Voihan jumit

Venta on ollut nyt reilun viikon ajan tosi epämääräinen, se ontuu todella epämääräisesti ilman mitään selkeää kohtaa mitä se ontuisi. Heti ensimmäisenä mieleen välähti lättäkavioiden ontuminen, tahdittaminen päällä oli viime syksynä yleisin oire kipuun ennen kavioiden lyhentämisoperaation alkamista.

Pohje kiinni, istu keskellä ja sitä rataa.

Heti ensimmäisen ontumisen jälkeen säikähdin todella pahasti. Nyt se on rikki, nyt sen jalka on vähintään katki ja siitä ei tule enää hevosta. Olin näin lähellä, etten kaivanut Ventan hautaa lapiolla takapihalle murheissani: koko kevät on ollut pelkkää sairastamista ja epämääräisyyksiä. Kun kengittäminen ei korjannut tilannetta olin jo valmis soittamaan Poutun -auton. Ei tästä tule enää hevosta tekemälläkään.

Humputtelua löysällä ohjalla - minun bravuurini

Poutun -auton sijaan soitin ystävälleni Anskulle: "voitko tulla kattoo mitä se ontuu vai heittääkö mulla päässä vaan?". Heti seuraavana päivänä yhdessä ihmeteltiin outouksia, etupolvet käyvät samalla korkeudella, askeleet ovat joka kerta samanmittaisia. Silti näyttäisi että se ontuu ensin vasenta, sitten oikeaa, sitten ei ollenkaan, sitten kumpaakin. Ihmeteltiin ja mietittiin, kannattaako tätä eläintä ajaa vai viedä se talliin haisemaan ja ajeluttaa klinikalle (mielessäni myöskin kävi, että klinikalta se tuskin saamansa vikalistan kanssa enää takaisin tulisi).  

Ansku pyyti tekemään kouluradalle sopivan pysähdyksen. Meni ihan nappiin. :)

Ansku kuitenkin hyppäsi kyytiin ja huuti minulle Ventan selässä noin 30 sekunnin jälkeen: "MINTTU TÄÄ ON IHAN PASKANJÄYKKÄNÄ KUN SE ON NIIN JUMISSA LAVOILTA!". Minulla välähti ensin mieleen että JES, vaan lihasperänen. Se on aina korjattavissa. Sitten mieleen välähti, että jumissa. Taas. Vastahan minä sain sen entisen lihastulehduksen jäljiltä treeniin. Kuitenkin olin onnellinen korjattavissa olevasta ongelmasta, eikä edessä ole puolen vuoden karsinalepoa ja silti paranemisen prosenttuaalinen osuus olisi häviävän pieni.

Mietittiin mitenkä sitä nyt ratsastettiin ja sen jälkeen Ansku kävi näyttämässä mallia

Harjoiteltiin sitten Anskun ohjeiden mukaisesti takaosankäännöstä ja laajaa pohkeenväistöä, jotta lavat aukiaisivat mahdollisimman hyvin, hevonen kulkisi rennosti ja mitähän vielä muuta. Noh, jotta se notkistuisi ja jumit aukeaisivat. Itse en ole ratsastanut etu- ja takaosankäännöksiä useampaan vuoteen, joten en edes muistanut mitkä avut olivat ja Venta tekikin pitkään niin, että takaosa kierti etuosan. Päättelimme kuitenkin, että lavat ovat niin jumissa ettei hevonen halua avata niitä niin paljoa, jotta liikkeen suorittaminen olisi mahdollista.

Jos mikään muu ei taivu niin kuski selkärangastaan

Tänään kuitenkin Venta oli heti alusta asti aivan eri tuntuinen. Ei juurikaan merkkejä siitä, että se olisi ontunut viikon putkeen melko huolestuttavasti. Ratsastin hymyillen kaikki askellajit läpi vääntäen hevostani samalla solmuun. Tallissa holvasin Ventan korvista hännän tyveen arnikalla ja toivon, että huomenna saataisiin lapoja auottua pienillä esteillä. Jos Venta on huomenna ja ylihuomenna oma itsensä käydäänn me viikonloppuna kääntymässä pikkuluokassa naapurikunnassa. Mutta en uskalla vielä iloita, huomenna minua voi odottaa kolmijalkainen pää kenossa kulkeva pikkumusta. Toivotaan kuitenkin parasta.

Paras nakki <3