keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kun jäljelle jää vain vaikein



Eilen käytiin klinikalla. Ei näyttänyt hyvältä. Jänteen tukiside revennyt, nivelrikot olivat turhan kipeät siihen että niitä oltiin vasta helmikuussa piikitetty. Ennusteeksi saatiin mustaakin mustempi tulevaisuus, ja eläinlääkärin puheet vaikuttivat vielä synkemmiltä. Nivelrikkoisen ja jännevammaisen kuntouttaminen olisi työläs, kallis ja ennenkaikkea melko mahdoton operaatio. Jännevamma tarvitsee lepoa, kun taas nivelrikko tarvitsee tasaista liikettä pysyäkseen kunnossa. Niveliä pitäisi piikittää useita kertoja vuodessa, kunnes lopulta Ventan askel lyhenisi lyhenimistään rikon tuhotessa nivelet. 

Venta lähtee taivaslaitumille. 

Yhteiselomme päättyy tulevina päivinä, kun saan asiat hoidettua. Suruttaa laskea ikuisille laitumille niin hieno eläin, jonka kanssa olen tehnyt niin valtavasti töitä joka asian kohdalla. Silti näin on ehkä parempi. Epävarmuuden tuska helpottaa harteiltani ja PikkuMustani maalliset kivut päättyvät viimein. Venta on elämäni hevonen, eikä ole helppoa päästää irti. On kuitenkin aika tehdä viimeinen palvelus hevoselleen.

21 kommenttia:

  1. Paljon jaksamisia! Tein saman päätöksen alkuvuodesta, vaikka se sattui, tiesin että se on hevoselle parasta! Pysy vahvana!

    VastaaPoista
  2. Valtavasti jaksamista! Teit varmasti oikean päätöksen hevosen kannalta :)

    VastaaPoista
  3. Tätä blogia, kun olen seurannut niin minusta tuntuu, että teet varmasti oikean päätöksen. Se on suurimpia rakkauden osoituksia hevosta kohtaan, että päästää sen ajoissa vihreimmille laitumille vaikka se olisi itselle hyvinkin raskasta.

    Itse olen ollut myös tuossa tilanteessa. Hevonen olisi kestänyt kevyen käytön, mutta hevosesta näki ettei se ole onnellinen, kun ei päässyt kirmaamaan kavereidensa kanssa laitumella/tarhassa, joten päätettiin päästää se ikivihreille laitumille. Todella raskasta se oli, mutta yhtenäkään päivänä ei tullut katumusta tai sitä jossittelua vaan vaikka sydäntä raastoi niin tiesi tehneensä oikein. Muistot ovat yhä lämpimät ja tämä nosti ne jälleen pintaan.

    Muistoja ei kukaan voi viedä pois. Se lohdutti ainakin minua. Jaksamista.

    VastaaPoista
  4. Voimia! Tiedät varmasti tehneesi ehdottomasti oikean päätöksen.
    Nyt vaan paljon kuvia vielä Ventasta, muistoja varmasti riittää! Kuten joskus aiemminkin kommentoin, tiedän hevosen sen historiasta. Se ei varmasti voinut koskaan toivoa mitään parempaa kuin päästä yhden ihmisen hevoseksi, rakastetuksi ja hoidetuksi. Se varmasti on kiitollinen siitä, että sai jakaa viimeiset vuodet kanssasi.
    Suru on ymmärrettävästi suuri mutta on myös rakkautta osaa päästää irti kun aika on. Hevonen ei valitettavasti voi sitä päätöstä itse tehdä kun riittävästi sattuu, siksi sillä on ihminen joka sen tekee.

    Viettäkää mukava päivä yhdessä, porkkanoita laitumella syöden :) ..

    VastaaPoista
  5. Paljon voimia raskaan päätöksen edessä. Rakkautta on kuitenkin päästää irti, silloin kun on sen aika.

    VastaaPoista
  6. Valtavasti voimia sinne päin. Venta ei olis voinu toivoa parempaa ystävää ja omistajaa, kun mitä oot sille ollut ♥

    VastaaPoista
  7. Voimia kovasti <3 Tosi surullista luettavaa :'(

    VastaaPoista
  8. Super suuret tsempit sinulle ja rapsutuksia Ventalle :( ❤️

    VastaaPoista
  9. Paljon tsemppiä sulle <3 Uskon että teit oikean ratkaisun Ventan kanssa ja kaikellehan on tarkoitus..

    VastaaPoista
  10. Oikea päätös kaikessa surullisuudessaankin. Jaksamisia!

    VastaaPoista
  11. Tää on varmasti oikea päätös tässä tilanteessa, jaksamisia! <3

    VastaaPoista
  12. Suurinta rakkautta on päästää irti... Voimia<3

    VastaaPoista
  13. Paljon voimia sinulle ja kauniita unia Ventalle taivaslaitumille. ♥

    VastaaPoista
  14. Todella vaikea päätös jokaiselle hevoselle, mutta tässä tapauksessa teit ainoan oikean ratkaisun.
    Toivon sulle voimia jaksaa eteenpäin ja Ventalle hyvää matkaa. Se tietää, että rakastat sitä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, siis hevosen omistajalle ei hevoselle.

      Poista
  15. Kiitos kaikille. Kommentinne ovat saaneet silmäkulmani kosteiksi, mutta myös luonut toivoa tulevaan. <3

    VastaaPoista