Tilannekatsaus kuluneeseen kuukauteen

Pidetään lyhyestä virsi kauniina: kirjoittelu on jäänyt siksi koska...

1. Ei ole ollut pahemmin kirjoitettavaa.

2. Töissä on ollut melkoisia tappopäiviä, joka päivä olen jaksanut juuri ja juuri kaatua sohvalle. Ja kun päivän on hevosten seurassa ei ensimmäisenä ajatuksena ole katsella lisää heppakuvia koneelta illalla.

3. Olen rikkonut käteni. Kovasta rasituksesta johtuen minulla oireilee ilmeisemmin tenniskyynärpää. Käsivarresta lihas on turvonnut kaksinkertaiseksi, on kivikova ja pullottaa pinnassa siten, että jänteet näkyvät kuoppina kädessä. Niin ja mainitakseni: helvetin kipeä. Mutta kortisoonipiikin pistos tuntuu pahemmalta idealta kuin jatkuva kipu, joten en ole vielä reagoinut asiaan mitenkään.

4. Venta linkuttaa epämääräisesti etustaan. Treenit ovat olleet seis nyt kuukauden ajan, mutta enpä käteni kanssa pystyisikään varmaan hevosta edes harjaamaan.

5. Välivuosi näyttää enemmän kuin ajankohtaiselta ja olen yrittänyt etsiä työpaikkaa. Olen mm. hakenut öljynporauslautalle Norjaan ja kalansiivoojaksi Islantiin. Ja toivon todella, että minulla olisi jotain tekemistä.

6. Tärkein syy: HOW I MET YOUR MOTHER. Addiktoitumiseni juhannuksesta alkaen, kaikki seitsämän kautta katsottu kuukauteen. Siinä ei paljon vapaa-aikaa sitten jäänytkään.

Heinäkuun onnistunein kisakuva.
Kuvassa suomenhevostamma Loimihaan Hilla (i. Pilven Poika e. Hippu-Liina ei. Varjo-Luonnos)

Nyt kun on päästy tekosyiden laatimisesta otetaan nopea kertaus kuluneesta kuusta. Kävin kuvaamassa 12.7. ja 22.7. seuraestekilpailut Lapinlahdella ja Maaningalla. Kuvat ovat jo julkaistu sivuilla, käykää tsekkaamassa suosikit. Mitään mairittelevan upeita otoksia nämä eivät ole, mutta no. Tulipahan käytyä. Lapinlahdella koutsasin Sallaa & Suloa suoritukseen ja loistavan kisahoitajan ansiosta parivaljakko nappasi kaksi sinivalkeaa ruusuketta. Maaninka oli puolestaan hetken mielijohde ja lähinnä huono vitsi, mutta toteutettiin se silti Anskun kanssa. Verryttelyä (eli melko pitkälle samoja esteitä) kuvattiin rapiat viisi tuntia minun ollessani fyysisesti väsynyt ja silmäluomien painaessa tuhansia kiloja. Sadekuuron hiipiessä verryttelykentän ylle oli aika poistua. Olin univeloissani ja nukuin koko matkan kotiin. 

Alunperin maaninkaviikonloppuna suuntana oli Kuopion kenttäkilpailut, mutta kun maastokoe peruttiin vesisateiden vuoksi aloin empiä lähtöä kuvaamaan. Sovittiin Anskun kanssa, että katsotaan asiaa koulu- ja estekokeen aamuna että mikä meininki. Puoli seitsämän muistan heränneeni Anskun viestiin johon vastasin "en jaksa, minä nukun." ja käänsin kylkeä. 

Työpaikkani on kuitenkin mahdollistanut hevosten loputtoman kuvauksen. Eli heppoja on kuvattavaksi tarhassa, laitumella, tallissa, eläinlääkärin käsittelyssä, minulta karanneena ... Huomenna palaan siis näyttämään tämän kuun parhaita otoksia työkavereistani.