Kuvausohjeita I - esteet

50 lukijan kunniaksi järjestin blogissani äänestyksen, jossa lukijat pystyivät vaikuttamaan tulevaan erikoispostaukseen. Ylivoimaisesti eniten äänestettiin kuvausohjeita. Ohjeet on pilkottu kolmeen eri osaan, estekuvaukseen, koulu-/sileäkuvaukseen ja pää- & rakennekuvaukseen. En koe olevani tarpeeksi pätevä neuvomaan valotuksen säätöön, kaluston käsittelyyn tms. joten olen keskittynyt pelkästään hevosten edustaviin asentoihin. Tässä näitä vinkkejä nyt tulee, olkaa hyvät.

Esteitä kuvatessa ei kannata hermostua, jos ei saa jokaisesta hypystä kuvaa. Suosittelen valitsemaan yhden esteen, joka takaa sinulle hyvät kuvat, sillä laatu korvaa määrän. Itse kuvailen kohdista joista saa 1-3 esteestä kuvat. Pyri saamaan aurinko selän taaksesi ja tarkastaa samalla olevasi sellaisessa paikassa, jossa et ole ns. piilossa ratsukolta. Muista kilpailuissa pysyä yleisölle tarkoitetuilla alueilla!

Sama ratsukko suoraan edestäpäin ja etuviistosta kuvattuna

Pystyssä otettavat kuvat pyrin ottamaan esteeseen nähden etuviistosta, oikealta tai vasemmalta puolelta, sillä suoraan edestäpäin otetuissa kuvissa ratsastajan molemmat jalat näyttävät roikkuvan hevosen kyljillä ja kasvot ovat usein peittyneet. Suoraan edestäpäin otetuista estekuvissa hevonen näyttää myös usein lihavalta, kun se on ponnistuksessa kerinyt itsensä niin, että vatsa näyttää isolta. Vastaavasti laskeutumisessa näyttäisi siltä, ettei hevosella ole takapäätä ollenkaan. Vaakakuva on kuitenkin turvallinen vaihtoehto suoraan sivulta päin otettaville kuville, jolloin myös ratsukko näyttää tasapainoiselta.

Sama este kuvattuna pysty- ja vaakasuunnassa

Hypättävän esteen korkeus ja rakenne vaikuttaa paljon, kannattaako kuva ottaa pysty- vai vaakasuunnassa. Itse kuvaan esteiltä lähinnä vain pystysuunnassa, mutta isojen luokkien pituusesteet (okseri, trippeli jne.) kuvaan vaakasuunnassa. Muista tarkkailla, tuleeko pituusesteiden monet tolpat tai esteiden suuret johteet häiritsevästi ratsukon eteen kuvassa! Esteeseen saa myös korkeutta, kun sen kuvaa pystysuunnassa ja rajaa ylimääräisen tilan ratsukon sivuilta. Tällöin este näyttää kapeammalta ja korkeammalta. Isoissa luokissa (110cm -->) pituusesteiden leveys kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin pienissä luokissa, jolloin pystykuva tulee hassun näköiseksi, kun hevonen venyttää itseään esteen yli, tällöin kannattaa suosia vaakakuvaa, jossa samalla näkyy esteen leveys.

Pieni (70-80cm) sekä iso okseri (100cm -->).

Ihanteellisin hevosen asento on keskimmäisessä kuvassa

Henkilökohtaisesti pidän siitä, että kuva on otettu juuri ponnistuksen jälkeen, niin että kaikki hevosen jalat ovat ilmassa, mutta takajalat vielä kohti maata ja hevonen on kerinyt etujalkansa ”nippuun”. (katso yllä oleva kuva, keskimmäinen kuva on mielestäni ihanteellinen). Haluamani vaiheen saa, kun seuraa etsimen läpi hevosen tuloa esteelle ja odottaa ponnistusta. Ponnistuksen aikana laukaisijaa painaessa on hevonen kerinnyt hyppykaarellaan haluamaani kohtaan.

Eri hevosten hyppytyyleissä on kuitenkin niin paljon suuria eroja, että jää jokaisen henkilökohtaisesti päätettäväksi mikä vaihe näyttää parhaimmalta. Itse saatan ottaa jopa 3-5 kuvaa yhdestä hypystä, jotta voin valita mikä vaihe näyttää parhaalta, jos en ole 100% varma että pystyn tallentamaan juuri SEN hetken, missä kaikki näyttää hyvältä.

Sarjasta puuttuu mielestäni ihanteellisen hetki ottaa kuva, juuri ponnistuksen jälkeen

Laskeutumisesta jätän kuvat ottamatta (paitsi kenttäratsastuksen maastokokeessa), sillä laskeutumisessa ratsukko ei välttämättä ole edustavimmillaan ja sama pätee myös ponnistukseen. Yritän välttää myös isoilla oksereilla tulevaa ongelmaa, missä hevonen näyttää karusellihevoselta, kun se ylittää esteen keskikohtaa selkä usein painuneena etu- ja takajalat kerittynä.

Kun ratsukko lähestyy estettä, josta olet aikaisessa ottaa kuvan ÄLÄ TARKENNA ESTEESEEN VALMIIKSI vaan ratsukkoon. Tarkentaessasi esteeseen valmiiksi saat terävän kuvan esteestä, mutta itse ratsukko jää epäselväksi. Kun tarkennat kamerasi ratsukkoon, tai seuraat ratsukkoa kamera valmiiksi tarkennettuna, saat suuremmalla todennäköisyydessä teräviä kuvia ratsukosta itsestään.

Vasemman puoleisessa kuvassa ratsukkoa seurattu kamera tarkennettuna, oikeanpuoleisessa taas tarkennettu esteeseen valmiiksi

Esteiden välisen radan voi myös hyödyntää ottamalla laukka- ja pääkuvia ohimenevistä ratsukoista. Laukkakuvista tulee usein vauhdikkaita, mutta mitään nyrkkisääntöä ei ole mistä kohtaa pitäisi kuvata ja miten. Itse kuvaan omien silmieni tasolta tai kyykistyneenä. Hevosen saa näyttämään sopusuhtaiselta, kun ottaa kuvan suoraan sivusta niin, että itse seisoo noin hevosen lapojen / sydämen kohdalla. Radan aikaisista pääkuvista tosin harvemmin tulee edustavia, mutta esimerkiksi alkutervehdyksen aikana voi saada hyviä ja tarkkoja kuvia ratsukosta ennen virittäytymistä kilpailusuoritukseen.

Ensimmäinen kuva on otettu ratsastajan tervehtiessä ja toinen radalta

Tässäpä oli kuvausohjeita esteradalle, muistakaa että jokainen kuvaa henkilökohtaisten mieltymyksien ja näkemyksien mukaan eikä ole yleispätevää ohjetta joka olisi kiveen hakattua infoa jota on pakko noudattaa. Ohjeeni voivat tuntua todella vaikeilta noudattaa, mutta suurin osa noudattaa näitä tietoisesti tai tietämättään.

Kerro mitä mieltä olit tästä postauksesta (mitä huonoa / mitä hyvää), niin osaan seuraavia suunnitella saamani palautteen mukaan. Seuraavaksi vinkkejä siis kouluratsastuksen- / sileällä työskentelyn kuvaamiseksi.