Olemme Ventan kanssa käyneet muutamaan otteeseen maasta käsittelyn kurssilla hakemassa vinkkejä johtajuuteen ja ratkaisua arkielämän pieniin ongelmiin. Olen erittäin vahvasti saksalaisen ratsastusopin kouluttama hevosenkäsittelijä ja ratsastaja, enkä oikein jaksa ymmärtää heppahippeyttä ja narun pyörittelyä jonka vuoksi suhtaudun erittäin kyynisesti kaikkeen, mitä mainostetaan luonnollisuudella, ihmisen johtajuudella hevoseen ja ylipäätään kaikessa minkä voi yhdistää painavaan nuppisatulaan - koska ne eivät ole yhtään omia juttujani. Minä talutan hevostani kilpailupaikalla nahkapäitsissä ja ketjuriimun päässä, sillä se on vaan ulkonäöllinen imago.
| Heti ensimmäiseksi Venta heittäytyi kyljelleen puhtaaseen hiekkaan |
Aluksi ns. löysät pois, hevosen keskittyminen itseensä. Sen jälkeen takaosan väistättämistä.
Ensimmäisellä kerralla osallistuin puhtaasta mielenkiinnosta kurssille, halusin saada varmuutta mielipiteilleni. Toisen kerran taas osallistuin, kun ehkä ne neuvot kuitenkin auttoivat joissakin asioissa. Jos ei muussa niin siinä, että ymmärsi ettei ihan kaikkiin tilanteisiin ole asiaa, vaikka olet kuinka hevosesi johtaja - vaikka juuri silloin sinulla olisi oikeus mennä minne tahansa ja hevonen antaisi sinulle tilaa.
Tälläkin kerralla harjoittelimme samoja asioita kuin viimeksi: etu- ja takaosalla väistättämistä, ihmisen tilan kunnioittamista ja ihmisten väistämistä. En ole systemaattisesti harjoitellut asioita kotona, vaan aina pikkupätkiä muistaessani opit. Vaikka Venta oli vieraassa paikassa kevätkiimassaan orin ulkoillessa viereisessä tarhassa sain jonkun tolkun tammaani, vaikka keskittymiskyky ei ollut huippuaan. Kotona tamma ei uskalla kävellä tilalleni, koska se saa minun tilastani yleensä aika kipakat lähdöt taaksepäin, mutta vieraalla paikalla se tuntui unohtavan kaiken, pistävän silmät kiinni ja kävelevän ylitseni.
| Naruparkin harjoittelua, paitsi ettei naru ylettänyt maahan asti... Kotona onnistun poistumaan n. 10m hevosesta, ennenkuin se tulee luokseni. Vieraalla tallilla välimatka oli pisimmillään 2m. |
| Suunnanvaihdosta narun päässä. Kotioloissa ei niin kätevä, sillä ainakin itse käytän liinaa niskan takaa kuolainrenkaiden läpi. |
Uutena asioina harjoittelimme ns. naruparkkia (kun riimunaru on maassa niin hevonen pysyy paikallaan vaikka maailman tappiin asti) ja liinassa suunnanvaihtoa. En itse ymmärtänyt heti alusta millä avuilla minun pitäisi saada hevonen vaihtamaan liinan jatkeena suuntaa. Kurssin vetäjä kysyi lupaami näyttää esimerkkiä Ventalla ja poistuin hevoseni luota sanoen "se voi sitten tulla päälle tai purra liiallisesta paineesta". Katsoin vierestä, kun Ventan ilme muuttui murhanhimoiseksi kuin sanoen "kuka sinä luulet olevasi minua komentamaan?", se hyppäsi muutaman kerran pystyyn huitoen etujaloillaan ja näykkien ilmaa hampaillaan. Tilanne kuitenkin rauhottui kun paine poistettiin hevosesta, mutta yleisilme oli jännittynyt ja hermostunut. Venta selkeästi ilmoitti liian kovasta paineesta käsittelijälle, mutta koska tamman paheena on näyttää transylvanialaiselta vampyyrilta se säikyttää niin minut kuin kokeneetkin hevosihmiset, sillä tamma on tosissaan uhkauksien kanssa asenteella "jos et nyt lopeta niin sulle käy huonosti".
| Ventan "lopeta heti" -ilme. |
| Venta on tässä kuvassa aivan raivoissaan: sen sieraimet ovat suipot viivat ylöspäin. |
| Tilanne ohi, kun paine poistettu, mutta Venta edelleen jännittyneenä. |
Lopuksi harjoittelimme peruutusta pienillä avuilla, joka ylitti kyllä omat sietokykyni lajiin: hevosen saisi peruutettua muutamalla keinolla, josta yksi oli vetää ryntäiltä nahkaa ylöspäin, jolloin hevonen oletettavasti peruuttaisi epämiellyttävää tunnetta taaksepäin. Itse en halua hallita hevosta pelolla tai kivulla, joten keskityin vain käärmenarun avulla peruuttamiseen.
En näe meitä koskaan luonnollisen hevosmiestaidon puolestapuhujana, sillä kuten mainitsin suhtaudun erittäin varauksellisesti uuden koulukunnan oppeihin, varsinkin kun meidän satulassa ei ole nuppia (eikä tule). Siispä parasta lienee ottaa palanen sieltä, toinen täältä ja luoda oma koulukunta. Olen kuitenkin aina valmis antamaan hevoseni esim. pyöröaitaan jollekin, joka sinne tahtoo mennä... ;)




