keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Joulukalenteri 2011: Luukku 14

Photography by aaveen.net'in joulukalenteri on vastaava: jokaisena päivänä jouluaattoon asti julkaisen kahdesta eri muokatusta haasteesta kuvan (/kuvia) ja yhden biisin soittolistaltani. Nämä päivittäisen haasteet elävät koko ajan ja niitä voidaan muokata lukijoiden toiveiden mukaan.

Kelvottoman huono blogin pitäjä paikkailee viime viikonlopun ja alkuviikon laiskuutta, pahoitteluni.... :)

Luukku 14
Hetki


En ole tyytyväinen jälkikäsittelyyn, mutta parempi tämäkin on kuin alkuperäinen kuva, josta tausta oli palanut kokonaan puhki.
Nikon D200 + Sigma 70-300mm

Vuosien varrella on sattunut ja tapahtunut. Olen nähnyt useita vaarallisia tilanteita kilpailusuorituksessa kiellon, ratsastajan tasapainon menetyksen tms. vuoksi. Olisi tehopyhää väittää, etten olisi koskaan aiheuttanut ensimmäistäkään kieltoa, mutta silloin valehtelisin. En kuitenkaan valehtele sanoessani, etten koskaan tahallisesti ole aiheuttanut kenellekään "tilannetta".

Alkuvuosina tungin itseäni ehkä hieman huonoihin paikkoihin kuvaamaan, olin hevosille yllättävissä paikoissa ja vasta kokemuksen kartuttua osasin valita paikkaani siten, että ratsukko näki minut lähestyessään estettä tai josta en häirinnyt koulusuoritusta lainkaan. Kokemuksen karttuessa olen kuitenkin ruennut ajattelemaan selkämmin helposti pelottavien paikkojen sijaintia ja pyrkinyt välttelemään niitä.

Silti kuitenkin aina välistä huomaan, kuinka hevonen tsekkaa suuntaani. Ei välttämättä juuri minua, sillä olen kuitenkin yleisömassassa, mutta jotenkin tuntuu että välistä hevonen tuijottaisi juuri minua kaikista ihmisistä. Nuo hetket ovat pelottavia, sillä en toiminnallani aiheuttaa kellekään mielipahaa, jota esimerkiksi kielto voisi tuoda. Tärkeintä on kuitenkin muistaa pitää tilanne kaikille mahdollisimman samana - siksi aina kuvaan luokan alusta loppuun suunnilleen samassa kohdassa. :)

Kappale, josta pidit ennen, mutta inhoat nyt


Muse - Supermassive Black Hole (live)

Inho ja viha ovat voimakkaita sanoja, mutta tämä biisi ei enää herätä samaa fiilistä kuin muutama vuosi takaperin. Bändit kehittyvät olinaikanaan aina johonkin suuntaan, suurin osa konkareista pyrkii uusiutumaan, jolloin tyyli voi muuttua. Minä rakastan vanhaa Musea, mutten pidä kaupallistuneesta Musesta. Perun aiemmat sanani yllä, tämä versio biisistä on jotain... sanoinkuvaamatonta. Muse on livebändinä yksi maailmanparhaita, joten miksi kieltämään totuutta: minttu <3 muse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti