tiistai 3. kesäkuuta 2014

Hyvästä huonoon


Viime aikoina en ole uskaltanut jakaa teidän kanssa Ventan kuulumisia. Menee huonosti. Tai meni, ei enää ihan niin huonosti kuin vielä tovi sitten. Tammanihan on ollut aina erittäin huonolla jalka-asennoilla varustettu lättäkavio, jolla oikeanlainen kengitys on ollut kaikki kaikessa. Kun paikalle ei päässytkään vakiokenkääjä tyydyin hieman tuntemattomampaan. Ja viikon kulutta minulla oli täysin jalaton hevonen.

Pari viikkoa sitten perjantaina kävimme valmennuksessa. Kaikki meni hyvin, tamma liikkui todella hyvin ja oli oma ihana itsensä. Sunnuntaina sen kolmijalkaisuus alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun olin menossa kentälle. Ensin yksi askel, hetken kuluttua muutama ja lopulta tamma kinkutti kolmella jalalla. Kahden päivän kuluttua se ei kaatosateen keskellä ontunut askeltakaan ja tuntui paremmalta kuin koskaan. Seuraavana päivänä siitä aurinkoisessa hellekelissä se linkutti pahemmin kuin ikinä.

räkänokka siitepölyn keskellä
Ventaani hierottiin ja viikon sisällä toinen lapa oli mennyt niin jumiin, ettei sitä saatu edes auki. Tamma oli todella kipeän oloinen ja sitä oli tuskaista katsoa, kun se laitumella hitaasti, mutta varmasti kolmijalkaisena tallusti eteenpäin. Kävin läpi kaikki skenariot: valmennuksesta lihasjumi, kengitysvirhe, vuoluvirhe... sokerina pohjalla jännevammat, murtumat tai nivelrikon eteneminen liian nopeasti, erittäin huonoon suuntaan. 

Olin todella toivoton tulevaisuuden suhteen muutama päivä sitten (ja kyllä edelleen, mutta hieman iloisemmalla mielellä jo) ja harkitsin eri vaihtoehtoja tammani siirtämiseksi ikivihreille. Teurastus, hirvimiehet, piikki, hukuttaminen... ja valitsin että eläinlääkäri saa homman hoitaa nyt tai tulevaisuudessa. Lekurin kutsuminen viimeiselle piikille on ehdottomasti kallein ja epäympäristöystävällisin teko - itse toimitus maksaa noin kuukausivuokran verran, sekä kaivuri pitää kutsua paikalle. En kuitenkaan kestäisi nähdä tammani veren määrää missään kun se ammuttaisiin. Eikä täällä Iloisessa Itä-Suomessa ole mitään minne viedä hevosta teuraaksi. Joten päätös oli siinä mielessä helppo, varsinkin kun tammaani on lääkitty paljon (vaikkei passissa mustaa rastia ole). Kaivurinkuljettajan numero minulla on ollut aina olemassa. Koskaan ei voi tietää.


Soiteltuani kaksi viikkoa vimmatusti eri kengittäjien perään sain polvillani rukoillen eri kengittäjän katsomaan olisiko se kuitenkin kengässä virhe. Siitä etujalasta mitä tammani ontuu löytyi vinossa oleva kenkä, joka painoi sädettä ja kantaa. Säteestä oli lähtenyt palanen. Tamma lähti korjaavan kengityksen jälkeen erittäin köykäisesti liikkeelle, mutta kuitenkin liikkui - kolmijalkaisena tosin.

Näin muutama päivä kengityksen jälkeen Ventani on siirtynyt kävelemään paremmin. Hissukseen ja hitaasti, mutta muiden silmiin hyvän ja normaalinnäköisesti. Se saa huilailla vielä viikon verran täysin laiduneläimenä, jonka jälkeen kokeilen asteittain palauttaa sitä liikkeelle aloittaen käyntilenkeistä. Jos epäpuhtautta ilmenee kutsuu meitä klinikan röntgentutkimus - ja päätös tulevaisuudesta.


Hevosenomistajana on varjopuolensa, vaikka yleensä arki kaviokkaan kanssa on elämäni parasta aikaa. Tulen todennäköisesti aina näkemään liikkeissä pientä epäpuhtautta, sillä tuijotan silmät naulattuna tamman liikehdintää ja takaraivoni sopukoissa muistan, että jaloissa on vikaa mitä se voi ontua. Tulen sen elon viimeiseen päivään asti alitajuisesti murehtimaan sen jalkaterveyttä ja mielekkyyttä elossa. Tällä hetkellä tammani kuitenkin liikkuu laitumella hitaasti ja varmasti - nelijalkaisena.

<3

16 kommenttia:

  1. Eikä! Ihan kauheaa! :(
    Tsempit jatkoon! ♥

    VastaaPoista
  2. hukuttamalla? whaaat?:o

    VastaaPoista
  3. Siis mitä vittua ihan suoraan sanottuna! Se on hevonen, ne ontuu joskus. Ei se heti kuolemaa tarkota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevoseni on nivelrikkoinen. Rikko ei koskaan parane, päinvastoin.
      On vain ajankysymys milloin se rikko on siinä kunnossa, ettei siitä hevosta tule tekemälläkään. Kuten eläinlääkäri sen Ventastani sanoi: "ei voi tietää. voi olla puolisen vuotta, voi olla kaksikymmentä vuotta. Aika näyttää."

      Joten kyllä, meillä kun onnutaan se nostaa aina sen pahimman ajatuksen esiin ja niskavillat pystyyn.

      Poista
  4. Anonyymi yllä aivopieruineen... Nivelrikkoisen iäkkäämmän hevosen kohdalla ontuma laittaa varmasti aina miettimään. Ja ihan hyväkin niin! Joskus tulee kuitenkin sen lopullisen päätöksenteon aika, ei haittaa yhtään, että asiaa on etukäteen mietitty. Toki se terve nuorikin hevonen voi olla yhtenä päivänä tervejalkainen ja seuraavana montussa, mistäpä näitä tietää...

    Ja kun saaliseläin ei pikkukipuja näytä, on se oikeasti kipeä kun näkyvästi ontuu.

    Nesta heittäytyi ihan jalattomaksi, kun yhtenä syksynä oli kengättömänä ensimmäisten pakkasten aikaan. Tarha oli sen verran muhkurainen lättäkavioille, että teki paiseen ei yhteen, vaan peräti kolmeen kavioon! Siinä vaiheessa, kun kolme jalkaa on poissa pelistä, tuli pieni paniikki. :D Kipulääkkeen annon jälkeen seisoikin karsinassa hauteet jaloissaan, muuten lähinnä makoili. Säikäytti kyllä sen verran huolella. Vielä kun on tullut ajateltua niin, ettei "vanhaa" lämpösruunaa enää aleta klinikalla venyttämään, ell voi tehdä voitavansa kotona ja jos ei riitä, niin sitten armahdetaan ruuna vihreämmille niityille. Pakko silti myöntää, etten tiedä miten pitävä päätös tosipaikan tullen on, kun aikaisemmin höpötin, ettei isoja summia laiteta mihinkään hevoseen, etenkään jos takeita minkäänlaiselle parantumiselle ei ole, silti varsan jalkaa paikkailtiin lähemmäs kolmen tonnin edestä parissa kuukaudessa... Huokaus.

    Huoleton ois hevoseton. ;) Paljon tsemppiä sulle Minttu ja toivotaan, että ontuma johtui vain siitä huonosta kengityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoleton on tosiaan hevoseton! Kuitenkaan hevosihmiset eivät osaa eläimistään luopua, vaan ainahan se on uusi sitten laitettava... minä en ainakaan osaisi elää normaalien ihmisten arkea! Mitä ihmiset tekee iltaisin?!

      Ontuma on kyllä aina pelottava, koska hevonen nimenomaisesti peittelee sitä pitkään. Yleensä merkit on ilmassa ennenkuin ontuminen alkaa, joka voi tosiaankin viedä hyvinkin elonpäiviä mennessään.

      Jospa olisi tosiaan tuo huono kenkäys syynä ja kiitos Jessi tsemppauksesta!

      Poista
  5. http://forum.hevostalli.net/read.php?f=1&i=1438596&t=1438596

    VastaaPoista
  6. Hukuttamalla? W t f

    Kuka lopettaa koninsa hukuttamalla XD Sairas ihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä päin Suomea erittäin suosittu tapa. Mielellään laitetaan hevoselle suihkumyssy päähän, mutta kavionkärkiin sidotaan ankkurit. Sitten pudotetaan hevonen lautan kyydistä syvimmällä kohdalla järveä ja odotetaan, milloin suihkumyssy häviää näkyvistä. Koko perheen tapahtuma ja koko kylä on aina Humman Hukuttajaisissa mukana!

      eiku mitenkä se menikää sittenkään...?

      Poista
    2. :D ..Jos haluaa jännitystä elämään voi käyttää suota :D hoohohoh

      Poista
  7. No eiköhän tuo ollut lähinnä vitsi, pitäisihän sen tollonkin tajuta :D

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

    VastaaPoista