Pääkuvia pellolla

Viime viikolla koululaisten, opiskelijoiden ja opettajien kirmatessa kesälaitumille talutin tumman tammani toisenlaiselle laitumelle, kuvauslaitumelle missä olimme muutamaa päivää aikaisemmin Anskun kanssa ottaneet kuvia voikukkapellossa. Tarkoitukseni oli ottaa muutama nätti pääkuva, kiivetä takaisin kyytiin ja jatkaa maastolenkkiä. Kömpelönä saimaannorppana, en kuitenkaan enää päässyt satulattomaan selkään takaisin, joten jäinkin kuvailemaan Ventaa vähän enemmän. Varustuksena kaikkien parjaama ja vihaama 18-55mm "kittiputki".

Venta ihmettelee miks mä kokoajan ryömin sitä karkuun ja ätisin "pysy nyt hetki siinä!"

Aluksi homma takelteli todella paljon. 18mm oli silti liian paljon, sillä Venta lompsi jatkuvasti perässäni ohjien kiristyessä. Kuuliaista hevosta ei voi rueta rankaisemaan siitä, kun se käyttäytyy normaalisti seuraamalla ihmistä kuolaintuntuman hävitessä. Eikä häätämään luotaan että mees ny vittuun siitä, että saan kuvia. Silti. Ärsytti että tamma oli syliin asti kiipeämässä ja manasin, että missä se liina on kun sitä tarvitaan. Onneksi kuitenkin mielessä välähti että hei, ohjat. Ottamalla toisen puolen irti saan yhden pitkän ja ohuen narun - good enough!

Ainut kuva mistä jaksoin muokata ohjan pois häiritsemästä

Kuvatessani hävitän aina ympäristöntajun kokonaan. Tuijotan etsimen läpi oikea etsinsilmäni tarkkaavaisena kohdettani. Tällä kertaa kehuin ääneen Ventaa: "hieno Mummo! Ootku jossai Pariisin muotinäytökses, hyvähyvähyvä! Vähä sinne vasemmalle päi, just sinne!! HYVÄ!!!" kunnes rupesin katsomaan tarkemmin (kuvista) tamman ilmettä. Miksei se syö enää. Mitä se tuijottaa. Kunnes katsoin edessä lihaksistoltaan jäykistynyttä eläintä, joka tuijotti lasisin silmin taakseni. Käännyin itse salamannopeasti ympäri huomatakseni, minkä takia Venta on pyörtymässä kauhusta, kun iso valkoinen joutsen oli uinut lähellemme rantaa, levitteli meille siipiään ja naksutteli nokkaansa. (Myöhemmin minulle selvisi, että taidettiin olla sen kotipesällä. Hups.)

Vähin äänin lähdimme luikkimaan lintua karkuun, jatkaaksemme kuvausta kotipellossa. Ventaa ei enää olisi voinut vähempää kiinnostaa minun touhut, eikä se enää ollut liemmin kuvauksellinen.