Siipeilijöitä, onhan heitä?

Murr, nyt kyllä ärisen ja murisen. Viime aikojen trendi on tainnut olla "sähän et kuvaa enää paljoa, joten annatko nyt kuvia meille kaikille". Juu, annan toki. Heti kun saan omani pois. Niin bitchailulta kuin se kuullostaakaan, en ihan oikeasti jokaiselle hyvän päivän tuttavalle tai facebook-kavereilleni lähetä kuvia vain lähettämisen ilosta. Minulla on tietyt kriteerit millä perusteella kuvia pistän eteenpäin, niistä seuraavassa lyhyesti.

1. Kylmä ja kova valuutta. 

Tätä nyt ei varmaan tarvitse selittää yhtään mitenkään. Rahalla saa myös rakkautta.

psst, ennenkuin joku huutaa maksa verosi senkin rikollinen! voin kertoa että verotietoni ovat ajantasalla sekä oikein. Ja ei, tällä hommalla et rikastu. Viime vuoden kirjanpitoni osoitti minun jääneen miinukselle 150€, menoiksi laskin vain ja ainoastaan matkakulut. Tällä vuodella en ole vielä yhtä paljon miinuksella, mutta en myöskään ole kuvannut niin paljoa edellisvuoteen verrattuna.

2. Vastavuoroisuus

Jos joku sattuu minua kuvaamaan silloin kun itse kilpailen niin totta kai sillon vaihdetaan kuvia päikseen / maksan itse kuvistani. Minusta se on vain reilua toisia kohtaan, että myös he saavat minulta jotain kun he antavat minulle. Kaikille en ole kuitenkaan muistanut vastavuoroani tarjota, mikäli näin on päässyt käymään niin laitatteko minulle sähköpostia siihen samaan osoitteeseen, josta kuvat lähetitte. Tai jos minua on samat käsiparit auttaneet monta kertaa tallilla haluan "palkita" käsiparinomistajan ja osoittaa olevani kiitollinen hänen antamastaan avustaan. 

3. Hyvät ystävät

En minäkään ihan sydämetön ole, en minä kehtaa hyviltä ystäviltäni olla käsi ojossa mankumassa ropoja kun otin ohi mennessäni pari kuvaa. Tiedän että he kyllä olemassa olollaan ovat ansainneet kuvansa muistitikulle. En silti pidä siitä "hei et oo vieläkään tuonu kuvia" -asenteesta. Kuvat yleensä saa heti kun saan jonkin mille tallentaa ne. Välistä kuitenkin saa ja pitää muistuttaa, koska minä tunnetusti unohdan vaikka omat silmälasini aamulla kotiin ja mietin miksi kaikki on tänään niin sumeaa.

Facebookissa olevat "ystävät" eivät kuitenkaan kuulu tähän kategoriaan. Minulla on monia ihmisiä kavereina naamakirjassa, jotka sivuttavat minut täysin kadulla, kisapaikalla tai moikkaavat vain ja ainoastaan kun osutaan niin naamakain että on jo pakko moikata. En myöskään jaksa karsia ystävälistaani perusteella "en tunne sua tarpeeksi hyvin, jotta pääsisit lukemaan elämästäni", koska en yleensä harrasta sopimattoman materiaalin levittämistä. Jos joku haluaa olla naamakaverina niin be my guest. En ihan jokaista kuitenkaan hyväksy, minäkään. Ja se että olet naamakaverini ei oikeuta sinulle VIP -leimaa ja ottamiini kuviin rajatonta pääsyä.

Ja mistä ne luvattomat kuvat sitten tunnistaa? Helposti, kissankokoisilla kirjaimilla keskellä kuvaa lukee aaveen.net. Saa olla melko guru jos sen saa nätisti otettua nettikokoisista kuvista pois, ilman että poistoa huomaa. Ja jos joku niin paljon näkee vaivaa, voin jo nostaa hattua ja antaa hänen pitää kuvansa. Yleisin versio lienee, että alareunan "kopioitu ilman lupaa" on rajattu pois. Luvalliset kuvat ovat täysin vesileimattomia, vain EXIF-datassa on minun nimi ja yhteystiedot. Kuviani näkee luvattomasti lähinnä hevosenomistajilla, ei niinkään virtuaalitalleilla vaikka moni niin luulee. Yleisin syy myös on: "koska se on minun hevonen ja minä siinä ratsastan" joopa, ilman lupaa sitä ei silti saa julkaistavaan käyttöönsä nyysiä. Ja facebook on julkaisemista. Jos ja kun joku onneton minulle narahtaa kiinni yleensä vastaus on hirveä raivo, jossa minut haukutaan maanrakoon ja "paskoja kuvia nää oli muutenkin". Huoh. Tätä ilmiötä esiintyy niin naapuritallin tyttösiltä kuin SM-tason kilparatsastajilta. 

Huomaa alareunan teksti

Kuva, josta teksti on otettu pois. Eli "luvallinen" kuva. 

Nyt minä olen saanut purkaa sydämeni, jos joku jaksoi lukea niin ilmaiskaa tekin toki mielipiteenne, vaikkei tekstini nyt varmasti suurempia ajatuksia herättänytkään. Minulla on takana nyt ylläolevalla kaavalla mennyt keskustelu kuvien luvallisuudesta, muutama pieleen mennyt varusteostos yksityisiltä myyjiltä, pitkä ja raskas työviikko ja kisoihin lähtö maanantaina vaakalaudalla vaikka groominkin sain. En voi muuta sanoa, kuin että välistä on ihan huippua olla minä.