tiistai 13. joulukuuta 2011

Joulukalenteri 2011: Luukku 13

Photography by aaveen.net'in joulukalenteri on vastaava: jokaisena päivänä jouluaattoon asti julkaisen kahdesta eri muokatusta haasteesta kuvan (/kuvia) ja yhden biisin soittolistaltani. Nämä päivittäisen haasteet elävät koko ajan ja niitä voidaan muokata lukijoiden toiveiden mukaan.

Kelvottoman huono blogin pitäjä paikkailee viime viikonlopun ja alkuviikon laiskuutta, pahoitteluni.... :)

Luukku 13
Kun olin pieni


Kuva vuodelta 2007, ihana kesäpäivä, jolloin minä ja ystäväni Murre kävimme uimassa.
Kuvan on ottanut siskoni vanhaan (filmi)järjestelmäkameraan.

Lapsena jouduin jokaiseen tarha-, luokka- ja synttärikuvaan äitini pakottamana pukeutumaan hirveään Marimekon mekkoon. Vihasin (ja vihaan edelleen) sydämeni pohjasta Marimekon Unikko kuosia. Minulla oli sitä mekoissa sinisenä ja punaisena, totta kai piti olla myös huivi samaa sävyä. Traumat olivat valmiit, sillä olisin halunnut pienenä(kin) käyttää tummia vaatteita. Mustat vaatteet kuulemma olivat poikia varten tai viittasivat saatananpalvontaan. Myös The Darkness soitti saatanallista musiikkia, jonka vuoksi mini-Minttu ei voinut päästä Ilosaarirockiin vuonna 2006.

Festareita olen kuitenkin kolunnut vuodesta 2007 asti, eli täydet neljä festarikesää. Sinä aikana olen nähnyt kaikki käymiset arvoiset festivaalit: Provinssirock (2009 & 2011), Ruisrock (2009) ja Ilosaarirock (2007-2009, 2011). Ensi kesän kiinnityksiä on tullut julki mm. Provinssiin, kuinka moni on innoissaan menossa katsomaan Nightwishiä tai Slayeriä? Itse ehkä tsekkailen vielä vähän esiintyjiä tulevana keväänä, onko mahdollista saada rahoilleen ns. vastinetta. Ilosaarirock on kuitenkin pakollinen - kuten aina tähänkin asti.

Tämän päivän kuvassa en ole iältäni enää kovinkaan nuori, lyhyellä matikalla olen kuvassa 14-vuotias, mutta jotenkin jalat näyttivät silloin paljon kapoisemmilta kuin nykyään... :(

Kappale, josta kukaan ei uskoisi sinun pitävän


Eppu Normaali - Suomi-ilmiö

Ei mikään varsinainen sulka hatussani, mutta kertosäe on yllättävän tarttuva ja jää jumimaan päähän useiksi viikoiksi. Suomalainen musiikki ei ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lähellä sydäntäni, eivätkä Eput valitettavasti ole poikkeus tässä kaavassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti