maanantai 20. marraskuuta 2017

Keuhkokontrollissa



Vierailimme klinikalla keuhkokontrollissa. Olin sinänsä toiveikas, koska Ootus on voinut minun mielestä paljon paremmin nyt viime aikoina. On jo vähän ratsasteltu, mutta yskintä on jäänyt pois. Tallinpitäjä oli kertaalleen kuullut sen köhäisevän tämän kuukauden aikana.
 
Lähtötohinoissa Ootus venytteli kuin kissa, hyvin tyypilliseen tapaansa. Se oikoo selkänsä ja raajansa nähdessään trailerin, kuin valmistaakseensa itseään tulevaan kilpailusuoritukseen. Olin kuitenkin varustautunut hyvissä ajoin talveen ja asentanut hokkikengät alle - jonka seurauksena Ootuksen hokit jäivät hoitopaikan kumimaton reunaan kiinni. Paniikki välähti sen silmissä ja tiukalla kiskaisulla se sai miltei koko kengän irti. En lannistunut. Nappasin kengän viimeisetkin naulat irti, koska kenkiähän nyt aina lähtee irti, kun niissä on tilsakumit. Samalla mietin osallistuvani irtokenkäkurssille, koska on harvinaisen perbeeristä olla aina vinkumassa kenkääjiä tontille.
 
Itse kontrollissa tehtiin hyvin samat toimenpiteet kuin viimeksi: tähystyksessä hengitystiet olivat siistimmät kuin viimeksi, vain yksi klöntti räkää ja keuhkoputken ja keuhkojen liitos näyttivät siistimmältä kuin viimeksi. Eli yskintää oli ollut vähemmän. Tehtiin BAL-tutkimus ja särjettiin kaikkien heikkomielisten sydän ruunan lohduttomalla yskinnällä.
 
Jäimme tällä kertaa odottamaan tuloksia, sillä viimeksi sain tulokset puhelimessa ja erikseen noudin vielä lääkkeet. Ilmaan jäi liian monta kysymysmerkkiä. Pontus sai tällä kertaa heräillä karsinassa, jossa se keskittyi tuijottamaan kaihoisasti ikkunasta. Ajattelin mielessäni, että tuo hevonen se vain rakastaa ulkoilua enemmän kuin mitään muuta.

 
 
Tulokset olivat melko lohduttomat. Täysin samat, aavistuksen jopa huonommat, kuin viimeksi. Eli käytännössä kuukauden rupeama aamuin illoin tallilla oli täysin turha. Keskusteltiin lääkehoidosta ja kerroin olevani enemmän kuin väsynyt tähän rumbaan, ei ole tavallisella työssäkäyvällä ihmisellä mahdollisuutta hoitaa jotakin kaksi kertaa päivässä, kun hoidettava ei sijaitse edes samassa kunnassa. Koska kaikista tärkein lääkeaine mast-soluvälitteisessä IAD:n hoidossa on Lomudal, eikä sitä ollut klinikalla tai apteekeissa, päädyttiin ratkaisuun, että inhaloitavat lääkkeet annetaan 1 krt / pv. Kuitenkin niin kauan, kuin Lomudalia minulla vielä on, niin riemua riittää kahteen otteeseen vuorokaudessa.
 
Eläinlääkäri heitti pallon ilmaan olosuhteiden hoidosta. Tällä hetkellä Ootus asuu siis pienessä yksityistallissa, mikä on remontoitu vanhaan navettaan. Se ulkoilee päivittäin vähintään 12 tunnin ajan, kesäisin se on 24/7 laitumella. Se syö esikuivattua heinää ja sillä on karsinassa olkipelletti, jota vielä kostutan kastelukannulla. Kun aamuisin tulen talliin yön jäljiltä ei sieltä pistä kusenhaju nenään tai ilma seiso raskaana paikallaan. Eli olosuhteet ovat todennäköisesti aika hyvät. Niin hyvät, kun voit tallipaikan vuokralaisena vaikuttaa.
 
Koska IAD ei vastannut hoitoon mitenkään voi sen olettaa olevan jo kroonista. Eläinlääkäri vertasi kolmikirjaimista tautia ihmisten astmaan. Pihatto / ulkokarsina voi olla hyvä ratkaisu, mutta sen voi tietää vasta sitten, kun siellä pihatossa ollaan. Keuhkoihin kun voi vaikuttaa negatiivisesti toisella ilman kuivuus ja toisella ilman kosteus. Ainakin itse koen tukehtuvani pakkasilmalla helpommin, kuin kosteassa, vaikka minulla ei astmaa ole. Luin uusin silmin vanhoja hoitovihkoja: "tänään kova pakkanen, hevonen yski ratsastuksen alussa pari kertaa, muuten pirteä" tai "Ootus on yskinyt tällä viikolla joka päivä rasituksen alussa, muuten pirteä eikä kuumetta". Eli todennäköisesti sillä on ollut tämä helvetin keuhkorutto koko sen ajan mitä se on minulla ollutkin, reilut kolme vuotta.

 
 
Olemme asuneet vuosien saatossa hyvin erilaisilla talleilla. On ollut navettaan rakennettua 10 hevosen tallia koneellisella ilmanvaihdolla 8h tarhauksella ja 25 hevosen tallikäytävää, joka oli juuri saatu rakennettua meidän siihen muuttaessa. Hevoset tarhaili n. 12 h ja ilmanvaihtokoneet surisi. Kaikissa on syöty esikuivattua, kuivitukseen on käytetty vähän kaikkea: kutteria, turvetta, pellettejä. Kaikissa näissä Ootus on yskinyt joka talvi. Minä heräsin siihen nyt vasta, kun totuus kolkutti olalle. Sinänsä tämä koko älytön rumba sai alkunsa siitä, että hevonen yskähti parina päivänä levossa ja joka kerta rasituksen alussa. Joku olisi ajatellut, että latua vaan, kun hevonen kulkee. Ja kulkisihan se.  
 
E nyt suinpäin ryntää vaihtamaan pihattoon tai ulkokarsinaan. Mikään ei sano, etteikö se yskisi sielläkin, joka oli myös vallitseva eläinlääkärin näkemys. Siksi kokeilemme omalla kotitallimme olevaa pihattoa ensi syksynä, sillä se on tällä hetkellä täynnä. En halua muuttaa muuten hyvistä olosuhteista täysin tuntemattomaan, kun mikään ei sano että ongelmat loppuisivat siihen. Pahin pelko on, että jäätäisiin vaille kunnollisia treenimahdollisuuksia epämieluisaan paikkaan. Eläinlääkärin mielestä IAD ei ole suora linkki puhkuriin, eikä voi sanoa meneekö sen muodostumiseen vuosi, viisi vai kaksikymmentäviisi. Vai kenties loppuikuisuus. Tärkeintä on pitää hevonen oireettomana, mitä se on nyt ollutkin. Lisäksi, että sen inhaloitavat lääkkeet tippuvat piakkoin 1 krt / pv kevensin lompakkoa entisestään tilaamalla NAF Five Star Respiratoria 1,5 kiloa. Sen pitäisi kestää n. 3kk, yli pahimman talvikauden.

Kunhan saamme puuttuvan kengän jalkaan alkavat taas treenit, aluksi mennään kevennetysti hevosta kuunnelle. Tarkoitus olisi n. 1,5 kk päästä ratsastamaan kuten ennenkin, eli n. 5-6 krt / vko keskiraskaasti. Koska Ootus on vaivainen myös jaloistaan ei kerta rysäyksellä lähdetä hommiin. Yritän myös lohduttautua, että hevonen jonka röntgenkuvat ovat täynnä harmaita hiuksia liikkuu puhtaasti, kun muistaa pari nyrkkisääntöä  - ehkä se myös elää siis 1,5% viitearvosta huonommilla keuhkoillakin ;)
 
 
Olen vähän pahoillani näistä ikuisista puhelinkuvista.
Pitäisi ulkoiluttaa oikeaa kameraa päiväaikaan kotitallilla enemmän.

4 kommenttia:

  1. Jaksamista hurjasti! Tiedän yhden tutun (puhkuri)hevosen, jolla timjami auttoi huiman paljon yskimiseen. Tuossa NAFissakin taitaa olla sitä muistaakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ! NAF jäi toistaiseksi vielä kauppaan, kun nousin vähän varpailleni kun PayPal -maksu ei onnistunut ja olisi pitänyt lähettää luottokorttitiedot. Ei kiitos. :/

      Poista
  2. Hei päädyin sattumalta lukemaan blogiasi. Samaistuin tuohon yskä hommaan. Asuin ponini kanssa reilu 3 vuotta 10 hevosen maalaistallissa jossa talli ilma aina raikas, jopa aamuisin. Kas kummaa yksi kevät/ kesä poni alkoi yskiä enemmän juuri liikutuksen alussa. Lähdettiin klinikalle tähystykseen ja keuhkohuuhtelu näyte otettiin. Meillä oli keuhkoputkentulehdus. 3 eri inhaloitavaa lääkettä ja suun kautta kortisonia olisiko ollut n. 4 viikkoa? Tästä parannuttiin kunnes köhä alkoi uudelleen n. Kk päästä kun hölmönä vaihdoin kuiviketta. Uudestaan sama rumba ja viime kesänä tuli taas köhä takaisin. Silloin meillä oli yhteensä 7 viikon kuurit inhaloitavia. Olin aika loppu itse silloin. Samaan aikaa muutettiin toiselle tallille, joka on isompi ja ilmanvaihto vielä parempi. Lääkkeet loppuivat syyskuussa ja nyt ollaan reilu pari kk menty oireettomana. Eli meille Tallin vaihdos oli avainsana. Edellisellä Tallilla ulkoilua 12 h ja nyt myös sama määrä vähintään. Tsemppiä sinne, ei tää aina helppoa ole! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, etten ole ainut! Mutta samalla tosi kurja lukea muidenkin kokemuksista. Onneksi kuitenkin apu löytyi ! Minä olen vaan niin huono muuttamaan, kun yhteen paikkaan on kotiutunut.

      Poista