Ventapostaus ja ajatuksia laukkaamisesta. Ventan epämääräisen onnahtelun jälkeen kesällä päätin startata 90cm loppukesästä ja se tarkoitti vain yhtä asiaa: reeniä horo reeniä ja laukkaa on pakko saada paremmaksi. Ja niin alkoi armoton työstäminen. Ja nyt olen tullut umpikujaan.
 |
| Venta entisessä kodissaan harjoituskoulukisoissa v. 2008 |
Ventahan ei siis luonnostaan ole mitenkään sporttinen kropaltaan. Sillä on vähän painunut selkä, takakorea, lyhyet jalat ja ennen kaikkea lättäjalat, joilla se lopsottelee mennä. Hevosen terveyden sallimissa rajoissa ollaan kaviota yritetty normaalisoittaa, mutta on täysin faktaa on ettei niistä koskaan tulla saamaan normaalin näköisiä, sillä Ventakin alkaa olla jo hevoseniässä, sekä kavio on jo niin painunut. Tärkeintä kuitenkin on, että hevonen liikkuu puhtaasti. Eikä Ventan luonnekaan ole mikään kilpahevosen, joka uhkuu voitontahtoa. Tamma tykkää syömisestä ja (uskokaa tai älkää) pussailuista ja rapsutuksista enemmän kuin metrin radasta kansallisissa.
Eli ei mitenkään kauhean hyvät mahdollisuudet lähteä parantamaan laukanlaatua, ponnistusvoimaa ja tekniikkaa. Varsinkin kun minulla ei ole mitään ideaa miten näitä kaikkia saisi parannettua. Eli olen vain laukkaillut, tehnyt mäkilaukkaamisia ja revitellyt välistä niin kovasti kuin lähtee. Siitä se hiljalleen on lähtenyt parantumaan.
 |
| Tässä näkyy kuinka tasapainotan itseäni. Minä ensimmäistä kertaa Ventan selässä v. 2010 |
Kunnes minä viime viikolla menin ja sotkin koko pakan. En ollut tietoisesti
koskaan tehnyt tamman kanssa vastalaukkaharjoitteita. Nyt älkää true-tiukkanuttura koulutädit pyörtykö, koska minulla on selitys, jotka menevät näin: ei kenttää aikaisemmin (mahdollisuus vain pienellä kaarevalla uralla) ja selitys no 2: ei vaan koskaan tullut mieleen. Tykkään edelleen harjoitella mielummin raviväistöjä, niin tylsiä kuin ne ovatkin. Viime viikolla minä kuitenkin menin ja tein vastalaukkaharjotteita. Kaksi kappaletta ja kummatkin ns. helpompaan suuntaan. Ja siitäkös se alamäki alkoikin.
 |
| syksyllä 2011. Melkoisen paksu tamma... |
Ventaan on tullut pientä ämmämäisyyttä minun kanssani. Jos ei kuski ihan just kohdallaan niin sit ei tee Ventakaan. Tavallaan hyvä koska opin itse nopeammin, tavallaan raivostuttavaa -
koska voisitko nyt jumalauta kävellä edes ilman että minä ratsastan metri metriltä. Laukassa se varsin Ämmä onkin, polvi kun puristuu kiinni niin
"en mee, en tee" -asenne tulee kehiin. Esteillä ei niinkään
(koska mehän ei oltaisi koskaan menty edes puomista yli t. polvipuristaja), mutta sileällä varsinkin ja ongelma on viisinkertainen vastalaukkaharjotteeni jälkeen.
 |
| toukokuu 2012 |
Eli, ongelmana on ettei hevonen laukkaa. Jumii ja pomppii paikallaan keinutuoli laukkaa suoraan ylöspäin kuin mikäkin kenguru. Ikävästi myöskin tarjoaa vastalaukkaa harjoitteeni jälkeen jääden harrastamaan jotain laukkapiruetin ja vastalaukan tapaista. Ei tajua lähteä eteenpäin pohkeesta, jos raipalla napauttaa niin luultavasti pukkaa minut kentän pintaan - ja vaikka ohjat heittäisin metsään asti jää se suurinpiirtein samaan muotoon koikkelehtimaan. Varsinkin vasenlaukka on huomattavasti heikompi. Ja tähänkös on kaikki syyt käyty läpi, minä tutkin onko Ventalla kipeitä kohtia, onko se iloinen, entä jos sillä on ikävä vanhaan kotitalliin, painaako satula vai johtuuko se siitä että heppakaveri on mukana ja tamma tahtoisi mielummin pussailla sitä?
 |
| Paniikki-polvi aiheuttaa usein kaivuri-kantapään. 19.8.2012 |
Kaikki merkit kuitenkin viittaavat minun paniikkipolveen. Minä siis tasapainotan itseäni ravissa työntämällä jalkaa vähän eteen ja hartiat lysössä istumaan kilpparina kyydissä - tiedän tämän mutta silti aina toimin näin. Laukannostossa puolestaan ajan hevosen laukkaan ja heitän ohjat hevosen korviin, nojaan itse eteenpäin ja heitän menemään kaiken mitä olin saanut ennen laukannostoa aikaiseksi. Laukassa kuitenkin suoristan itseni, löydän istuinluut, mutta sitten astuu esiin paniikkipolvi: puristanhan nyt varmasti niin lujaa, ettei heppa vaan karkaa alta minun huomaamatta. Tai jos haluan lyhentää laukkaa niin kaivuri-kantapää uppoaa jonnekin maksaan asti ja rouhii sieltä esille sen kumipallomaisen laukan. Ei kait tuo ihmekään ole jos ei huvita laukata, kun kuski kyydissä nylkyttää kuin poikaystävää eikä ratsasta niinkuin hevosella pitäisi.
Tänään kuitenkin laukattiin ja vain kerran tehtiin virhenosto vastalaukkaan (erittäin korrekti ja tahdikas kuitenkin). Löytyi se taikasana millä paniikkipolvi jää muualle, mutta jättää ikävästi tilaa kaivuri-kantapäälle: lyhyemmät jalustimet.
 |
| Tämän hetkinen tilanne, 1.9.2012 |
 |
| Keskilaukan tynkää 1.9.2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti