Ponikuvauksen ABC

Viime aikoina en ole itse tarttunut kameraan kuvatakseni, vaan olen pysynyt linssin etupuolella antamassa nopeita ABC-ohjeita ponikuvausta varten paremmalle puoliskolleni. Hällä on vankkakokemus kameratekniikasta, ihmiskuvauksesta ja mistähän muusta... No, hepat oli ainakin uusi juttu! Yllätyksenä taisi tulla, kuinka vaikeaa ponikuvaus olikin.

1) Eläin ei ymmärrä kuvaustilannetta

- Harvempi hevonen minunkaan kuvaushistorialla on osannut oikeasti poseerata kameralle. Sukia harjaansa paremmin, vaihtaa asentoja edustavammaksi minun huudellessani kameran takaa: "Bravo! Just siin! Just noi! Hyvähyvähyvä, mahtavaa!". Hevosten passikuvia varten tarvitaan hevoselle esittäjä, joten kuvaajan apukäsinä toimivan assarin voi siis vaihtaa pitelemästä heijastavaa valotaulua kuusisataa kiloisen eläimen ohjaksiin, joka ei välttämättä halua seisoa "jalat just oikeinpäin" tai pysyä edes kuvauspaikalla. 

2) Eläin ei pysy paikallaan, vaikka sen pitäisi

- Olen kuvannut miltei 10 vuotta, joten minulle on itsetään selvyyttä ettei kaviokkaat aina pysy paikoillaan. Mystisempää on miksi kilpaponi seisoo paikoillaan kuvattavana rauhallisesti, kuin se miksei se pysyisi . Ne saattavat heiluttaa päätään juuri kun olen manuaallisesti hiissanut tarkennuksen kohdilleen sen otsaan. Tai hevosen voi olla luonnotonta seisoa juuri rakennekuvauksen "kuvaajan puolinen jalkapari" auki ja se toistuvasti korjaa itseään seisomaan tasajaloin. Ehkä yleisintä lienee, että kun olisi aika hymyillä - eli höristää korvia -niin kuvattava poni liimaa ne sojottamaan suoraan taaksepäin tai katsoo täysin päinvastaiseen suuntaan. Eläinkuvaukseen tottumattomalla kuvaajalla on vaikuksia ennakoida hevosen liikkeitä kameran etsimen läpi.

3) Nopeus

- Maltti on valttia, mutta eläinkuvauksessa nopeus on vielä suurempi valttikortti. Rauhallisempikin hevonen hermostuu jos se puolen tunnin ajan korjataan seisomaan paremmin kuvaajalle samalla kun esittäjä viheltelee suu kuivana saadakseen hevosensa korvia höröön. Kun hevonen tuodaan kuvattavaksi olisi kuvaajan parempi jo olla valmis. Kesken kuvauksen ihmismallille voi sanoa "odotatko hetken niin säädän kameraa", mutta kovin vauhdikkaalle jalostusorille en yrittäisi viittoa aikalisää ja lisää malttia touhuun. Itse tietoisesti kuvaan nopeita sarjoja, kun hevonen on mielestäni hyvännäköisenä kamerani edessä. 

4) Lajituntemus ja hevosen anatomian tietämys

- On totta, että hyvä esittäjä saa ohjeitta vaikka keskenkasvuisen varsan näyttämään upealta korostaen sen parhaita piirteitä peittäen huonot. Koska maailman parhaat esittäjät eivät aina osu linssin eteen on tärkeää, että kuvaaja omasta näkökulmastaan osaa ohjata esittäjää hevosen kanssa. Hevosen runko näyttää sopusuhtaisimmalta kun se kuvataan kaviokkaan sydämen kohdalta ja eläimen koosta riippuu onko kuvaaja seisoen, kyykyssä vai maassa mahallaan kuvaamassa. Jotta huonorakenteisten hevosten epäsopusuhtaisuutta saataisiin peitettyä ei kaikki kuvakulmat kuitenkaan sovi kaikille. 

Omalla tammallani Ventalla on painunut selkä, eli notkoselkä. Sen takapää on isompi verrattuna etupäähän ja se on helposti etupainoinen. Tammaa ei voi kuvata kyykystä, sillä se korostaa sen selän kaarevuutta ja epätasapainoisuutta. Liian etuviistosta otetut kuvat taas korostavat sen isoa takaosaa liikaa.

Kisakuvauksessa tärkeimmäksi nousee lajituntemus: miten ratapiirros menee, mitä liikkeitä esitetään, ravaako hevonen kumpaan kierrokseen vai kääntyykö se radalla jo poispäin ennen kuin kuvaaja saa sen tallennettua. Valmiista kuvista ei lajiin perehtymätön osaa sanoa meneekö avotaivutus oikein, saako hevosen kita olla auki tai haittaako se jos kuvassa ratsastaja rankaisee fyysisesti hevostaan. Teknisesti hyvin onnistuneen kuvan voi pilata kuvassa olevan hevosen jännittyneisyys, väärä askelvaihe tai kilpailusääntöjä / hyvää etikkaa rikkova toiminta. 

 

Helppoa, eikö? Onneksi jokainen hevoskuvauksesta kiinnostunut saa varmasti apua kysyessään. Rakettitiedettä tämä homma ei ole, ja hyväksi kuvaajaksi on helppo kehittyä. Siihen ei tarvita muuta kuin maalaisjärkeä, tilannetajua ja hyviä käytöstapoja. Oman ponipoikani koulutus etenee hyvällä vauhdilla, pääkuvia osataan ottaa jo erittäin mallikkaasti!

Blogistani löytää jo tiedonnälkäisille apua KUVAUSOHJEITA -postaussarjassa:

esteet - koulu - rakenne- ja pääkuvat - ravit

Kaikki postauksen kuvat on ottanut ponikoululaiseni Tomi