Älä aliarvioi herkun voimaa

Minä kuulun siihen ihmisryhmään hevosten kanssa, joka antaa mellin nelijalkaiselleen joskus ja jouluna. Namipussi ei kierrä tallinkäytävällä Ootuksen kohdalle. Turhien herkkujen jättäminen pois tuli aikoinaan opittua Ventalta, sillä sen hammaskaluston käyttö ihmisen käteen oli muutenkin turhan arkipäiväistä. Sitä ei tarvinnut rueta provosoimaan namittamalla kädestä päivittäin. 

Toistuva herkkujen viljely joka suuntaan kun synnyttää nopeasti näykkiviä, luimivia ja kiehnääviä kopukoita. Ärsyttävintä on, kun kuusisataa kiloa hamuilee taskuja ja näykkii kättä, että jotain nyt pitäisi saada. Vääriin hetkiin tuleva nami provosoi huonoa käytöstä, jos palkkaushetki meni kolmekymmentä sekunttia sitten ja palkka saadaan huonosta käytöksestä. Herkkupalkkaaminen on tarkkaa, sen varmasti koirankouluttajat ymmärtävät.

  

Moni omistaja, jotka kulkevat porkkanoiden kanssa hevosensa luokse ovat sitä mieltä, että heidän mammanmussukka on maailman kiltein ja sievin. Mutta kun tallityöntekijä kävelee ilman kahisevaa leipäpussia saman hevosen luokse, vastassa todennäköisesti on irvistelevä ja luimiva eläin, joka haluaa herkkunsa. Ei ihmistä. Ne hevoset, joiden herkut on annettu ruokakuppiin, eikä systemaattisesti ihmisen kädestä, eivät opi yhdistämään tietyissä tilanteissa ihmistä herkkuun ja käyttäytyvät uteliaan ystävällisesti. Miinus ne poikkeukset, jotka murjovat ihmistä toistuvasti muutenkin.

Ootus viettää siis aika herkutonta elämää. Moni ihmisistä on inhimillistänyt sen elämän kurjaksi ja surkeaksi, kun melli ei ihmisen kädestä suuhun livahda. Loppujenlopuksi minulla on kuitenkin käsissäni peruspositiivinen ruuna, joka ei luimi ohikulkeville eikä tule ihmisen syliin herkkuja kaivamaan. Puremisesta nyt puhumattakaan! Hevonen ei elääkseen herkkuja kaipaa.

 

Kuitenkin ne namit unohtuvat helposti myös niissä askareissa missä ne tarvittaisiin. Vahvistamaan oikeanlaista käytöstä. Muutamaa viikkoa sitten Ootuksen kehittäessä ongelman lastauksessa olin vajota häpeästä maan alle, kun äitini syötti kyydissä olevalle Ootukselle sankollisen porkkanoita. Lopputuloksena ruuna ei halunnut lähteä kopista minnekään, sillä sen herkut olivat siellä. Seuraavalla kerralla ruuna oikein juoksi kyytiin namiensa perään. Minä kun olin ajatellut, että paras palkka hevoselle on aina tekemisen lopettaminen ja rauhaan jättäminen... 

Nyt olen opetellut laitumelta pyydystäessäni Keltaista pitämään mellipussia mukana. Rapiseva pikkupussi jossa on herkku. Herkku annetaan, kun ruuna lontii kohdalle ja pysähtyy vierelleni, jolloin voin napata sen narunjatkeeksi. Vasta silloin on herkun paikka. Ootuksen lempparimellejä ei suinkaan ole hevosnamit kaupasta, vaan porkkana ja old-schoolisti sokeri. Sokeripalan jälkeen ruuna kiipeäisi vaikka kuuhun asti saadakseen toisen. Herkuissa on tietynlaista vetovoimaa, mitä kaulalle taputuksessa ei ole.

Sievä PikkuMusta

Näin ihana pikkutyttö oli kamerani edessä viime viikolla. Olisin toki toivonut hurjaa vauhdinnäyttöä ympäri laidunta, mutta jo ennakkoon ilmoitettu hieman arka varsa lähestyi minua höristen kuvatessani sitä. Pikkuvarsan hörinä sulatti jääkylmän valokuvaajan sydämen ja luovuin liikekuvista laitumella. Oli niin ihanaa rapsutella varsaa, tuitui.

Tämän mustan suomenhevosen isä on Knuutilan Veikko ja emänisä Kihin-Muisto.

 

6.-7.6. III-tason este, Iisalmi

Pikapäivitys tähän väliin. Viikonloppu kuvattiin Iisalmessa estekilpailuiden parissa, kun vuorossa olivat 3-tason skabat kotikentällä. Kaikki kuvat Iisalmesta on julkaistu täällä suoraan kamerasta, eli kuvia ei ole jälkikäsitelty. Automaattinen pienentäminen on huonontanut merkittävästi laatua ja tosiaan kuvathan ovat aivan vinossa, rajaamattomia jne. 

Kaikki sähköpostin kautta (minttu(at)aaveen.net, muista asianmukainen otsikointi!) kuvat käsitellään allaolevien esimerkkien tapaan. Tämän postauksen kuvissa vasemmalla on aina alkuperäinen kuva ja oikealla käsitelty versionsa. Kuvia kilpailuista löytyy luokista 1-13. Kilpailuiden kuvauksen osaltani päätti varsin ikävä onnettomuus, mutta siitä lisää myöhemmin.

5.6. Ravit, Vieremä

Kesäloman yksi pakollisista reissuista on aina raviradalle nappaamaan kuvia ohi kiitävistä valjakoista. Viihdyn paremmin kuin hyvin katselemassa koko illan huikeita jännitysnäytelmiä kaviouralla, kun toinen toistaan nopeammat ottavat toisistaan mittaan. Puhumattakaan siitä, että minkälaista jännitystä on ilmassa, kun kädessä on totolappu! 

Perjantai-illan totoamiset jäivät kuitenkin väliin, kun suuntasin ostamaan Ootukselle ikiomia jalkojen kylmäysletkuja Vieremän raveihin. Samalla reissulla nappasin muutamasta lähdöstä kuvat, ennenkuin suuntasin yövahdin pestiini. Kisaheppojen unta valvoessa olikin mukavasti aikaa tehdä kaikki kuvat valmiiksi ja julkaista ne aaveen.netin galleriassa. Kaikki kuvat näet täältä.

-- Kuvakyselyt sähköpostiini minttu(at)aaveen.net asianmukaisesti otsikoiden --

Niin komea !

Tämä putte oli niiiiiin ihana, että kelpaisi minulle milloin tahansa ratsuksi ;)

Sano ÄLL, OO, ÄMM, AA !

Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Ravintolatyöntekijän arki helpottaa osaltani kahdeksi viikoksi ja sorvin ääreen palataan vasta juhannuksen jälkeen. Autuasolo ja helpottunut fiilis. Pitkä talvi grillin ääressä on nyt ohi!

Lomallani en kuitenkaan loikoile riippukeinussa järvenrannalla, vaan toimitan arkisia askareita tallilla ja kotona kuten ennenkin. Arkipäivieni rytmi pysyy samana kohdallani vuodesta toiseen, olipa loma tahi arki. Ootus hoidetaan päivittäin ja pidetään treenissä - tämän viikon vapaapäivä todisti, että vaikka olisi hirmu hurrikaani ja vedenpaisumus, pitäisi Åke saada liikkeelle. Kaksi laidunpäivää riittävät villitsemään Keltaisen mielenliikkeet. 

Tuleva viikonloppu kuitenkin vietetään kotikansallisten parissa. Minun pestini on jo useamman vuoden ajan ollut yövahti, joten seurailen unessa nukkuvaa kilpailupaikkaa myös öisin. Toivon, että hirmumyrskyt jättävät tänä viikonloppuna Iisalmeen saapumatta, sillä öiseen aikaan pahoissa ukkostuulissaan on jopa pelottavaa olla jaba-alueella. Jos yksikin hevonen vauhkoontuisi myrskysäästä ja päättäisi karata, olisin ongelmissa. Yritä pyydystää se yksi ja yrittää pitää muut vielä mökeissään ;)

Kisapäivät taas ovat täynnä tiukkaa valokuvausta esteratsastuksen merkeissä. En malta odottaa ! Lomani aikana en kykene ( / halua) kököttämään tietokoneen äärellä, joten valtaosa ensi viikkojen postauksista on ajastettuja. Olen yrittänyt kirjoittaa niitä yhtä huolella ja rakkaudella, kuten ennenkin.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja erityisesti kaikille, jotka lomansa aloittaa. On aika unohtaa arki !

Hyvän hengen talliympäristö

Tallilla käyminen on minulle henkilökohtaisesti tärkein asia päivittäin. Jo pelkkä hevosten näkeminen kotitallillaan rytmittää päivääni ja antaa minulle positiivista energiaa selviytyä loppupäivästä. Ootuksen vapaapäivänä olen kotona haahuileva ihmisparka, joka ei tiedä mitä tekisi. Talli merkitsee minulle enemmän, kuin moni voisi ajatella. Viihdyn tallilla, koska hevoseni asuu siellä.

Yhteiset pelisäännöt luovat turvallisuutta ihmisille ja eläimille: tavaroita ei jätetä lojumaan kulkuväylille, hevosia ei taluteta liian läheltä toisiaan, talli menee kiinni illalla tiettyyn kellonaikaan... Voin luottaa kaikkiin tallilla kävijöihin, että he kunnioittavat hevosia ja käyttäytyvät hevosystävällisesti ja rauhallisesti kaikkien kohdalla. Narusta ei remmota tai hevoselle huudeta, jos se tekee äkkinäisiä liikkeitä. Turvalliseen talliympäristöön kuuluu kuitenkin tilanteisiin puuttuminen: jos joku jahtaa hevosia tarhassa huutaen ilman minkäänlaista tarkoitusperää, on mielestäni oikein puuttua tilanteeseen. Tai jos joku on sitonut hevosen kuolaimistaan kiinni käytävälle. Vahinko ei tule kello kaulassa: juoksutettava hevonen voi vauhkoontuessaan potkaista ja kuolaimistaan kiinni oleva säikähtää ja repiä suunsa pilalle. Ihmisten turvallisuus menee kaiken edelle, myös tallissa.

Pienellä maalaistallilla ja suurella ratsastuskeskuksella toimin aina samoin: moikkaan tuttuja ja tuntemattomia, en ylenkatso ketään ja tarjoudun auttamaan. Kaikki eivät tule tallille juttelemaan muille, mutta itse höpöttelen paljon niitä näitä kuulumisia hoitamisen ohessa. Jos joku haluaa vetäytyä tilanteesta, en kuitenkaan kulje hänen perässään selostamassa toissapäiväistä lounastani. Yritän pitää mieleni kurissa myös siitä, että tarjoudun auttamaan, mutta autan vasta kun apuani halutaan ;) itse en henkilökohtaisesti pidä siitä, että iholleni tuppaudutaan besserwisseröimään, mutta toisaalta taidan olla itse samanlainen... Hah, niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikista tarvitse aina pitää. Kaikkien kanssa on kuitenkin tultava toimeen ja oltava yhtälailla kohtelias ja ystävällinen kuin parhaalle ystävälleenkin. Tallilla kuitenkin kaikki ovat yhteisen asian äärellä: rakkaudesta hevosiin.

Vielä ehdit mukaan Blogitallin & Sevanon järjestämään viikon blogihaasteeseen, missä palkintona on hevosaiheisia laseja. 

Klikkaa tästä osallistumisohjeisiin ja kirjoita oma postauksesi aiheesta!

Kesäparatiisi

Kesällä kotitallimme muuttuu kesäparatiisiksi. On monta hehtaaria hyvää laidunmaata, järvinäköala ja seesteinen tunnelma. Aukea tila mahdollistaa tuulen vireen, jotta pahimmat öttiäiset pysyvät metsän suojissa. Ootus on laiduntanut muiden mukana nyt miltei viikon, jopa yötä päivää. Pitkä talvi on nyt selätetty, ja on aika nauttia kesästä. 

Keltainen on ollut treenissä kovin väsyneen tuntuinen, taitaa laidunmaha ja parissakymmenessä huitelevat lämpötilat vaikuttaa ruunan virkeyteen. Treenit meillä pysyvät koko kesän ennallaan, jopa hieman nostetaan treenimäärää. Tällä hetkellä Ootus liikkuu hikeen viisi kertaa viikossa, sillä on yksi vapaa ja yksi kevyt päivä. Hikitreeneistä kaksi on muita raskaampia, jolloin työskennellään hyvällä temmolla koko kroppaa käyttäen. Ootus varmaan nauttisi täysin vapaasta laidunlomasta, mutta meidän tallin laitumella hevosista tulee muodottomia muumeja joutilaina ;) Onneksi on aika säästelevästi syövä ruuna, joka myös spurttailee pellolla päivittäin omaksi ilokseen. Ja treenit, jotta satulavyötä ei tarvitse vaihtaa ensimmäisen viikon jälkeen pidempään. Kesällä on kuitenkin kiva antaa myös hevoselle totaalivapaita, ja keskittyä itsekin kesän rientoihin.

paksuponi yritti ottaa skabat Ootuksen kanssa

Voittaja oli yhdessä askeleessa selvillä ;)

Ootuksen valkea turpa on kuitenkin palanut jo huolestuttavan näköisesti muutaman päivän jälkeen. Olen päivittäin vetänyt paksun kerroksen Helosan SOL voidetta vaaleanpunaisille kohdille, mutta aurinko on antanut osumaa Åken nenulle. Olen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja turvan suojaamiseksi ja tällä hetkellä parhaimmalta vaikuttaisi headshakingiin tarkoitettu turpaverkko. Onko kellään lukijoista kokemusta verkon käytöstä laiduntamiseen tai muista hyönteishupuista, jotka ulottuvat turpaan asti uv-suojalla?

Kesä hemmottelee hevosvalokuvaajaa aivan eri tavalla kuin virkaveljensä talvi.