Tampere vaihtui koti-Kuopioon. Kevät teki tuloaan ja minä ratsastin ensimmäistä kertaa ruunallani miltei kahteen kuukauteen. Satoi kaatamalla ja Coldplay lauloi: "put your wings on me, wings on me, when I was so heavy, pour on a symphony". Olin onnellisempi kuin aikoihin: oma ruuna ja kaikki se, miksi minä opiskelen kiteytyi siihen vapauden tunteeseen hevoseni selässä.
En tiedä vieläkään mitä ruunalleni oli tapahtunut; talvella kadonnut vasen laukka oli löytynyt takaisin vahvempana kuin koskaan. Laukan pystyi nostamaan käynnistä, eikä ruunani hermostunut minun taittaessa kentän metrejä harjoitusravissa. Ilmoittauduin jo Tampereella ollessani koulukilpailuihin; viikonlopun aikana neljä eri rataa. Joku sanoi minulle, että pitäisiköhän sinun vähän harjotella. Pitäisi, olisi minulla viikko aikaa palatessani Kuopioon. Vaikka päivät kuluivat nopeasti, olin levollisin mielin kisaviikonloppua varten.
Kilpailuja edeltävänä päivänä valmentajani ratsutti Ootuksen, jonka jälkeen ratsastin itse yhden radoista kolme kertaa läpi. Koin valtavan ahaa -elämyksen puolipidätteistä, jolloin Ootus kasvoi kolmekymmentä senttiä säästään ylöspäin. Se muuttui kevyeksi ja eteenpäinpyrkiväksi, jolla oli nautinto ratsastaa. Lähdin entistä varmempana viikonlopun koitoksiin.
Jotkut teistä saattavat muistaa, että Ootus ei ole mikään pomminvarma kilparatsu, vaan saattaa nätisti sanottuna saada paskahalvauksen radalla, kytätä kaikkea ja sinkoilla päämäärättömästi. Viime kaudella saimme kaksi hyväksyttyä tulosta, joista kumpikin oli enemmän tai vähemmän jännittyneisyyden vuoksi rikkonainen. Se heijastaa minun jännitykseni itseensä ja noidankehä onkin valmis... Olemme tarjonneet kansanhupia ja koko rahalla viihdettä yleisölle useamman kerran.
 |
| Helppo C © Veera Lappeteläinen |
Lauantaiaamuna verryttelyssä mietin, otinko tallista oman hevoseni. Ootus oli kevyt, rento ja ennenkaikkea kuulolla. Se oli lastautunut kuin ajatus vain tuntia aiemmin ja ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että hevoseni on ehkä aikuistunut. Kuitenkin ravatessani radalle itselle nousi luu kurkkuun asti. "Voi paska, mitähän tämä nyt keksii" ajattelin kiertäessäni tuomaripäätyä. Ootus selkeästi huomasi, että kuski istui kauhusta jäykkänä, muttei reagoinut mitenkään siihen. Korvat hörössä taapersi valkeita aitoja ympäri, kertaakaan vilkuilematta ympärilleen. Tultuani alkutervehdykseen rentouduin, sillä tajusin pääseväni ratsastamaan oikeasti radan tehtäviä läpi. Ensimmäistä kertaa ikinä. Ratsastin niin hyvin kuin ikinä osasin ja yllätyin itsekin kuinka sujuvia siirtymistä esitin rojahtelevalla ruunallani. Radan jälkeen minut kuulutettiin siinä vaiheessa luokan helppo C selkeään johtoon tuloksella 65,000 %. Toisen luokan verryttelyyn otin muutaman ravi-laukka -siirtymisen ennenkuin siirryin valkeiden aitojen sisälle. Kilpailuareena oli yleisön vierellä, häslinkiä oli enemmän kuin aamulla. Odotin taas Pontuksen kilareita, muttei se välittänytkään millään tavalla ympäristöstään. Se oli täysin apujen välissä, odottaen vain mihinkä suuntaan ohjeistaisin sitä. Päästyäni puoliväliin rataa tajusin, että taidan päästä radan loppuun asti - jo toisen kerran tänään. Keskellä kenttää suoritettu laukka-ravi siirtymisen Ootus esitti niin jouhevasti, että oli jo pakko kehua ääneen. Hieno ruuna. Kuitenkaan pontta ei ollut enää niin paljon, kuin aamulla, Luokan helppo B suoritukseme jäi tuloslistaan 14/38 tuloksella 60,288 %. Iltapäivän kruunasi kunniakierros aamun ensimmäisestä luokasta keltainen rusetti Keltaisen päätä somistaen. Sijoituksemme oli 5 / 32. Olin yhtä hymyä jokseenkin villin kunniakierroksen ajan.
 |
| Helppo B © Katri Miettinen |
 |
| tämä ja ylempi kuva palkintojenjaosta © Katri Miettinen |
Sunnuntaina edellisen päivän metrit painoivat jaloissa molemmilla. Ootus oli selkeästi maitohapoilla, mutta kuitenkin kohtuullisen kevyt verryttelyssä, kun tuin sitä melko vahvalla jalalla. Koska en halunnut paahtavan auringon alla hiitata hummaani aivan loppuun, siirryin kilpailuradalle vain kymmenen minuutin verryttelyn jälkeen - mikä oli virhe. Ootus ei jaksanut toisen päivän alue KN Specialissa esittää aivan parastaan, eikä ollut aivan läpi kotaisin apujen välissä. Silti Keltainen suoritti positiivisella ilmeellä tehtäviä läpi, eikä kyseenalaistanut mitään. Siirtymisen vähän venyivät ja kuviot kärsivät, joten lopputuloksena saimme 56,500 % ja jäimme luokan loppupuoliskolle. Viikonlopun viimeiseen rataan, helppoon A:han, verryttelin vain tarpeellisen: Ootus olisi vielä kuulolla, kantaisi itseään siirtymissä paremmin, mutta jaksaisi pusertaa viisi minuuttisen ohjelman vastalaukkoineen ja pohkeenväistöineen läpi. Väsyneenä ja turhaantuneena se alkaa varmasti rettelöidä, joten yritin tsempata sitä verryttelyajan happy athlete -ajatuksella läpi: "hyvä polle, hienosti teit, *tap tap*". Tullessani keskihalkaisijaa pitkin aloituskaaviota en ollut enää varma itsekään, miten rata menisi. O silti rennosti ravaili kohti tuomareita, jolloin päätin vain ratsastaa kivalla fiiliksellä radan läpi, jotta Pontukselle jäisi hyvä fiilis kilpailuista. Esitin sujuvat, joskin teknisesti hiomista kaipaavat, pohkeenväistöt. Tullessani kolmikaarista kiemurauraa laukassa Ootus säpsähti ensimmäisen kerran koko viikonlopun aikana. En huomannut mitä, mutta nopeilla puolipidätteillä se taantui taas rauhalliseksi kouluratsuksi ja pääsin esittämään ohjelmaa loppuun. Esittämättä jätin keskilaukat, sillä en halunnut keittää katastrofia radalla. Haastava keskilauka - harjoituslaukka siirtyminen olisi varmasti ollut jo jokseenkin kaikensa antaneelle ruunalleni liikaa, jolloin keskikavio olisi varmasti noussut pystyyn. Tullessani lopputervehdykseen olin kuitenkin silminnähden tyytyväinen; elämämme toinen aluetason helppo A, tuloksella 56,522 %. Vaikka suorituksemme jäi tuloslistalla viimeisten joukkoon, ei se minun hyvää fiilistäni pilannut.
Kotitallilla katselin, kun Ootus juoksi onnellisena kavereidensa luo leikkimään pitkän viikonlopun jälkeen. Olin tyytyväinen itseeni, omaan ratsastukseeni ja siihen, kuinka jouhevasti kaikki sujui. Olin onnellinen hyvästä menestyksestä, taivaankappaleiden asennosta taivaalla ja Kultaisen Keltaisesta ruunastani.
Onnea! :)Näyttää tosi hienolta!
VastaaPoistaHarmi, etten itse päässyt katsomaan ja kuvailemaan kisoja, kun olin tuona viikonloppuna Turussa :/ jäipä myös omat koulukisat välistä reissun takia :D
Kiitos! Ehkä ensi kerralla pääset jo mukaan ratsastamaan, Kuopiossa on niin kivasti järjestetyt kisat aina :)
PoistaIhanasti toteutettu tai kirjoitettu postaus ja kiva kuulla että sait hyviä ratoja aikaan! :)
VastaaPoista