Kauheimmat kuvat

Lupasin teille aikaisemmin, että kun 25 lukijaa tulee täyteen teen postauksen joko kuvausreissusta, jossa kaikki meni pieleen tai näytän jotain hirvityskuviani. Molemmat olivat tasaisesti suosittuja, mutta tässä nyt ainakin näin aluksi hirvityskuvia. (Ja nyt lukijoita onkin jo 41, kiitos teille kaikille! Kun 50 on plakkarissa niin kokeilen tehdä taas jotain vähän hauskempaa tänne.)

Kauheita ja hirveitä kuvia oli vaikea löytää parilta viime vuodelta, sillä liipaisinsormeni on herkkä delete-napin yllä. En koe tarvitsevani säilyttää huonoja ja omia mökellyskuviani, koska ne harvoin pääsevät esille minnekään, ovat hauskoja tai mitään muutakaan. Nämä kuitenkin löytyivät, kuvissa on aina vuosi milloin se on otettu (jos olen muistanut oikein).

Ensimmäiset kuvaamani kenttäkilpailut, vuonna 2005 (kuvassa virheellinen vuosiluku) Hingunniemessä. Hyvä että silloisen kameran zoomi riitti. ;)
Kuvassa on muistaakseni puoliveritamma Tiffany Eagle.


Missä on rajaus ja tarkkuus.... Kiuruvedellä 2008 kaikissa kuvissa tökki tarkkuus.


Edustava rakennekuva hevosesta ja esittäjistä. Tarkkuus oli (taas) kateissa Kiuruveden orinäyttelyissä.
Kuvassa lämminveriori Bowl Winner K.


Sain kaikista hevosista mustia Koljonvirran seuraestekisoissa 2008 kuvatessani erittäin voimakkaaseen sivuvaloon.
Kuvassa puoliveritamma Backyard's Butterfly.

Siellä jossain se menee.... Olin kuvausbuddyni Helin kanssa kokeilemassa kuvaamista kenttäkisoissa Hingunniemessä 2006. Kuvat olivat vastaavia ja satoi. Siirryimme MacDonalds'iin.
Kuvassa suomenhevosori E.V. Neponen.

Mustat hevoset ovat aina yhtä kauheita kuvattavia. Varsinkin valkeaa lumihankea vasten.
Kuvassa lämminveriori Frank the Hands.


Kuopion ravirata on maailman pimein paikka, heti muutaman nimeltä mainitsemattoman maneesin jälkeen, puolivälissä joulukuuta, kun lunta ei ole.
Kuvassa taitanee olla lämminveriruuna Get Kicks.


Nykyään minua suututtaa kuvat, joissa ratsastaja on ilman päätä. Vuonna 2006 olin ilmeisesti kuitenkin sitä mieltä, että Päättömiä Ratsumiehiä voi myös minunkin kuvissani.
Kuvassa Linda van Camstra.


Rajaus, ponnistusvaihe, kuvakulma... Kaikki on pielessä, mutta valo on sentään hyvä!
Kuvassa tilastotamma Korunda.


Nämä kisat olivat fiasko minulle. Kökkökamerani ei tarkentanut mihinkään. Mielenterveyteni säästämiseni vuoksi en koskaan tunnistanut näitä ratsukoita.


Sokerina pohjalla.... Mitä voi tapahtua, kun unohtaa väärät asetukset kameraan, kun vaihtaa kuvauspaikkaa?

Olen tyytyväinen, että pengoin nämä esille. Huomaan kehittyneeni, vaikka välistä tuntuu että jumitan samassa pisteessä vuodesta toiseen. Omia mokailuja sattuu harvemmin ja silmäni kuvattaville tilanteille on parantunut. Osaan myöskin olla lähtemättä kisoihin, mikäli vettä työntää taivaalta ja kaikki on kurjaa ;)

Ovatko nämä kuvat sellaisia, mitä Sinä oletit niiden olevan?
Mikä kuvista on kauhein ja miksi?