Mikä Ventasta tekee Ventan?

Mustan tammani ovessa lukee kissankokoisilla kirjaimilla: "KARSINAAN EI SAA MENNÄ ILMAN LUPAA! ÄLÄ KOSKE KALTEREIDEN VÄLISTÄ!!!" moni luulee, että olen vain älleä hevosestani, enkä halua että muut siihen koskisivat (osittain totta on kyllä tämäkin...), mutta suurin syy on siinä että Venta on niin... Venta. Iso, pelottava ja syö varmasti kaikki jotka tulee häiritsemään hänen karsinarauhaansa. Varoituskyltti on kaikille niille kaksijalkaisille, joidenka mielestä vieraiden hevosten karsinassa käyminen on ok, vaikka siellä oleva hevonen olisikin naama näkkärillä.

Juhannuksena 2012

Se miksi otan tämän nyt esiin on se, että Venta on irvistellyt ja louskutellut minullekin leukojaan muutamana päivänä. Omien työvuorojeni muututtua siten, että käyn tallilla vasta iltaisin, kun tamma on jo karsinassaan iltaruokia odottamassa on se keikuttanut Ventan päivärytmiä liikaa ja sen ilme huokuu: "saatana kun tuokin ämmä tänne aina työntyy" -ajatuksia. Kuitenkin musta paholainen rauhottuu nopeasti, kun tunnistaa tutun ihmisen ja se ihan oikeasti jo tietää, että minulla on sille aina jotakin hyvää mukanani jonka se saa, kunhan se käyttäytyy.

Ostaessani Ventaa rupesin selvittelemään sen taustoja vähän tarkemmin. Tiesin jo entuudestaan että se oli tuotu Suomeen vuonna 2004 suoraan Pohjois-Pohjanmaalla olevaan ratsastuskouluun. Ei tarvinnut olla einstein ja laskin vain päässäni 1+1. Tämä ratsastuskoulu on kuin lahjonut ihmiset olemaan hiljaa siitä että siellä on koskaan musta tamma asunutkaan. Ja vielä vähemmän, mitä kaikkea siellä on sille tehty. Olen kuullut yhden palan sieltä, toisen täältä ja ihmisiä jotka tietävät jotain on pitänyt etsiä kissojen ja koirien kanssa. Vain muutama on halunnut puhua Venta menneisyydestä. 

Ventan elämän ensimmäisiä päivinä yksityishevosena tuntiratsun uran jälkeen kesällä 2008. Kuvat on ottanut tamman entinen omistaja ja häneltä on lupa kuvien julkaisuun. Melko surullista katsottavaahan nämä ovat...

Jo nykyisestä tamman ulkoisesta olemuksesta näkee, että jossain on ryssitty - tuontimaassa tai täällä - ja pahasti. Sen etujaloissa menee barrausarvet, se vihaa ihmisiä koska se pelkää niitä, ja sen etukaviot ovat olleet järkyttävässä kunnossa, kun se on ostettu yksityiseen käyttöön vuonna 2008. Ja sitä ne ovat vieläkin: painuneet kavionpohjat, soikion muotoiset kaviot, pitkävarvasosa eli kirjaimellisesti lättäjalka, joilla Venta on lopsotellut elämästään suurimman osan menemään.

Olen kuullut että Ventaa on pidetty päiväkausia tarhassa mikäli se ei ole antanut kiinni - ilman ruokaa luonnollisesti. Se on pieksetty kettingeillä karsinan peränurkkaan - koska se ei antanut kiinni. Sitä on jahdattu haravalla takaa tarhassa - koska se ei antanut kiinni. Sitä on säikytelty tahallaan ihmisten toimesta, jotta se hyppäisi pystyyn ja olisi valokuvauksellinen. Se on laihtunut luurankomaiseen kuntoon, se on ollut niin stressaantunut että ähkyillyt jatkuvasti näyttämättä oireita ihmisten läsnäollessa. Sen kaviot ovat olleet kuin kauhuelokuvasta. Minä en ehkä edes halua kuulla enempää, kuvissa karva on elotonta, jouhet hamppuiset ja Ventan ilme elämäänsä kyllästynyt.

Venta syksyllä 2012

Vuosien pitkän työn tuloksena pelokas, stressaantunut, hermostunut ja vaarallinen hevonen on kuin toinen eläin, joka on vasta syntynyt elämään. Tuttujen ihmisten kanssa rauhallinen, fiksu ja omanarvoisensa tamma on helppo käsitellä niin kauan, kuin tilannetta ei tehdä sille uhkaavaksi. Kisapaikalla aina niin edukseen esiintyvä Venta ja helpon oloinen kaveri vaikuta hevoselta, joka puntit tutisten suojautuu ihmisen edessä hyökkäävän ulkokuorensa sisään muistaessaan kuinka ihminen on ollut sille paha. Piekseminen on nimenomaisesti varmasti tapahtunut karsinassa, jonka pitäisi olla hevosen oma koti missä se voi rauhoittua. 

Se on päässyt yli vetopaniikistaan ja luottaa ihmisen hyvyyteen, sekä on elämäänsä tyytyväinen. Työskennellessään se tsemppaa aina ja varsinkin esteradalla antaa anteeksi ratsastajan virheet, sekä on oppinut sietämään raippaa ratsastajan kädessä. Niin kauan kuin Venta on minulla voidaan olla varmoja, että hevosta kohdellaan oikeudenmukaisesti. Siksi se ei minulta enää koskaan lähdekään eteenpäin enää. Vaikka Venta saa paljon anteeksi käytöstään menneisyytensä vuoksi en anna olla sen huono tapainen vaan kiellän sitä, kuin normaalia hevosta. 

Venta nauttii lumesta uudella kotitallilla 1.12.2012

Miettiessäni Ventan menneisyyttä tulen joka kerta hirvittävän vihaiseksi ihmisrodulle; mikä järki on lyödä jo lyötyä? Jos hevonen on vaikea niin auttaako se, että se piestään uudelleen? Ja uudelleen? Ja uudelleen?!.... Kuvat Ventasta vuodelta 2008 ovat masentavia katsoa, luut törröttävät sen rungosta ja sen päässä on lyöttymiä. On surullista ajatella, että tämä on monien hevosten arkea. Kaikki eivät ole Ventan kaltaisia, jotka pääsevät osaaviin käsiin ja kuntoutuvat traumoistaan ja vammoistaan. Suurin osa pahoinpidellyistä hevosista alistuu turtuen kipuun. Voin vain kuvitella kuinka vaikea Venta on ollut, sillä sen luonne ei ole alistuva. Ehkä tämä kaikki tekee siitä Ventan.

Nyt tallissa seisoo onnellinen ja elämäänsä tyytyväisen oloinen vanha tamma, joka on oppinut luottamaan ihmiseen uudestaan pitkäjänteisen, asiansa osaavan ja rauhallisen käsittelyn tuloksena. Siitä ei tule koskaan halittavaa pikkuponia tai alkeisratsua lapselle. Se on kuitenkin minun silmäteräni ja vihdoinkin olen saanut sen kunnioituksen olemalla sen kaveri. Aina voi auttaa huonoissa oloissa olevaa hevosta, Venta on elävä esimerkki siitä.

Marraskuu 2012

HUOM! Haluaisin muistuttaa tänne loppuun, että mikäli joku teistä tuntee tämän hevosen historiaa paremmin kuin minä olen kiinnostunut kyllä kuulemaan. Olen joutunut vetämään johtopäätöksiäni muutamien ihmisten puheiden perusteilla, mutta koska kukaan ei ole niitä minulle todistamassa oikeiksi tai kiistämässä vääriksi en tiedä niiden totuudenperää.