keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Esittelypostaus: Paras kaverini



Lempihevoseni oli ja tulee aina olemaan ruotsinkylmäveritamma Murre, joka oli paras ystäväni monta vuotta. Juhannuksena 2005 tutustuin paremmin jo ennestään häilyvästi tuttuun Murreen. Siitä päivästä lähtien Murren kanssa vietetty aika antoi voimia minulle arkipäivilleni viisi ja puoli vuotta.

Alku ei ollut tanssia ruusuilla tai amarylliksillä, kun isokokoinen tamma päätti olla ottamatta satulaa selkään tai tuoda metrinmittainen pikkuihminen pikavauhtia kotiin kävelyretkeltä. Päivä kerrallaan Murre alkoi kuunnella toiveitani retkiemme pituudesta samalla, kun luottamuksemme toisiimme kasvoi hiljalleen.



Minulta kysyttiin usein, miksi halusin tuhlata aikaani vanhaan "koinsyömään" hevoseen, jolla ei voinut kunnolla ratsastaa eikä siitä enää mitään saisi irti. Vastasin aina, että Murre on minun paras kaverini. Kaveri joka kohteli minua reilusti ja oli aina iloinen näkemisestäni ja minä tahdoin vastapainoksi antaa kaiken rakkauteni ja huolehtia siitä, että Murren viimeiset vuodet olisivat elämisen arvoiset.

Vuosien aikana kerkesimme kokea Murren kanssa kaiken ilon kesäisinä päivinä uidessa ja kaiken surun, kun Murren elämä oli loppupuolellaan. Päätimme kaikesta yhdessä (mikä tuntui ja tuntuu edelleen minusta hassulta ajatukselta) ja kunnioitimme molemmat toisiamme. Murre ilahtui aina näkemisestäni ja se näkyi hevosesta kauas, kun se tuli innosta puhisten laitumelta laukalla vastaan, hörisi jatkuvasti jutellakseen ja seurasi sokeasti minun perässäni minne ikinä meninkin. Samalla se kärsivällisesti opetti minua hevosihmiseksi ja kantamaan vastuuta elävästä olennosta.


Viimeisinä kesinä teimme luottamukseen perustuvia kävelylenkkejä maastossa siten, että minä kävelin edellä ja Murre seurasi tiiviisti minun perässä täysin irti ilman riimunaruja, päitsiä tai suitsia. Kävelyretkemme ulottuivat ravi- ja laukkapätkille joissa Murre tiiviisti seurasi minua ravilla tai laukalla riippuen siitä, kuinka kovaa itse juoksin. Aluksi pelottavien asioiden kohdatessa liittomme rakoili, kun muutamaan otteeseen tamma hölkytteli kotipihaan ottaen kuuleviin korviinsa minun huutoani takaapäin. Pikkuhiljaa Murre kuitenkin alkoi kohdata pelkojaan pysyäkseni perässä, ja vaikka hevosesta näki että se pohti mielessään kääntymistä kotiin, mutta minun jatkaessani matkaani eteenpäin se keräsi rohkeutensa ja seurasi minua mörkökohtien ohi.

Viimeisenä syksynä Murren pitkäaikaisella kotipaikalla puhalsivat muutoksen tuulet ja jouduin 25-vuotiaan hevosen kanssa muuton eteen. Asiat eivät kuitenkaan menneet suunnitelmien mukaan ja jouduin luopumaan parhaasta ystävästäni vuoden vaihteessa 2011. Kävin viimeisen kerran katsomassa tamma kotonaan, taputtelin sitä hiljaa aikani karsinassa ja puin uutta kotimatkaa varten puhtaan loimen. En pystynyt jäämään katsomaan Murren lähtöä vaan lähdin ennen uuden omistajan tuloa paikalle. Viimeisenä sanoin Murrelle: "Nähdään pian kaveri, koita pärjätä."


Kotimatkalla jouduin pysähtymään monta kertaa pyyhkimään silmiäni kuivaksi, ennenkuin kykenin jatkamaan matkaa kotiin päin. Sain illalla uudesta kodista viestin, että muutto oli sujunut mallikkaasti ja Murre voi olosuhteisiinsa nähden hyvin. Sovin tulevani tarkastamaan ystäväni kunnon viikonloppuna, mutta samalla tunsin kuinka en enää näkisi Murrea.

Lauantaiaamuna 8. tammikuuta 2011 sanoin ystävälleni aamulla, että tammalla ole kaikki hyvin. En tiennyt mistä tunne tuli, mutta tiesin ettei kaikki ole niin kuin pitäisi ja olin huolissani parhaasta kaveristani. Iltapäivällä klo 15 sain tekstiviestin, jossa minulle kerrottiin Murren, parhaan ystäväni, nukkuneen ikiuneensa voimien loppuessa yrittäessä päästä jalkeille uudessa kodissaan.

Olen kiitollinen saadessani kokea elämäni parhaita hetkiä maailman ystävällisimmän ja suuri sydämisen tamman kanssa. Toivoisin saada tietää, minne ystäväni on haudattu, jotta voisin käydä muistamassa haudalla yhteisiä hetkiä. Hevosia tulee ja hevosia menee. Parhaita ystäviä on sen sijaan yksi elämässä.

"Heittäkää haudalle hiljaa multaa,
siellä on elämäni hevonen,
siellä on kultaa."
29.7.1985 - 8.1.2011





Pahoittelen sekavaa tekstiä, ikävä Murrea on kova.
Tällä blogitekstillä osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, http://www.horze.fi.

8 kommenttia:

  1. Kommentoimispakko. Kuvat ovat todella hienoja ja teksti koskettava. Itse joudun luopumaan myös omasta parhaasta ystävästäni, joka muuttaa toiselle tallille(vaikkakin rupean käymään sielä sitä ratsastamassa, mutta en yhtä usein kuin ennen) . Tosin meidän taipaleemme kesti vain sen kaksi vuotta. toivottavasti saat tietoosi vielä Murren haudan olinpaikan että pääset muistamaan ystävääsi. :)

    VastaaPoista
  2. Niin koskettava teksti että tuli tippa linssiin. Aloin muistella omaa entistä hoitohevosta joka lähti muille maille viime jouluna. Vaikka se elelee ihanassa paikassa ja voin käydä katsomassa kaveria tosin matka on hyvin pitkä, minulla on sama ajatus kuin mistä kirjoitit. Kuin en voisi enää nähdä kaveria. Tiedän täysin nuo tunteet mistä kirjoitit, kaunis teksti ja ihanat kuvat.

    VastaaPoista
  3. Jaana, kiitos kommentistasi. Meilläkin aluksi piti käydä kuten sinulle eli hevonen muuttaa muttei mikään muutu. Toisin kuitenkin kävi... Toivottavasti teille ei käy samoin. :)

    Anonyymi, kiitos kauniista sanoistasi. :)

    VastaaPoista
  4. Tuli sitä tässä lukijallekin tippa linssiin, upeasta ystävästä jouduit luopumaan.

    VastaaPoista
  5. Todella hieno ja koskettava tarina ! Saanko tähän vielä kysyä samaan, että miten kameran asetukset pitää olla että tuo ns. kohde on musta mutta tausta tuollainen värillinen?

    VastaaPoista
  6. Kuva on otettu voimakkaaseen vastavaloon (aurinko ratsukon etuviistosta) juuri laskeneen auringon aikaan, joka värjäsi taustan samalla mustaten meidät. Kuvaa on myös tietoisesti alivalotettu ja käsitelty koneella jälkikäteen.

    VastaaPoista
  7. Tosi hieno ja koskettava teksti! Ensimmäinen oma hevoseni jouduttiin lopettamaan tuona samaisena päivänä, 8.1.2011. Murre oli varmasti todella ihana ja upea ystävä :)

    VastaaPoista
  8. sitä se todellisesti oli. :) parempaa ei varmasti etsimälläkään tule vastaan.

    melkoinen epäonnenpäivä tuo 8.1.2011 :(

    VastaaPoista