torstai 30. tammikuuta 2014

Kuvaajatonta elämää

Tasaisin väliajoin ihmettelen, kuinka niin moni bloggaaja saa jonkun, esimerkiksi vanhemman/poikaystävän/kaverin, kuvaamaan heidän tallilla touhuilujaan. Me vierailemme Anskun kanssa toistemme luona tasaisen epätasaisesti, ehkä kerran parissa kuukaudessa. Miten saisin blogini pidettyä hengissä mahdollisimman monipuolisilla (ja ennenkaikkea hyvälaatuisilla - koska onhan tää heppakuvausblogi) kuvilla.


Olen iltatyöläinen, poikaystävää ei ole (halukkaat tervetuloa kotiovelleni), äitini on töissä päivisin, sekä kaikki tässä kaupungissa asuvat ystäväni ovat samanlaisia duunareita kuin minäkin: yhtenä päivänä mennään iltakuuteen, seuraavana aamuysiin ja sitä seuraavana yökahteentoista. Tallilla puolestaan ei ole kukaan muu kuin minä aamupäivisin viikolla. Viikonloppuisin kun väenroisketta riittäisikin, olen itse puolestani töissä työvuorojen painottuessa viikonlopulle. Mikä siis neuvoksi?

Aina ei osu tarkennus hevosen etuosaan...

No tietenkin oma näppäryys! Venta ei ole helpoin valokuvamalli, koska se hiihtää aktiivisesti perässäni. Kuuliaista hevosta ei kuitenkaan koskaan saa rankaista jos se seuraa johtajaansa (ihmistä) muutamilla askelilla ihmisten käveltyä liian kauas. Meillä se on Ventan kanssa n. 3m - ja objektiivien lähin etäisyys yhtä massiiviselle kohteelle kuin hevonen on ainakin 10-15m. Tänään ruettiin siis harjoittelemaan Ventan kanssa jo maasta käsin kursseilta tuttua käsitettä: naruparkkia. Vanha hevoseni Murre kehittyi aika loistavaksi valokuvattavaksi, sillä vaikka olin useiden metrien päässä tamma seisoi paikoillaan, vaikkei sillä ollut edes riimua päässään. Ventalla on siis vähän vielä kehitettävää. ;) 


Valitsin kuviin juoksutusliinan, koska se olisi helppo muokata pois. Tämä on ainut kuva mistä sen todellisuudessa jaksoin poistaa... :)
Yritin kuvata purevassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa vanhalla sotanorsullani, Nikon D200 rungolla ja Nikkor 50mm/f1.8 linssillä. Vanha sotaratsu on kuitenkin muistikuvieni mukainen: akut kestivät yhteensä 100 ruutua siinä pakkasessa. Onneksi olin ottanut uudemman runkoni, Nikon D90, mukaan joten en jäänyt kuvattomaksi. Vähän kyllä harmittaa, koska pidän D200 tekemästä jäljestä, koska se on mielestäni niin pehmeää ja smoothia. D90 tekee mielestäni paljon terävämpää (sekä hyvässä että pahassa), etten välistä pidä sen tekemästä jäljestä.

Kuvakulmalla on väliä, ihan oikeasti. Mietin pitkään julkaisenko tätä kuvaa, mutta Venta ei häpeä muotojaan ;)

Harvinaista kyllä harjoittelin pitkästä aikaa manuaalikuvausta. Venta ei ole tähän otollisin malli kevätauringon lumisille pelloille, sillä tausta jää yleensä puhkipalaneeksi, kun hevoseen saa sävyt kohdilleen. Vastaavasti kun taustaan saa sävyjä on kohde täysin alivaloittunut musta möhkäle. Harmikseni aikaa oli todella rajallisesti, joten en huomannut kaikissa kuvissa kiertyvää juoksutusliinaa. Ja olisihan senkin voinut laittaa nätimmin kuin leuan alta pujottaa siten, että se törröttää toiselta puolelta... Ensi kerralla entistä fiksumpana!

Toimiiko ilman erillistä kuvaajaa otetut kuvat? Hot or not?

8 kommenttia:

  1. Mullaki on ongelmia kuvaajan saamisessa sekä lumessa kuvaamisessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat ongelmat on vielä tosi vaikee ratkasta!
      Tosin helpompaa on saada lumen keskeltä hyviä kuvia, kuin kuvaajaa mukaani, haha. :D

      Poista
  2. Millä asetuksella sä yleensä kuvaat hevosia (nikonissa p, s, m etc.)? Jaa miten jälkikäsittelet sun kuvia?
    Ihan kivojahan noista tuli vaikkei sulla kuvaajaa ollut mukana :) mut pakko sanoa että innokkaita kuvaajia on kyllä tosi harvassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yleensä kuvaan täysautomaatilla (hyi minua), jos minun on 100% saatava on täysin onnistuneet kuvat aikaan - esimerkiksi kotikuvauksissa. Jälkikäsittelen kuvat mm. suoristamalla, rajaamalla, värikäsittelemällä ja terävöittämällä.

      Täytyy myöntää, etten olisi kyllä itsekään kovin innokkaana mukaan lähdössä, joten ei ainakaan minun passaa kovin paljoa soimata muita... :)

      Poista
  3. Kyllä nuo minun mielestä toimii vallan mainiosti! Itsellänikin tuo sama ongelma kuvaajien kanssa, itse kun on aina se kun kameran takana heiluu. Saan noista liikuteltavista elukoista kuvia kerran/kaksi puolessa vuodessa (noin keskimääräisesti), ja ratsastuskoulun puolelta sillointällöin kesäisin jos joku tyttö sattuu siellä kameran kanssa hillumaan. Kukaan perheenjäsen, eikä kyllä poikaystäväkään, ole innoissaan tallilla hillumassa, enkä heitä saa sinne edes raahatuua, joten niistäkään ei kovasti apua tässä ongelmassa ole.

    Tähän aikaan vuodesta kun on vielä se ongelma, että illalla kun menee tallille on niin älyttömän pimiää ettei kuvaamaan edes pysty! Vanhoilla kuvilla ja erikoispostauksilla pitää siis rämpiä menemään, tai vain odotella aikaa milloin oman kuvaamisen saa taas täysviikonloppuisesti käyntiin.

    Hankalaa, hankalaa on. Samaistun täysin ongelmaasi! :D Kerro tännekkin päin jos keksit jonkun loistavan ratkaisun (mahdollisen kolmijalan ja kaukolaukaisimen lisäksi, niitä kun ei uskalla sinne kentän reunalle millään virittää ja hölmöltäkin varmaan näyttäisi :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tuohan ois loistava! Siis kolmijalka ja kaukolaukasin. Oon ajatellu että se ois liian kömpelö (sileällä ei pysty olemaan kuin yhdessä kohdassa), mutta esteillehän tuo olisi vallan mainio, kun se kuvaisi sitä yhtä estettä. Pitää kyllä ehdottomasti nyt kokeilla!

      Tallinkäytävällä ainakin tuo kaukolaukaisin ja lisäsalama toimii hyvin, kun hevonen seisoo esim. hoitopaikalla. :)

      Poista
    2. Jep, paikoillaan olemiseen se yhdistelmä voi olla loistava, mutta tuon kouluratsastuksen kannalta jo hankalampi :D Ite kun ei oikein noita esteitä pompi... plus pelkään että joku tönäisee sen vahingossa nurin, tosin eipä tuolla meilläpäin kovin paljoa ihmisiä liiku :D

      Ehkä sitä sitten pitää kehdata olla vähän hölmö ja joskus testata koulupuolellakin tuota.. Tulee vaan vähän laajoja rajauksia ja täytyy koittaa muistaa , että mikä osa kentästä siihen kuvaan osuu :D Jos laittaisi vaikka pari puomia sinne kuvan reunaan, niin tietäisi missä kohtaa kuvan rajat menee.

      Poista
    3. Tosin tuli vielä mieleen, että sitten jos pitäisi mennä kangilla (mitä minun pitäisi toisen liikutus elukan kanssa treenailla) niin yritäppä niiden ohjien kanssa pitää vielä kaukolaukaisinta kädessä.. Ei ihan helppo homma luultavasti :D Ylipäätään ohjat + kaukolaukaisimen käyttö voi olla haasteellista :D

      Poista