Kotikenttälaiskotus

Eilen toteutin villiä ideaani laskea 1,5kk seisonut hevoseni irti kentälle vähän humputtelemaan ennen perjantain klinikka-aikaa. Jännäsin sormet ristissä, että eihän se niin kutsutusti kilahda vapaudestaan ja kentänaitojen tuomasta turvasta ja hajota itseään kovin pahasti. Mutta kuinkas sitten kävikään... Niin laiska, vetelä ja pystyyn hyytynyt tammani kävi piehtaroimassa ja sen jälkeen vain kaikessa rauhassaan lompsi ympäri kenttää. Sain sen pitkän maiskutuksen, patistamisen ja ajamisen jälkeen ottamaan 3 askelta ravia, jonka jälkeen totesin tämän leikin olleen tässä.

En löydä sanoja kuvaamaan kuinka kaunis tammani onkaan..

Jokaisen Grand Old Ladyn tulisi harrastaa säännöllisesti aamujumppausta

Tässä on villein toimintakuva eilispäivältä...

Ventan virallinen passikuva kesältä 2013

Tämä kuva on teknisesti onnistunut ja olisi varmasti yksi parhaimmista kuvista hevosestani, mutta paksu hiekkakerros valitettavasti pilaa kuvan tunnelman

Huomenna ajellaan Ouluun kuulemaan tuomio Ventasta ja onko sen vaivat parantuneet. Vai pahentuneet. Iik.

29.6.2013 Kuopio

Lauantaina kävin kuvaamassa muutaman luokan ajan Kuopion kansallisia esteratsastuskilpailuja. Kuvasin luokat 1, 2abc ja luokasta 3 15 ensimmäistä starttaajaa. Harmittaa, etten jäänyt kuvaamaan edes kymppiä loppuun sillä siitä tuli koko päivän parhaat kuvat. Ja onhan se vähän kornia, että lähdet kuvaamaan kansallisia  kilpailuja missä hypätään aina kolmeenkymppiin asti ja itse kuvaaja poistuu paikalta kesken metrikympin kuvattuaan alue ysikympin ja metrin... :) 

Kuvia reissulta ei tullut kuin vajaa 300kpl, sillä ensimmäisessä luokassa auringonvalo tuli todella epäedullisesta suunnasta enkä kuvannut kuin yhtä estettä. Metriin ja kymppiin esteitä alkoi kertyä jo enemmän, sekä kuvauksesta tuli huomattavasti mielekkäämpää huikeasta helteestä huolimatta.

Nopea pistäytyminen kilpailuihin johtui puhtaasti kiireestäni yövuoroon kotikaupunkiini Iisalmeen. Kilpailijat ja lukijat HUOM! Haluatteko te kuvat julkaistuksi raakadatana (onnistuu muutamassa minuutissa, kaikki kuvat esillä ennen huomisaamua) vai käsiteltyinä versioina (muutamia parhaimpia kuvia per ratsukko, käsittelyaika noin kaksi (2) viikkoa) ? Se ehdotus kumpi saa eniten ääniä tänä iltana pistetään toteutukseen.

-- Kuopion kuvat on julkaistu raakadatana. Katsele kuvia tästä linkistä. --

vasemmalla torinhevosruuna Aaram EST, oikealla new forest tamma V.K. Niisku

zangersheide ruuna Constant Z

latvian urheiluhevostamma Irse

vasemmalla pinto-hunter tamma Allynclusive W, oikealla torinhevosruuna Dallas

tilastohevosruuna Ufo

puoliveritamma Orfana

Kovalevy pelastettu. Jälleen.

Ehkä pari kuukautta sitten ulkoinen kovalevyni sanoi riks räks ja poks. Vieden kaiken omistamani datan (eli jokaikisen valokuvan mukanaan). Vasta viime talvena edellisen kerran ongin tiedostoja pihalle edellisen kerran rikkoutuneelta laitteelta, josta ne saatiin pelastettua. En kuitenkaan viisastunut vahingosta, joten varmuuskopioita ei ollut kun uusi rikko yllätti tuliterän ja kaiken kestävän laitteen. Itketti.

Olin jo hautaamassa toivoani saada kuvia takaisin kunnes muistin, että minulla on vielä tallessa talvella rikkoutunut kovalevy alustamattomana. Sieltä kuvat saatiin viimeksikin takaisin, tosin siinä kesti useita viikkoja ja useita hikisiä työtunteja. Mikäli sen data saataisiin talteen minulta häviäisi vain muutaman kuukauden kuvat bittiavaruuteen. Ainut vain, että joukossa suurin osa katoavista kuvista oli minun Ventani kuvia.

Nyt sain kaunokaiseni kotiin, kaikki sen sisältämä data tallella eli n. 400GB hevoskuvia. Joukossa oli myös omat hevoskuvani, perhekuvat ja henkilökohtaisesti tunnearvoltaan mittaamattomia valokuvia. Sellaisia kuvia, jotka eivät koskaan enää saa hävitä. Minua ei niinkään olisi harmittanut mahdollisen pysyvän konerikon yhteydessä menevät kuvaamani kilpailukuvat täysin tuntemattomista ratsukoista. Mutta ne lukuisat perhekuvat, kuvat hetkistä hevosteni kanssa. Ne ovat sellaisia ettei niitä halua menettää, koska osa niistä henkilöistä ja eläimistä jotka kuvissa esiintyvät ovat siirtyneet manalan maille. 

Siispä tällä hetkellä minulla on yhteensä 3 kpl varmuuskopioita kaikesta joka paikassa. 

Ja tärkeimmät valokuvat ovat näin.

Puhelimen tyhjennystä

Käytiin yksi kaunis kesäilta kaverin kanssa terassilla ja otin kuvan laskevasta auringosta. Kerran myös lähdin rimpalle ja näytin ihmiselle! Venta tässä viimeisessä kuvassa pojotti kentällä, ennenkuin selvisi epäpuhtaiden liikkeiden syy, mutta pouni oli jo kevyemmällä käytöllä.

Koljonvirran koulukansallisten yövahdin taivasta varjosti iso synkkä pilvi... Muutama kirosana taisi päästä suustani kun näin pilven. Ventan kanssa löydettiin alkukesästä ihan huippu maastoreitti - tuntui kuin olisi ollut etelässä kuivan kangasmetsän keskellä! Nykyisin reitti on meidän vakkari, siinä menee noin 1,5h käynnissä. Käytiin kavereiden kanssa syömässä Iisalmelaisessa pihvipuljussa ja otin vakioannokseni, eli härkää medium rarena. Oli hyvvee!

Kävin Ventalla sen edeltäjänsä kotikonnuilla, noin 10km päässä nykyisestä kotitallista. 3 vuotta sitten maisemat oli prikulleen samat, mutta hevonen allani eri. Joskus on edelleen ikävä Murre-vanhusta <3 siskoni kissa Joonatan oli juhannuksen ajan hellässä huomassani. Ventan tallikaveri juomassa purosta, niin idyllistä <3

Monena päivänä olen vain käynyt syöttämässä Ventaa, sillä laidunpaikkaan eivät kuulu väkirehut. Kesä on kyllä pelastanut minun sosiaalista elämääni, sillä kun hevosen hoito on niin nopeaa riittää aikaa myös kavereille! Jo aiemmin blogissa julkaistu mummolachillaus, mutta tuo kuva reidessä on vaan niiin..... <3 Ventan kesälook on tehty sävy-sävyyn varusteista ja suitsista ilman turparemmiä. Punaista on niskassa siksi, että maastoissa liikkuu myös paljon lenkkeilijöitä koirineen, joten ehkä punainen väri kiinnittäisi heidän huomiotaan paremmin.

Minulla oli ennen irokeesi, vaan eipä ole enää. Tässä kutristo melkoisen villinä, mutta jo seuraavana päivänä kampaajalla tasoitin tilannetta. Venta palattuani Helsingistä seisoi niin kauniisti käytävällä. Ja vaikka olinkin vain kaksi päivää poissa oli minulla suunnaton ikävä tammaani. Viimeisessä kuvassa on Ventan rantapallo vm. 2013. Herttinen miten voikin olla LÄSKI hevonen....

Tämä tuli tänään. Uusi edustushuppari, jos kilpailupaikoilla näkyy meikäläistä niin tervetuloa juttelemaan!

Ikuisesti heppatyttö

Minulla olisi vaikka mitä kuvia teille jaettavana ja näytettävänä ja tarinoita kerrottavana, mutta first things first:

Nyt se komeilee siinä, minun Ventani, minun ihollani, tästä päivästä tuonelaan. 

Perjantaina matkustin Helsinkiin ottamaan Hurtan sponsoroiman kilpailun Ikuisesti Iholla -voittotatuointia. Lyhyestä virsi kaunis, kuva on n. A4 kokoinen, se ylettää n. 5cm polven yläpuolelta miltei nivuseen asti. Ajallisesti sessioon meni miltei 6h (mutta tauot lyhentivät varsinaista tatuointiaikaa) Helsingissä olevassa studiossa, Bonafide Tattoossa. Kuvan tekijänä oli Leena Lumilampi, joka on ihan supermukava ja superlahjakas! (Jos luet tätä niin kiitti noin miljoonannen kerran, tää on vaa nii parasta! :))

Vasta valmistuneena, kipeänä ja turvonneena

Rakastan uutta tatuointiani ja ennen kaikkea sitä, mistä se on näköispainois. 

En ole Ventaa nähnyt pariin päivään ja hirmu ikävä Mummo-Mammuttia <3 

Nykyisin Venta kuitenkin kulkee siellä missä minäkin.

Mummolachillaus, kuvan kelmuillessa

8.-9.6.2013 Iisalmi

Omat kansalliset on nyt ohi tältä vuodelta, kuten myöskin allekirjoittaneet kesäloma. Otin lomani kesän alkuun, jotta olisin voinut rauhassa valmistautua omiin suorituksiini kotikilpailuissa, mutta tällä kertaa oli päätetty toisin minun osallistumiseni suhteen.

suomenhevosori Anisian Alvar

trakehnertamma Antika, jolla Miika Miettinen voitti Koljonvirta Pokaliin tänä vuonna

Perjantaina siirryin yövalvojan toimeeni ja parin tunnin yöunien jälkeen siirryin lauantaipäivänä kilpailukentän laidalle kuvaamaan. Lauantain kuvat olivat mitä olivat: joka kerta kun istuit alas ottaaksesi kuvia ukkonen jyrisi ja taivas aukeni työntäen vettä niskaan. Kun säädit kameransuojuksen paikoilleen jatkaaksesi kuvaamista sade yhtäkkiä loppui. Kun otit suojuksen pois vettä alkoi taas tulla taivaan täydeltä... Sen takia löytyy muutamia aukkoja, ettei ihan kaikista ole kuvia omasta suorituksestaan tallin puoleiselta radalta, jossa kuvasin koko viikonlopun.

oldenburg tamma Donna Dana

Alkuperäisenä suunnitelmanani oli saada lauantaipäivän kuvat ladattua jo seuraavana yönä samalla kun vahdin kisaheppojen unta yövahtina. Ennen puolta yötä taivas kuitenkin tummui miltei mustaksi ja tähän astisen kesän voimakkain ukkosrintama lähestyi kilpailupaikkaa. Seisoin keskiyöllä sadetakki päällä kuin Messias keskellä jaba-aluetta katsoen pysyväthän kaikki kilpailuhevoset siellä missä niiden pitääkin. Jälkeenpäin ajateltuna enhän minä olisi voinut yhtäkään hevosta voinut estää pakenemasta paikalta niiden niin halutessaan, mutta olisin ollut tapahtumapaikalla, nähnyt kuka lähtee ja minnepäin. Onneksi kaikki hevoset olivat kuitenkin melko rauhallisesti ukkosrintaman jyllätessä päällä. Kun aamuyön puolella totesin, että pahin lienee jo ohi ei ensimmäiseksi mieleen tulleet valokuvat... :)

Sunnuntaipäivän kuvat onnistuivat mielestäni todella hyvin, kun kaverin kaveri oli antamassa muutaman vinkin. Paikalla oli myöskin erittäin perinteinen Iisalmi-Kuopio -akselin kuvausryhmä ja hauskaa oli! Se onkin tässä hommassa tärkeintä. Sunnuntaina sade malttoi pysyä poissa viimeiseen luokkaan asti, joten Pyhää Yrjöä ei sunnuntailta ole kuvattu kuin kahden ratsukon verran alusta.

hannovertamma Dancing Girl II vasemmalla, oikealla puoliveriruuna Romans II

Urheilin nimetä kuvat ja julkaisin ne raakadatana, joka on herättänyt viime aikoina keskustelua. Tällä hetkellä elämäni on todella kiireistä ja kuvien käsittelyyn menevä aika (kuvia tältäkin viikonlopulta yli 1000kpl) on niin pitkä, ettei minulla riittäisi vuorokaudessa tunnit ja viikossa päivät, jotta saisin kaikki kuvat käsiteltyä. Tilatut kuvat kuitenkin käsitellään normaalisti ja ne, joita raakadata sivuillani häiritsee voi pistää silmät kiinni ;) 

 -- Kysy Iisalmen kuvia sähköpostilla minttu@aaveen.net 

Katso Iisalmen kuvia tästä linkistä. --

ruotsalainen puoliveriruuna Hilton III (joka oli minun suosikkihevoseni näissä kilpailuissa) vasemmalla,

oikealla puoliveriruuna Twister IV.

Kohta mennään taas!

Kotikisat on aina parhautta. 

Yöajat vahdin kisaheppojen unta, päivällä kameran suljin laulaa lauluaan! 

(ensimmäinen puhelimella tehty postaus - luultavasti myöskin viimeinen)