Kevättä on ollut rinnassa tallin asukkailla, kun lämpötilat ovat vaihtuneet plusasteisiin, lumen sulaessa kovaa vauhtia ja hevosten sulkasadon alkaessa. Ootus oli puoli vuotta sitten tullessaan arka ottamaan kontaktia tallin muihin hevosiin, mutta talven aikana siitä on kuoriutunut itsevarmuutta puhkuva Keltainen.
Ootuksen lempileikkinä on ollut tarhassa vinguttaa aidan toisella puolella olevia tyttöjä ja nujuta ruunakavereiden kanssa kovia "oripoikien" leikkejä. Harva on säästynyt hampaan jäljiltä, mutta eniten itse Ootuksella naama on ollut kuin Scarfacella. Jokaisen uuden vekin jälkeen Ootus kävelee kuin kylän kuumin kolli tarhasta talliin näyttäen koko tienoolle, kuka on kovin jätkä seudulla. Päästyään nujuamisen makuun Åkelle on kasvanut matchomiehen egoa.
Eilen oli vuorossa irtojuoksutuspäivä pienien valokuvaussessioiden jälkeen. Normaalisti ihmisen lähistöllä nöyrästi pyörivä ruuna oli tällä kertaa keskikavio pystyssä viilettäen ympäri kenttää pukkilaukkaa, mahtipontista show-ravia ja lännenheppojen tekemien sliding stoppien saattelemana. Oli hauska katsoa ruunan remuamista, kun se kiihdytteli, jarrutteli, pukkaili ja hyppi pystyyn yhden kierron aikana lukemattomia kertoja. En kuitenkaan pitänyt siitä, että Ootus piti tiukkaa katsekontaktia minuun tullen välistä kohtisuoraan mahtipontisella laukalla. Välistä aivan ihmisen viereen tultiin heittelemään takasia tai näyttämään vatsanalusen harjausjälkiä takajaloin. Vaikutti, että Keltuainen pullisteli lihaksiaan ihmisellekin.
Välistä ruunan rempula renttelöi niin nopeasti, ettei kameran tarkennuskaan pysynyt perässä. Harmittavasti myöskään yhdestäkään yläfemman annosta en saanut kuvaa, sillä jäin vain suu auki katsomaan "tuon kun se tekee ratsastaessa...". Ehkä kyseessä oli vain yksi satunnainen kerta kevään ollessa vallannut ruunankin mielen. Tai sitten se on saanut aivan liikaa egobuustia kyykyttäessään tallin muita hevosia... Onneksi käsiteltäessä ruuna on yhtä löttönen kuin lapanen, vaikka kevät muuten onkin vallannut sen mielen.
