä hetkellä blogi toimii ajankohtaisimpana tiedonvälittäjänä missä mennään vai mennäänkö missään.
VALOKUVAUS
Valokuvaus, millon sen aloitit ja miksi? :)- Ensimmäisen kameran sain vuonna 2005, se taisi olla merkiltää Olympus SP uz720. Kuvailin aluksi kotona, lopulta sain vanhemmiltani luvan viedä kameran tallille (”koska siellähän se menee rikki!”). Sille tielle se onkin jäänyt…
Kun tallin tuntiponi kuoli noina aikoina aloin kuvaamaan tärkeimpiä heppakavereitani, jotta minulle jäisi jokin konkreettinen muisto eläimestä. Kilpailuissa kuvaaminen oli helpointa sillä ratsastustuntini oli aina iltapimeän aikaan niin, ettei tarhasta saanut enää kuvia. Ensimmäiset ulkopuoliset kilpailut kuvasin vuonna 2005, Tahkolla. Innostuin niin paljon että heti seuraavalla viikolla halusin Kiuruvedelle kuvaamaan uusia kilpailuja. Ja sen jälkeen aina vain uusia kilpailuja…
Harrastustani on siivittänyt myös isäni ja isosiskoni kiinnostus kameroihin (olin mallinna pikkutyttönä siskolleni hänen valokuvaussessioissaan) sekä perheeni taloudellinen tuki ja kuljettaminen kilpailuihin.
Miten paljon kuvia otat yleensä yhden tapahtuman aikana? Ja miten monta kuvaa aina yhdestä hevosesta, noin suurinpiirtein:)
- Kuvien lukumäärä riippuu hirveästi kilpailuiden koosta, onko kyseessä koulu- vai esteratsastus vai ravit jne. Normaali määrä kuvia on noin 3-7kpl / ratsukko ja kuvia tulee noin 100-600kpl koko tapahtumasta.
Mikä on tähän mennessä suurin määrä tapahtumia, jonka olet vuodessa kuvannut?
- Aktiivisin olin vuonna 2007, jolloin kävin yhteensä 27 hevostapahtumassa valokuvaamassa, sekä tein hajanaisen määrän kotikuvauksia. Olin silloin vasta hankkinut ensimmäisen järjestelmäni ja puhkuin intoa ;). Vuosina 2009-2011 olen kuvannut joka vuonna 23 hevostapahtumaa, v. 2008 18 tapahtumaa ja vuonna 2006 vaatimattomat 10 tapahtumaa.
Onko aina mukava lähteä kuvaamaan vai onko päiviä kun ei innostaisi/jaksaisi?
- melkein aina on mukavaa lähteä. Tosin jos olen saanut ikävä kommentteja anonyymeiltä internetistä, on kiinnostukseni vähän jäissä. Kurjaan ilmaan ei tietenkään huvita lähteä, eikä kilpailuihin jotka ovat maneesissa. :--) Jos tiedän tulevan kuvauskokemuksen olevan ikävä saatan skipata tapahtuman, mikä on kyllä aika harvinaista minulle.
Minkä tapahtuman / minne haluaisit kuvaamaan?
- haluaisin kuvata hevosten korkeushyppykilpailun. Vuosia sitten olin katsomassa HIHS:ssä korkeushyppyluokkaa ja olin vakuuttunut. Mielettömän kokoisia esteitä! Toisaalta haluaisin myös kuvata vihdoin ja viimein Suomen shire- ja clydesdaleyhdistyksen järjestämät näyttelyt (ehkä ensi vuonna sitten paremmalla onnella!). Ja totta kai haluaisin käydä kuvaamassa Länsi- ja Keski-Euroopassa mm. jalostusoreja.
Mitkä kilpailut on mielenkiintoisin kuvata?
- Estekilpailuissa on sitä tiettyä jännitystä alusta loppuun ja pidän siitä. Olen monesti onnellinen ratsastajien hienojen ratojen jälkeen! Myös raveissa on mielenkiintoista kuvata, sillä itse koen ravit todella haastavaksi tapahtumaksi itselleni kuvata.
Mikä tekee onnistuneen valokuvauskeikan?
- Onnistuneet kuvat! Millään muulla ei ole niin paljoa väliä, kunhan kuvat ovat onnistuneet. Tuntien seisominen kaatosateessakin palkitaan, kun itse olen tyytyväinen kuviin.
Kuvaile täydellinen kuva, jonka haluaisit ottaa
- Haluaisin kuvata hiekkarannalla laukkaavia hevosia. Olisi upeaa päästä kuvaamaan hevosta myös järven rannalle, kun valotus, hevonen, tausta, minun oma räpeltäminen… olisi kohdallaan.
Haaveiletko kuvaavasi esim. lehtiin, bändejä tms.
- Olen salaa haaveillut työskenteleväni hevoslehden toimituksessa, jolloin pääsisin myös valokuvaamaan samalla. Bändikuvaus ei niinkään kiinnosta, sillä haluan enemmän nauttia elämyksestä, kuin keskittyä työskentelemiseen.
Millä ohjelmalla ja miten muokkaat kuvasi?
- Käytössäni on Corel Paint Shop Pro X, jonka ostin itselleni vuonna 2005. Olisi ehkä aika päivittää ohjelmisto uuteen… :--) Yleensä vain rajaan kuvat, muutaman hieman värimaailmaa terävämmäksi ja tarkennan kuvaa pienennyksen jälkeen.
Luonto- vai henkilökuvaus?
- Luontokuvaus, sillä en osaa kuvata ihmisiä. Muotokuvaus on vaikeaa, sillä en osaa asetella ihmisiä haluamallani tavalla. Lisäksi viihdyn luonnon keskellä ja nautin luonnossa olemisesta, jolloin valokuvaus ja onnistuneet kuvat voivat tulla hieman extrana.
Haluaisitko kuvata enemmän esim.henkilökuvia vai ovatko hevosvalokuvat sinun kutsumus?
- Vaikka koenkin suurta alemmuuskompleksia moniin valokuvaajiin ja märisen usein, kun en koe olevani samalla tasolla kuin muut valokuvaajat, ovat hevoskuvani juuri minua varten. Minulla ei löydy visiota, näkemystä tai ideoita jos pitäisi kuvatakin ihmisiä, joten taidan sen suosiolla jättää muille. Käykää muuten tutustumassa Picture Puttosen blogiin. Mikko on mielestäni yksi Suomen lahjakkaimpia valokuvaajia.
Kaunein / komein hevonen jonka olet kuvannut?
- Uljaat mustat! Myös shireori Kanareds Caruccio M oli upea ja olin aivan häkeltynyt niin mahtavan hevosen edessä.
Millainen hevonen on haastava kuvata?
- Ryhdittymät, notkoselkäiset ja lihaksettomat. Mielessäni on malli, jonka mukaan tahtoisin kaikki hevoset ikuistaa. Kuitenkin luonnostaan ryhdittömän hevoset ovat vaikeita, sillä ne usein näyttävät pitkiltä kuin meksikon pikajunat eivätkä niinkään uljailta ja jaloilta eläimiltä.
Oletko koskaan joutunut vaaratilanteeseen kuvatessasi?
- pari kertaa olen ollut hevosen ja seinän välissä. Osaan kuitenkin suhteellisen hyvin (*kop kop* puuhun) välttää vaaratilanteita. En koskaan mene liian lähelle vieraiden hevosten kanssa, enkä koskaan mene luvatta laitumille tai aitauksiin! En myöskään taputtele tuntemattomia hevosia.
Paras runko ja objektiivi jotka sinulla ovat tähän mennessä olleet?
- Ensimmäinen runkoni Nikon D50 on tähän mennessä paras runkoni. Voi tosin olla, että aika kultaa muistot ja olen unohtanut D50 –rungon ongelmat. ;) Paras objektiivini on tällä hetkellä käytössäni oleva Sigma 70-200mm/f2.8 II EX DG Macro HSM.
Paljonko olet about maksanut tähän mennessä kuvausvälineistöstäsi yhteensä?
- Karkea arvioni on, että tällä hetkellä käytössäni olevat rungot ja objektiivit ovat tulleet maksamaan 2780€. (En välttämättä olisi halunnut tietää summaa…)
Onko sinulla jonkin runko ja/tai objektiivi, jonka haluaisit, jos olisi rahaa?
- Haluaisin Nikon D3x:n, jolla on niin suolainen hinta etten uskalla edes unelmoida siitä. Äitini on kuitenkin luvannut sponsoroida minulle kyseisen rungon, mikäli kirjoitan ruotsista ylioppilaskokeissa arvosanan L. Jotenkin kuitenkin jaksan epäillä, että tavoite on aika kaukainen…
Miksi kuvasi maksavat?
- Minulle maksavat kalustoni (hinta yo.), nettisivujeni tilan yms. lisäksi kulkeminen kilpailuihin. Liikun aktiivisesti n. 100km säteellä, jolloin bensaa menee, välistä liikaakin.
Paras kuvasi, jonka olet tähän mennessä ottanut? Ja kyllä, nimen omaan se yksi kaikista paras niistä monesta kymmenestä, ellei sadasta tuhannesta kuvasta mitä olet kuvannut 8)
Hienoin ei-hevoskuva, jonka olet ottanut?
Vaikka kuva on perinteinen, siinä on jotain mikä kiehtoo minua. En tiedä onko se synkkä värimaailma vai tarkennus aallonharjassa vai mikä, mutta jokin tässä vain vetoaa minuun. Kuva heinäkuulta 2007.
RATSASTUS
Miten sun ratsastusharrastukses alkoi, milloin hevoskärpänen rouskaisi?
- Olen tykännyt pikkulapsesta asti hevosista ja ensimmäistä kertaa pääsin kunnolla ratsastamaan 6-vuotiaana 90-luvun lopulla silloisen naapurini omistamalla suomenhevosruunalla. Ratsastin tällä hevosella monta vuotta, jonka jälkeen hoidin monia hevosia. Vuonna 2003 aloitin paikallisessa ratsastuskoulussa tuntiratsastajana ja sillä tiellä olen edelleen. Vuonna 2005 aloin hoitamaan ruotsin kylmäveritamma Murrea, josta muodostui elämäni hevonen yhteisten vuosien aikana.
sh-r Taajantoivo
Saan aina hups -gallerian kuvista välistä vihaisia sähköposteja. Tässä tasoitukseksi kieltokuva, kun minä olen kuskina. (ps. olen aina tahtonut tippumiskuvan itsestäni, koskaan en ole vielä saanut :()
Onko sinulla omaa hevosta? Jos ei, haluaisitko? Millainen hevosesi on?
- Minulla ei ole tällä hetkellä omaa hevosta, eikä koskaan ole virallisesti ollut. Haluan oman hevosen valmistuttuani ammattiin, jolla voisin kilpailla harrastusmielessä aluekilpailuissa koulu- ja esteratsastuksessa. En kuitenkaan tiedä kumpi viehättää enemmän, isot kylmäveriset vai urheilulliset kevyet kylmäverihevoset. Kun olen iso ja rikas tahdon pihaan shiren, pohjoisruotsinhevosen ja sporttisemman urheiluhevosen.
Elämäsi tärkeimmät hevoset?
sh-r Jaavan Tähtö (s. 1987 – k. 2009): ensiratsuni, jolta tipuin monta monituista kertaa. ”Jämä” jaksoi kuitenkin kärsivällisesti opettaa pikku-Minttu ratsastuksen saloihin.
sh-r Kirmaaja (s. 1988 – k. 2008): hoitohevoseni ratsastuskoulussa, jonka kanssa starttasin ensimmäiset ratsastuskilpailuni! Superihana Kirppu oli luottoratsu kaikille, tilanteeseen kuin tilanteeseen.
sh-r Kösperi (s. 1991-): vakioratsuni ratsastuskoulusta, jonka kanssa kilpailin seurakoulukilpailuissa vuosina 2008-2010. Köspän kanssa koin ensimmäiset ”WAU!” –fiiliksenä ratsastaessa. Osaava ruuna innostui pohkeenväistöstä ja yritti aina parhaansa tehden minusta vannoutuneen suokkifanin.
til-r Leps (s. arv. 1994-): ratsastuskoulun iiiiiiiiiiso tuntihevonen, jonka kanssa hyppäsin paljon vuosina 2007-2010. Saimme joskus sijoituksia pikkuluokista, mutta Lepsi jäi pysyvästi minun mieleeni kun rämäpäisesti roiskaisimme minulle valtavan kokoisen esteen yli harjoituksissa hetken mielijohteesta. Saimme koko ryhmän ja opettajan leuan loksahtamaan ja kommentin: ”UUDESTAAN, OLI NIIN MIELETTÖMÄN HIENO HYPPY!”
kvr-t Slorina (s. 1985- k.2011): elämäni hevonen, jonka kanssa olisin halunnut enemmän yhteistä aikaa. Maailman ystävällisin sielu, josta teen tarkemman postauksen myöhemmin tässä kuussa.
til-t Venta (s. arv.1997-): Murren mantelinperijä, jonka varalle minulla on himmeitä kuvioita. Ventasta tulossa tarkempi postaus vielä tässä kuussa.
maanantai 26. syyskuuta 2011
Kisaviikonloppu takana
Melkoinen toiminta viikonloppu takana päin ja hyvillä mielin jaksoi valmistautua tulevaan viikkoon (enää KOLME päivää yo!). Tulossa on siis postaus kilpailuissa, joissa en ollut kuvaajana vaan kuvattavana, eli kerron teille miten oman kotitallin seurakinkerit meni.
Lauantaina minun piti startata 60cm puoliveriruuna Hoffmanilla, eli Heikillä, mutta koska kilpailut siirtyivät ulkokentän pohjan huonon kunnon vuoksi maneesiin jäin luokasta pois. Starttasin vain mammutilla luokat 60cm ja 80cm. (Mammutista tulossa vähän enemmän tietoa ensi viikolla teille). Verryteltiin sileällä aika pitkään mammutin omistajan kanssa, kun tämä meni toisella hevosellaan, Sulolla (pv-r Spiritas) sen jälkeen, kun oltiin opeteltu rata, puunailtu hepat ja saatua nostettua toisemme kyytiin.

mulla ei ole kuvamateriaalia estepäivältä, joten tässä kuvia elokuun seuraestekisoista naapuritallilla. Rymähdettiin sarjan b-osan läpi joten 4vrp. näistäkin... :)
Esteverryttely hallissa meni mallikkaasti, muumi vähän katsasteli katsomopäätyä ja teki pari hassua hyppyä pystylle vasemmassa kierroksessa. Oikeaan suuntaan hypyistä tulee aina paljon paremman tuntuisia ja ilmavampia, vaikka sitten laukka on usein väärä alastulossa. Verryttelyn jälkeen jäätiin maneesiin nurkkiin odottelemaan, että kaikki ryhmän 4 ratsukkoa sai ratansa suoritettua. Itse yritin valita odotusnurkkani mahdollisimman hyvin, jotta verryttelyryhmässä ollut ori ei huomaisi meitä viehkeitä tammoja ja toisekseen, ettei muumi olisi pyörinyt kenenkään eteen.
Rata itsessään meni tosi hyvin. Toin kolmoselle (pysty) vähän huonosti, joten lähti aikaisemmin kuin ajattelin ja jäin vähän jälkeen hypyssä. Suurin osa kaarteista menikin vastalaukassa, mutta muumi oli menossa tosi hyvin eteenpäin reipasta laukkaa niin ajattelin vain ratsastaa kaarteet huolellisesti... (suomeksi: paniikki iski että pakko päästä äkkiä pois). Perusrata oli puhdas joten uusinnassa ajattelin ratsastaa aikaa ja kääntää meille toooooooooodella tiukan tien. Ajattelin jo kurvatessani että nyt muuten valitsin huonosti, mutta hevonen oli rehti ja pelasti tilanteen. Lopulta tämä kruisailu oikeutti meidät kolmanteen sijaan. :)
80cm verkassa otin muutaman hypyn molempiin suuntiin, ravailin letkeetä ravia ja laukkasin mahdollisimman rytmikästä ja eteenpäinpyrkivää laukkaa. Itse tsuumailin esteitä ja mietin samalla kuinka hitsin isoilta ne näyttääkään mun silmiin hallissa. Radan eka este oli täys fiasko, tultiin ihan hyvin mutta hyppy oli löysä ja muumi kolautti takasilla okserin takapuomin alas. Siinä vaiheessa ajattelin, että jos vielä seuraava hyppy on yhtä veltto niin keskeytän radan. Hypyt kuitenkin parantui loppurataa kohti, sain myötälaukat kaariin (tosin muumi vaihtelee niitä videosta katsottuna aina suorilla linjoilla, hassu eläin. Itse en vaihtoa välttämättä tunne jos oon jo keskittymässä seuraavaan tehtävään.) ja saatiin muuten puhdas rata. Eli ei vieläkään päästy tavoitteeseen, että 80cm otetaan nollat.
Olin kuitenkin tosi tyytyväinen suoritukseemme ja ratsastuksenopettajani tuli kehumaan minua, kuinka olin oppinut ratsastamaan esteillä eli pitämään ylävartalon kurissa, alapohkeen lähellä ja olemaan mukana hypyissä. Ennen jätin hevosen puoli askelta ennen ponnistusta yksin ajatuksella "nähellään esteen jälkeen, koita pärjäillä!". Eniten olin tyytyväinen kun opettaja sanoi, että autoin hevosta todella paljon ja hyvissä tilanteissa.
Sunnuntaina oli vuorossa kouluratsastusta, jossa starttasin tutustumisluokan kouluohjelmaa 2009 pitkällä radalla. Menin verkkaamaan tallin opetushevosta, suomenhevostammaa Hellutarta, aivan liian aikaisin. Sekoilin jotenkin aikataulun kanssa ja olin tuntia ennen starttiani verkassa. Helmelle kun riittää sellainen 15-20min tehokas verkka oikein hyvin... Kävelin siis pitkään ja toimitin jotain himmeitä koulukuvioita ja lopetin kun hevonen tuntui hyvältä.
Kun pääsin radalle tuli itselleni ihan "WAU!" -olo. Hevonen tuntui aivan mielettömän upealta ja itse pystyin vain keskittymään hymyilyyn ja kouluratsastuksen tuomaan nautintoon, joka minulta on puuttunut jo usean vuoden. Olin niin fiiliksissä radalla, että meinasin unohtaa mitä missäkin pisteessä piti tehdä. Keskiravit lähti mallikkaasti ilman rikkoja ja keskilaukat suorastaan.... ei ole edes sanoja. Mietin vain kokoradan vau -fiilistäni. Tulin loppuun suurin piirtein hymy korvissa asti, mutta tietenkään se ei näy kuvissa totisen keskittymisilmeeni alta. Radalta poistumisen aikana tuli olo, että nyt muuten onnistui. Ja onnistui niin hyvin, että se oikeutti sinivalkeean ruusukkeeseen 63,26% turvin.
Menin myös muumilla samaa luokkaa, verryttelin ikuisuuden ja tuntui kun ratsaisi itsepäisellä tynnyrillä joka ei tahdo taipua... Rata olikin sitten enemmän tai vähemmän fiasko, hevonen kulki takaosa sisällä, rikkoi molemmat laukat, keskiaskellajeista puhumattakaan. Mutta toiset koulukisat muumin kanssa, eikä hirveästi olla treenailtu joten turhaa kai sitä on hirveitä odottaakaan. Tästä on sen kanssa hyvä jatkaa ja tarkoituksena startata myös muutamat koulukilpailut loppukaudesta. :) Tulokseksi tuli 58,261% mikä ei sekään ole ihan huono. Tuomari oli kirjoittanut molempiin papereihin että säilytä tasaisempi tuntuma, mihin pitää kyllä kieltämättä kiinnittää jatkossa paljon tarkempaa huomiota.
Lauantaina minun piti startata 60cm puoliveriruuna Hoffmanilla, eli Heikillä, mutta koska kilpailut siirtyivät ulkokentän pohjan huonon kunnon vuoksi maneesiin jäin luokasta pois. Starttasin vain mammutilla luokat 60cm ja 80cm. (Mammutista tulossa vähän enemmän tietoa ensi viikolla teille). Verryteltiin sileällä aika pitkään mammutin omistajan kanssa, kun tämä meni toisella hevosellaan, Sulolla (pv-r Spiritas) sen jälkeen, kun oltiin opeteltu rata, puunailtu hepat ja saatua nostettua toisemme kyytiin.
mulla ei ole kuvamateriaalia estepäivältä, joten tässä kuvia elokuun seuraestekisoista naapuritallilla. Rymähdettiin sarjan b-osan läpi joten 4vrp. näistäkin... :)
Rata itsessään meni tosi hyvin. Toin kolmoselle (pysty) vähän huonosti, joten lähti aikaisemmin kuin ajattelin ja jäin vähän jälkeen hypyssä. Suurin osa kaarteista menikin vastalaukassa, mutta muumi oli menossa tosi hyvin eteenpäin reipasta laukkaa niin ajattelin vain ratsastaa kaarteet huolellisesti... (suomeksi: paniikki iski että pakko päästä äkkiä pois). Perusrata oli puhdas joten uusinnassa ajattelin ratsastaa aikaa ja kääntää meille toooooooooodella tiukan tien. Ajattelin jo kurvatessani että nyt muuten valitsin huonosti, mutta hevonen oli rehti ja pelasti tilanteen. Lopulta tämä kruisailu oikeutti meidät kolmanteen sijaan. :)
80cm verkassa otin muutaman hypyn molempiin suuntiin, ravailin letkeetä ravia ja laukkasin mahdollisimman rytmikästä ja eteenpäinpyrkivää laukkaa. Itse tsuumailin esteitä ja mietin samalla kuinka hitsin isoilta ne näyttääkään mun silmiin hallissa. Radan eka este oli täys fiasko, tultiin ihan hyvin mutta hyppy oli löysä ja muumi kolautti takasilla okserin takapuomin alas. Siinä vaiheessa ajattelin, että jos vielä seuraava hyppy on yhtä veltto niin keskeytän radan. Hypyt kuitenkin parantui loppurataa kohti, sain myötälaukat kaariin (tosin muumi vaihtelee niitä videosta katsottuna aina suorilla linjoilla, hassu eläin. Itse en vaihtoa välttämättä tunne jos oon jo keskittymässä seuraavaan tehtävään.) ja saatiin muuten puhdas rata. Eli ei vieläkään päästy tavoitteeseen, että 80cm otetaan nollat.
Olin kuitenkin tosi tyytyväinen suoritukseemme ja ratsastuksenopettajani tuli kehumaan minua, kuinka olin oppinut ratsastamaan esteillä eli pitämään ylävartalon kurissa, alapohkeen lähellä ja olemaan mukana hypyissä. Ennen jätin hevosen puoli askelta ennen ponnistusta yksin ajatuksella "nähellään esteen jälkeen, koita pärjäillä!". Eniten olin tyytyväinen kun opettaja sanoi, että autoin hevosta todella paljon ja hyvissä tilanteissa.
Sunnuntaina oli vuorossa kouluratsastusta, jossa starttasin tutustumisluokan kouluohjelmaa 2009 pitkällä radalla. Menin verkkaamaan tallin opetushevosta, suomenhevostammaa Hellutarta, aivan liian aikaisin. Sekoilin jotenkin aikataulun kanssa ja olin tuntia ennen starttiani verkassa. Helmelle kun riittää sellainen 15-20min tehokas verkka oikein hyvin... Kävelin siis pitkään ja toimitin jotain himmeitä koulukuvioita ja lopetin kun hevonen tuntui hyvältä.
Kun pääsin radalle tuli itselleni ihan "WAU!" -olo. Hevonen tuntui aivan mielettömän upealta ja itse pystyin vain keskittymään hymyilyyn ja kouluratsastuksen tuomaan nautintoon, joka minulta on puuttunut jo usean vuoden. Olin niin fiiliksissä radalla, että meinasin unohtaa mitä missäkin pisteessä piti tehdä. Keskiravit lähti mallikkaasti ilman rikkoja ja keskilaukat suorastaan.... ei ole edes sanoja. Mietin vain kokoradan vau -fiilistäni. Tulin loppuun suurin piirtein hymy korvissa asti, mutta tietenkään se ei näy kuvissa totisen keskittymisilmeeni alta. Radalta poistumisen aikana tuli olo, että nyt muuten onnistui. Ja onnistui niin hyvin, että se oikeutti sinivalkeean ruusukkeeseen 63,26% turvin.
Menin myös muumilla samaa luokkaa, verryttelin ikuisuuden ja tuntui kun ratsaisi itsepäisellä tynnyrillä joka ei tahdo taipua... Rata olikin sitten enemmän tai vähemmän fiasko, hevonen kulki takaosa sisällä, rikkoi molemmat laukat, keskiaskellajeista puhumattakaan. Mutta toiset koulukisat muumin kanssa, eikä hirveästi olla treenailtu joten turhaa kai sitä on hirveitä odottaakaan. Tästä on sen kanssa hyvä jatkaa ja tarkoituksena startata myös muutamat koulukilpailut loppukaudesta. :) Tulokseksi tuli 58,261% mikä ei sekään ole ihan huono. Tuomari oli kirjoittanut molempiin papereihin että säilytä tasaisempi tuntuma, mihin pitää kyllä kieltämättä kiinnittää jatkossa paljon tarkempaa huomiota.
Huh huh, tulipas tästä pitkä kuin nälkävuosi. Toivottavasti joku kiinnostunut jaksoi edes lukea. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut kaverini Ansku Kauppinen, kiitos! :)
Ps. Lukijat! Kiinnostaako teitä jatkossa lukea ajatuksiani minun ratsastusharrastuksestani vai keskitynkö pelkästään valokuvieni esittelyyn? :)
Ps. Lukijat! Kiinnostaako teitä jatkossa lukea ajatuksiani minun ratsastusharrastuksestani vai keskitynkö pelkästään valokuvieni esittelyyn? :)
lauantai 24. syyskuuta 2011
18.9. Aluekenttä, Lapinlahti
Viime sunnuntaina kuvasin Itä-Suomen aluekenttämestaruuskilpailut, jotka järjestettiin Purolan Ratsastuskeskuksessa, Lapinlahdella. Olen itse hieman pettynyt kuviin, en saanut hyödynnettyjä hienoja tilanteita aivan täysin.
Estekokeessa aamun ensimmäisen luokan (helppo) kuvat jäivät mielestäni hieman vaisuiksi, kun ainut este mistä olisin saanut kunnolliset kuvat olivat isot kukkaruukut piilottamassa puolet ratsukosta. Muihin esteisiin aamuaurinko taas teki suuret varjot, jolloin tummat hevoset hävisivät taustaan. Muista luokista taas sain estekokeessa erittäin hyvät kuvat, koska aurinko kerkesi kääntymään siten, ettei suuria ja jyrkkiä varjoja enää tullut.
Maastokokeessa parhaimmat kuvat sain helposta luokasta, jolloin olin kuvaamassa tallin viereisellä pellolla kahta risuestettä. Tuttarin maastokokeessa en taas oikein löytänyt kunnon kuvauspaikkaa, joten suurimmaksi osakseni pyörin yleisön joukossa etupellolla. Kuvista en kuitenkaan saanut huippuja, joten vaihtelin paikkaa vesiesteelle, takapellolle, tukkiesteille, takaisin alkuperäiseen paikkaan.... :) Harrasteluokan aikaan alkoi hämärtää voimakkaasti, jolloin tummista hevosista en saanut enää tarkkoja kuvia. Harrasteen kuvasin "panhuilu" -nimiseltä esteeltä vesiesteen lähellä.
Ensi viikolla loppuu minun jatkuva (not...) lukeminen ylioppilaskokeisiin. Lauantaina sitten lähdetäänkin hyppimään Maaningalle seuraesteitä mammutin kanssa. Muutaman tunnin päästä starttaan kotitallin seurakilpailuissa, wish me luck!
Kysy Purolan kuvia sähköpostilla minttu@aaveen.net
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)