Kuvausohjeita I - esteet

50 lukijan kunniaksi järjestin blogissani äänestyksen, jossa lukijat pystyivät vaikuttamaan tulevaan erikoispostaukseen. Ylivoimaisesti eniten äänestettiin kuvausohjeita. Ohjeet on pilkottu kolmeen eri osaan, estekuvaukseen, koulu-/sileäkuvaukseen ja pää- & rakennekuvaukseen. En koe olevani tarpeeksi pätevä neuvomaan valotuksen säätöön, kaluston käsittelyyn tms. joten olen keskittynyt pelkästään hevosten edustaviin asentoihin. Tässä näitä vinkkejä nyt tulee, olkaa hyvät.

Esteitä kuvatessa ei kannata hermostua, jos ei saa jokaisesta hypystä kuvaa. Suosittelen valitsemaan yhden esteen, joka takaa sinulle hyvät kuvat, sillä laatu korvaa määrän. Itse kuvailen kohdista joista saa 1-3 esteestä kuvat. Pyri saamaan aurinko selän taaksesi ja tarkastaa samalla olevasi sellaisessa paikassa, jossa et ole ns. piilossa ratsukolta. Muista kilpailuissa pysyä yleisölle tarkoitetuilla alueilla!

Sama ratsukko suoraan edestäpäin ja etuviistosta kuvattuna

Pystyssä otettavat kuvat pyrin ottamaan esteeseen nähden etuviistosta, oikealta tai vasemmalta puolelta, sillä suoraan edestäpäin otetuissa kuvissa ratsastajan molemmat jalat näyttävät roikkuvan hevosen kyljillä ja kasvot ovat usein peittyneet. Suoraan edestäpäin otetuista estekuvissa hevonen näyttää myös usein lihavalta, kun se on ponnistuksessa kerinyt itsensä niin, että vatsa näyttää isolta. Vastaavasti laskeutumisessa näyttäisi siltä, ettei hevosella ole takapäätä ollenkaan. Vaakakuva on kuitenkin turvallinen vaihtoehto suoraan sivulta päin otettaville kuville, jolloin myös ratsukko näyttää tasapainoiselta.

Sama este kuvattuna pysty- ja vaakasuunnassa

Hypättävän esteen korkeus ja rakenne vaikuttaa paljon, kannattaako kuva ottaa pysty- vai vaakasuunnassa. Itse kuvaan esteiltä lähinnä vain pystysuunnassa, mutta isojen luokkien pituusesteet (okseri, trippeli jne.) kuvaan vaakasuunnassa. Muista tarkkailla, tuleeko pituusesteiden monet tolpat tai esteiden suuret johteet häiritsevästi ratsukon eteen kuvassa! Esteeseen saa myös korkeutta, kun sen kuvaa pystysuunnassa ja rajaa ylimääräisen tilan ratsukon sivuilta. Tällöin este näyttää kapeammalta ja korkeammalta. Isoissa luokissa (110cm -->) pituusesteiden leveys kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin pienissä luokissa, jolloin pystykuva tulee hassun näköiseksi, kun hevonen venyttää itseään esteen yli, tällöin kannattaa suosia vaakakuvaa, jossa samalla näkyy esteen leveys.

Pieni (70-80cm) sekä iso okseri (100cm -->).

Ihanteellisin hevosen asento on keskimmäisessä kuvassa

Henkilökohtaisesti pidän siitä, että kuva on otettu juuri ponnistuksen jälkeen, niin että kaikki hevosen jalat ovat ilmassa, mutta takajalat vielä kohti maata ja hevonen on kerinyt etujalkansa ”nippuun”. (katso yllä oleva kuva, keskimmäinen kuva on mielestäni ihanteellinen). Haluamani vaiheen saa, kun seuraa etsimen läpi hevosen tuloa esteelle ja odottaa ponnistusta. Ponnistuksen aikana laukaisijaa painaessa on hevonen kerinnyt hyppykaarellaan haluamaani kohtaan.

Eri hevosten hyppytyyleissä on kuitenkin niin paljon suuria eroja, että jää jokaisen henkilökohtaisesti päätettäväksi mikä vaihe näyttää parhaimmalta. Itse saatan ottaa jopa 3-5 kuvaa yhdestä hypystä, jotta voin valita mikä vaihe näyttää parhaalta, jos en ole 100% varma että pystyn tallentamaan juuri SEN hetken, missä kaikki näyttää hyvältä.

Sarjasta puuttuu mielestäni ihanteellisen hetki ottaa kuva, juuri ponnistuksen jälkeen

Laskeutumisesta jätän kuvat ottamatta (paitsi kenttäratsastuksen maastokokeessa), sillä laskeutumisessa ratsukko ei välttämättä ole edustavimmillaan ja sama pätee myös ponnistukseen. Yritän välttää myös isoilla oksereilla tulevaa ongelmaa, missä hevonen näyttää karusellihevoselta, kun se ylittää esteen keskikohtaa selkä usein painuneena etu- ja takajalat kerittynä.

Kun ratsukko lähestyy estettä, josta olet aikaisessa ottaa kuvan ÄLÄ TARKENNA ESTEESEEN VALMIIKSI vaan ratsukkoon. Tarkentaessasi esteeseen valmiiksi saat terävän kuvan esteestä, mutta itse ratsukko jää epäselväksi. Kun tarkennat kamerasi ratsukkoon, tai seuraat ratsukkoa kamera valmiiksi tarkennettuna, saat suuremmalla todennäköisyydessä teräviä kuvia ratsukosta itsestään.

Vasemman puoleisessa kuvassa ratsukkoa seurattu kamera tarkennettuna, oikeanpuoleisessa taas tarkennettu esteeseen valmiiksi

Esteiden välisen radan voi myös hyödyntää ottamalla laukka- ja pääkuvia ohimenevistä ratsukoista. Laukkakuvista tulee usein vauhdikkaita, mutta mitään nyrkkisääntöä ei ole mistä kohtaa pitäisi kuvata ja miten. Itse kuvaan omien silmieni tasolta tai kyykistyneenä. Hevosen saa näyttämään sopusuhtaiselta, kun ottaa kuvan suoraan sivusta niin, että itse seisoo noin hevosen lapojen / sydämen kohdalla. Radan aikaisista pääkuvista tosin harvemmin tulee edustavia, mutta esimerkiksi alkutervehdyksen aikana voi saada hyviä ja tarkkoja kuvia ratsukosta ennen virittäytymistä kilpailusuoritukseen.

Ensimmäinen kuva on otettu ratsastajan tervehtiessä ja toinen radalta

Tässäpä oli kuvausohjeita esteradalle, muistakaa että jokainen kuvaa henkilökohtaisten mieltymyksien ja näkemyksien mukaan eikä ole yleispätevää ohjetta joka olisi kiveen hakattua infoa jota on pakko noudattaa. Ohjeeni voivat tuntua todella vaikeilta noudattaa, mutta suurin osa noudattaa näitä tietoisesti tai tietämättään.

Kerro mitä mieltä olit tästä postauksesta (mitä huonoa / mitä hyvää), niin osaan seuraavia suunnitella saamani palautteen mukaan. Seuraavaksi vinkkejä siis kouluratsastuksen- / sileällä työskentelyn kuvaamiseksi.

Prunus cerasus II

Pidetään lyhyenä: syy erikoispostauksen kestämiseen on lomani Turussa. Harkitsin ottavani kameran mukaan, jotta saisin otettua hieman graffittikuvia (katso aiemmin ottamiani kuvia tästä), sekä ehkä eksymään jopa paikallisissa ratsastuskilpailuissakin. Aikataulu meni kuitenkin niin tiukalle, etten olisi kilpailuihin asti kerennyt. Joku toinen kerta sitten!

Huomenna kotimatkallani junassa olisi tarkoitus kirjoittaa postaus valmiiksi, mutta ainakin tulomatkalla sain kokea sen verran jännittäviä hetkiä, että ei ole varmaa valmistuuko postaus vielä matkalla... (lue: juna myöhässä 2,5h, ei jatkoyhteyttä Tampere-Turku joten taksilla kohti Turkua ja läheltä piti -tilanne hirven kanssa.)

Lomailu jatkuu muutaman työpäivän jälkeen ensi viikolla mökillä, jonka jälkeen palataankin arkeen ja opiskelemaan. Seuraavasta kuvausreissusta ei ole mitään tietoa, luultavammin 12.8. Toto -ravit, Vieremä & (13.)-14.8. Seuraeste, Tahko. Tässä kuitenkin kuva, joka on pitänyt jo pitkään jakaa teidän kanssa.

Vasta kypsyneet kirsikat juuri ennen voimakasta ukkospuuskaa.
(katso myös toukokuussa otetut kuvat samaisesta puusta TÄSTÄ.)

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

5-4-3-2-1 RATSASTA

Äänestys on nyt päättnyt, kiitos kaikille 70 äänestäjälle ja 11 uudelle lukijalle. Olette mahtavia!! Äänestyksen voitti kuvausohjeet, joten niitä siis luvassa aivan lähipäivinä.


Arvatkaa missä voi ottaa näin rennosti kuvatessa?

Viimeiset kolmepäivää olen ollut Lapinlahdella, Purolan Ratsastuskeskuksella järjestetyissä kansainvälisissä kenttäratsastuskilpailuissa. Kilpailuissa järjestettiin CCI/CIC*** -luokka, jota ei ole ratsastettu sitten vuoden 1952 Helsingin Olympialaisten jälkeen. Voitte siis uskoa, että odotukset olivat korkeat ja ne kyllä täyttyivätkin!

Kouluradat olivat kyllä pieni pettymys, sillä ohjelmat olivat epäonnekseni sellaiset, että liikkeet ja kuviot esitettiin juuri poispäin paikasta, jossa kuvasin. Kuvasinkin vain yhden luokan kokonaan ja toisen puoliksi.

Aki Karhapää ja wiekopolskiruuna Ibis-A

Maastokoe ratsastettiin lauantaina ja kävelin kauas kuvaamaan esteitä, joilla ei ollut vielä kuvaajia. Sain siis kaikessa rauhassa keskittyä omaan kuvaukseeni ilman, että joudun etsimään sopivaa paikkaa mihin mahtuisin. CCI/CIC*** -luokasta tulivat ehdottomasti päivän parhaimmat kuvat, todetkaa vaikka itse hieman myöhemmin kun kuvat julkaistaan. (En ikinä uskaltaisi hypätä noita esteitä, en edes ilman ratsua.)

Sanna Siltakorpi ja puoliveriruuna Asam & Aki Karhapää ja holsteintamma Alecey (kuva CCI/CIC*** -luokan alashypystä, aika hurja pudotus!)

Sunnuntain estekuvia nähdään lisää erikoispostauksessa, joten pyhitetään tämä postaus pelkille maastokokeen kuville. Kaikki kuvat on otettu Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8 yhdistelmällä. Tarkoituksena olisi saada jo Purolan kilpailuiden kuvat tänäiltana (sunnuntai 31.7.), katsotaan onnistuuko!

Mistä sinä haluat lukea?

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Kuten aiemmin totesin, kun 50 lukijaa on täynnä kehitän teille Lukijoille jotain kivaa ja erilaista. "Sillä reissulla kaikki meni pieleen" -juttu tulee, kun lukijoita on kertynyt 75kpl, joten vielä muutama ihminen tarvittasiin. Mutta seuraavat special edition postaukseen ei ole kuin kuusi (6) lukijaa.

Äänestys löytyy oikeasta ylänurkasta ja se päättyy 31.7.2011, jolloin teen postauksen valmiiksi (mikäli lukijoita ei ole vielä tarpeeksi se julkaistaan heti, kun 50 lukijaa tulee täyteen).

Äänestä omasta mielestäsi parasta vaihtoehtoa, muista myös vastata kysymyksiin / esittää niitä!

1. Kysymyspostaus. Tarvittaisiin paljon kysymyksiä, jotta saisitte paljon vastauksia. Kaikkea voi kysyä, eri asia mihin lähden / koen olevani tarpeeksi pätevä vastaamaan.

2. Esittelen itse itseni, perustietoa eli kuka olen, mistä tulen ja mitä toimitan. Jos tämä toteutuu otan itsestäni myöskin tuoreen kuvan vastausten yhteyteen.

3. Hevoskuvausohjeita, eli miten toimia kilpailuissa kuvatessa, mistä kulmasta tulee parhaat kuvat jne. Jokaisen kuvaajan allekirjoitus näkyy kuvausjäljessä, joten valottaisin teille mitenkä minun oma allekirjoitukseni kuviin syntyy.

4. Jotain muuta mitä? Vaihe vaiheelta seuraaminen, kuinka kuvat käsitellään kilpailuiden jälkeen ja julkaistaan / mitä tahansa. Areena on sinun.

Kesäiset koulukilpailut

Olin keskiviikkona kuvaamassa Iisalmen Ratsastajat ry:n järjestämiä seuratason kouluratsastuskilpailuita kotikaupungissani Iisalmessa. Tykkään käydä kuvaamassa siellä, sillä tausta on loistava! Tosin välistä kuviin eksyi suuria varjoja, tuomarinpöytää ja käsihevosia, mutta kaikkea ei voi aina valita. :)

Tarkoitukseni oli kuvata myös torstai-iltana saman seuran järjestämät seuraestekilpailut, mutta hyppäsinkin itse Venta -tammalla 70cm luokassa. Olimme kummallisella suorituksellamme neljänsiä, mikä oli pienoinen yllätys. Suoritukseni jälkeen koko päivän taivaalla pyörineet ukkospilvet osallistuivat kilpailuihin kaatosateen ja salamoinnin muodossa, joten jätin kamerani suosiolla autoon. Oli mukavaa (ja rentouttavaa) olla välistä vain turistina kilpailuissa.

Nikon D90 + Sigma 70-200mm f/2.8
Kokeilin pitkästä aikaa manuaalikuvausta, tässä on tulos. Taidot eivät ole ihan vielä kadonneet.
Kuvassa eestinraskasvetoruuna Vedur EST. Minullekin kelpaisi tulevaisuudessa saman rodun edustaja...

Kauheimmat kuvat

Lupasin teille aikaisemmin, että kun 25 lukijaa tulee täyteen teen postauksen joko kuvausreissusta, jossa kaikki meni pieleen tai näytän jotain hirvityskuviani. Molemmat olivat tasaisesti suosittuja, mutta tässä nyt ainakin näin aluksi hirvityskuvia. (Ja nyt lukijoita onkin jo 41, kiitos teille kaikille! Kun 50 on plakkarissa niin kokeilen tehdä taas jotain vähän hauskempaa tänne.)

Kauheita ja hirveitä kuvia oli vaikea löytää parilta viime vuodelta, sillä liipaisinsormeni on herkkä delete-napin yllä. En koe tarvitsevani säilyttää huonoja ja omia mökellyskuviani, koska ne harvoin pääsevät esille minnekään, ovat hauskoja tai mitään muutakaan. Nämä kuitenkin löytyivät, kuvissa on aina vuosi milloin se on otettu (jos olen muistanut oikein).

Ensimmäiset kuvaamani kenttäkilpailut, vuonna 2005 (kuvassa virheellinen vuosiluku) Hingunniemessä. Hyvä että silloisen kameran zoomi riitti. ;)
Kuvassa on muistaakseni puoliveritamma Tiffany Eagle.


Missä on rajaus ja tarkkuus.... Kiuruvedellä 2008 kaikissa kuvissa tökki tarkkuus.


Edustava rakennekuva hevosesta ja esittäjistä. Tarkkuus oli (taas) kateissa Kiuruveden orinäyttelyissä.
Kuvassa lämminveriori Bowl Winner K.


Sain kaikista hevosista mustia Koljonvirran seuraestekisoissa 2008 kuvatessani erittäin voimakkaaseen sivuvaloon.
Kuvassa puoliveritamma Backyard's Butterfly.

Siellä jossain se menee.... Olin kuvausbuddyni Helin kanssa kokeilemassa kuvaamista kenttäkisoissa Hingunniemessä 2006. Kuvat olivat vastaavia ja satoi. Siirryimme MacDonalds'iin.
Kuvassa suomenhevosori E.V. Neponen.

Mustat hevoset ovat aina yhtä kauheita kuvattavia. Varsinkin valkeaa lumihankea vasten.
Kuvassa lämminveriori Frank the Hands.


Kuopion ravirata on maailman pimein paikka, heti muutaman nimeltä mainitsemattoman maneesin jälkeen, puolivälissä joulukuuta, kun lunta ei ole.
Kuvassa taitanee olla lämminveriruuna Get Kicks.


Nykyään minua suututtaa kuvat, joissa ratsastaja on ilman päätä. Vuonna 2006 olin ilmeisesti kuitenkin sitä mieltä, että Päättömiä Ratsumiehiä voi myös minunkin kuvissani.
Kuvassa Linda van Camstra.


Rajaus, ponnistusvaihe, kuvakulma... Kaikki on pielessä, mutta valo on sentään hyvä!
Kuvassa tilastotamma Korunda.


Nämä kisat olivat fiasko minulle. Kökkökamerani ei tarkentanut mihinkään. Mielenterveyteni säästämiseni vuoksi en koskaan tunnistanut näitä ratsukoita.


Sokerina pohjalla.... Mitä voi tapahtua, kun unohtaa väärät asetukset kameraan, kun vaihtaa kuvauspaikkaa?

Olen tyytyväinen, että pengoin nämä esille. Huomaan kehittyneeni, vaikka välistä tuntuu että jumitan samassa pisteessä vuodesta toiseen. Omia mokailuja sattuu harvemmin ja silmäni kuvattaville tilanteille on parantunut. Osaan myöskin olla lähtemättä kisoihin, mikäli vettä työntää taivaalta ja kaikki on kurjaa ;)

Ovatko nämä kuvat sellaisia, mitä Sinä oletit niiden olevan?
Mikä kuvista on kauhein ja miksi?

Kuvaaja kuvattavana

Asuni vasemmalta puolelta
Tämän postauksen kuvat on ottanut Niina Mäkinen - iso kiitos!

Tässä on syy, miksen ole saanut vielä erikoispostauksia tehtyä tai kuvia julkaistua. Oikeastaan voidaan syyttää näitä kilpailuja, sekä True Bloodin & Criminal Mindsin uusia kausia.... ;--)

Starttasin Kajaanin Ratsastusseuran järjestämissä Lady Meeting -kilpailuissa, joissa siis ideana oli ratsastaa koulurata ladymäisesti pukeutuen. Minä vetäisin Wanhojen tanssi -mekkoni niskaan ja lähdin harjoittelemaan kilpailuihin!

Ratsuna minulla oli suomenhevostamma Hellutar eli Helmi, joka on tuntiratsuna Koljonvirran Ratsastuskeskuksella. Helmi on ihan superhieno tamma, en ollut aikaisemmin ottanut siihen kunnon kontaktia, mutta päätin kuitenkin startata sillä Kajaanissa. Onneksi valitsin Helmen!

Kilpailut olivat todella mukavat ja tuli oikein aurinkoinen mieli tuomareiden papereista. Todelliset hyvän mielen kilpailut, näitä pitäisi saada lisää järjestettyä. Tuomarin loppukommentti minulle: "Esityksessä oli muutakin hohtoa, kuin kuskin kaulakorussa ♥". Kisatiimimme edusti erittäin hyvin kotiseuraamme, Koljonvirran Ratsastajia, sillä otimme Helppo C luokasta 50% sijoituksista. Itse olin luokassani 6/14 tuloksella 62,391%.

Asuni oikealta puolelta, tosin helma valui toiselle puolelle villin keskilaukkamme aikana