Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen

Keskustelimme taannoin muutaman tallikaverini kanssa, että kummassako olisi enemmän järkeä: omassa hevosessa vai ratsastuskoulutunneissa. Pienenä se ainainen haave olisi ihan ikioma humma, mutta näin vanhemmiten (varsinkin jos asiat eivät mene kuten elokuvissa), alkaa pänniä hevosen omistaminen. Mitenkä sitten lähteä vertailemaan kahta niin erilaista tapaa harrastaa hevosia: omaa hevosta ja tuntiratsastajan arkea?

R A H A

Aloitetaan nyt siitä helpoimmasta, eli rahasta, riihikuivasta, mammonasta... Yksi ratsastuskouluntunti maksaa täällä päin Itäistä Suomea n. 25 euroa, eli minuuttitaksa on 42 snt. Oma hevonen taas syö rahaa juurikin sen verran, mitä sinulla on siihen laittaa - jos haluat maksaa pelkät pakolliset maksut, voit päästä hyvinkin edullisesti, tai voit upottaa kuukaudessa kymppitonneja. Otetaan vertailukohteeksi minun ja Ootuksen lokakuu 2014, joka oli hyvin tavallinen peruskuu, johon kuului yhdet seurakilpailut naapuritallilla. Ootus asuu täysihoidossa, joka maksoi 280e. Sen vakuutusmaksunerä oli 220e, sen lisäravinnesäkki maksoi 18e, kengitys 75e ja kilpailukulut olivat 20e. Yhteensä lokakuussa hevoseen meni rahaa 613e. Varustehankintoja tein 40 eurolla. Yhteensä rahaa meni siis 653 euroa, kuukaudessa. Toki tämä on "pikkuraha" monelle muulle hevosihmisille, mutta minulle se on aika tarkalleen puolet tai seitsämänkymmentä prosenttisesti kuukausitulojeni verran. Jos tuo sama rahamäärä laitettaisiin ratsastustunteihin saisin kuukaudessa yhteensä 26 tuntia. Eli ratsastaisin käytännössä katsottuna viikon jokaisena päivänä miltei koko kuukauden ajan.

Ensimmäisiä heppakuvia minusta: sh-t Jaavan Tähtö v. 2003, sh-r Kirmaaja v. 2004 ensimmäisissä kilpailuissa ja v. 2005 sh-r Visun Pyry

A I K A

Kuinka monen kotona valitetaan siitä, kuinka kauan tallilla menee aikaa? Hep, täällä näin! Oikein kaksi ihmistä jaksavat motkottaa, kuinka vietän tuntikausia päivästäni tallilla, mutta mitään muuta en sitten oikein teekään töiden lisäksi. Itse en koe tallilla vietettyä aikaa hukkaan heitettynä, vaikka saatan viihtyä siellä päivittäin neljän tunnin ajan. Puuhastelen yleensä melko paljon "ekstraa" hevosenhoidon ja ratsastamisen lisäksi, vieläpä melko raittiissa ulkoilmassa. Mutta sitten kun olisi kiire töihin, kuljen kellokaulassa ruunani kanssa tallia ympäri. Kiire muuttuu vähittelen stressiksi ja sitä myöten pahaksi oloksi. Tuntiratsastajana aikaa minulla meni tallilla alle 2h, sisältäen ratsastetun ajan. Koni karsinaan, kamat kantoon ja kohti kotia.

H U O L E T T O M U U S

Tuntiratsastajana voit ilmestyä hetkeä ennen tuntisi alkua, ratsastaa valmiiksi satuloidulla hevosella tunnin ajan ja sen jälkeen ojentaa sen jollekin innokkaalle tallitytölle pois hoidettavaksi. Tuntiratsastajana ylipäätään voit ilmestyä aika huolimattomana: "ai, ratsullani olikin epäsopiva satula" tai "oho, suojien tarrat repesi". Oman hevosen kanssa menettää nopeasti yöunet, kun miettii illat pitkät sopiiko satula sittenkään ja mikä on seuraava varusteinvestointi... Kukaan muukaan ei sinun hevostasi ratsasta, ellet vartavasten etsi oikeat ihmiset siihen hommaan ja kouluta ne siihen.

torinh.-r Limbo v. 2010, tunt.-r Bento 2007 ja kvr-t Slorina v. 2010

L O M A

Olen omistanut nyt reippaat kaksi vuotta oman hevosen, jonka päivittäisestä hyvinvoinnista vastaan täydellä panoksellani tallinpitäjän lisäksi. Minun vastuullani on taata hevoselleni hyvä elämä. Tuona reiluna kahtena vuotena en ole käynyt neljää päivää pidemmällä reissulla, edes Suomen sisällä. Ennen matkustin paljon ulkomailla (vähintään joka kesä), kävin paljon festareilla, reissasin Suomen sisällä, kävin pitkilläkin kuvausmatkoilla... Nykyään ajan talli-koti-työpaikka-talli-koti -reittiä. Kerran vuoteen Helsingissä on iso juttu lompakolle ja mielenrauhalle: pärjääkö se hevonen nyt? Entä jos sille tulee ähky?? Ratsastaessani ratsastuskoulussa ilmoitin viikkoa ennen tunninpitäjälle "en pääse ensi viikolla, olen Saksassa. Ratsastan tultuani rästitunnin pois." ja end of story. Hieno homma että lähet Saksaan, pidä kiva reissu. Ja huolet unohtuivat samantien ratsastuskoulusta, kun tallivaatteet vaihtoi kotivaatteisiin. Nykyään ei tule tehtyä edes vaatteiden vaihtoa...

kvr-t Slorina eli Murre, elämäni rakkain hevonen niin monen vuoden ajan. Oikealla torinh.-r Limbo v. 2010

T E R V E Y S

Kuulun "hysteerinen hevosenomistaja" -ryhmään. On helpompi varautua pahimpiin onnettomuuksiin ja pikkuhaavereihin, jos ne on käynyt päässä tuhat kertaa läpi. Hipelöin hevoseni jalkoja, tunnustelen ja etsin lämpötilan vaihteluja päivittäin, kunnes toissapäivänä se osui käteen: HEVOSENI JALASSA ON PULLOTTAVA KOHTA!!11 googlasin jo, että se oli pinnallisen koukistajajänteen kohdalla, mietin mistä saan kaivurin, sillä olin kuullut että naapurilta kaivuri olisi mennyt rikki. Entäs hätälopetuksen, eläinlääkärit ovat aina niin kiireisiä? Kuristanko minä hevoseni? Kirosin huonoa tuuriani loukkaantuvien hevosten kohdalla, kunnes talliystäväni Heidi totesi:  "miten ois ihan vaan verisuoni". Ja no, sehän se sitten oli... Tuntiratsastajana voit valita tallista aina uuden hevosen, jos ratsusi sattuu onnahtamaan tai olemaan täysin kolmijalkainen. Hätä ei ole koskaan hevosen terveydestä suuren suuri: jos vakioheppa ei voi osallistua tunnille, ei hätää! Tallista löytyy toinen. Jos tallin tuntiheppa kuolee yllättäen, ei hätää! Tallissa on vielä monta jäljellä! Tuntiratsastajan kukkarolle ei myöskään käy kalliit klinikkamaksut, tyyriit hoidot ja epätoivoiset yritykset saada poku vielä elvytettyä kantaville jaloille.

Venta 2013, PJR/Pyhäjärvi 90cm v. 2012 ja Murren kanssa kesällä 2010

E T E N E M I N E N    N O P E A M M I N

Urbaanilegenda, oma kehitykseni on ainakin tyssännyt kuin seinään omien hevosteni kanssa. Toki jos minulla olisi päivittäin heiluttaa seteleitä valmentajan silmien edessä olisimme jo vähintään Int.-tasoisia Ootuksen kanssa. Kotikenttä ilman valmentajaa on oivallinen syntypaikka istuntavirheille, joita ei itse tule huomattua selästä käsin: niitä istuntavirheitä sitten korjaillaan isoilla seteleillä, ennenkuin voidaan varsinaisesti edes lähteä kehittymään. Sillä rahalla, mitä pistän omaan hevoseen kuukaudessa ratsastaisin tosiaan miltei päivittäin ohjatussa opetuksessa... kummassakohan kehittyisin nopeammin?

N E   H Y V Ä T   H E T K E T

En kuitenkaan voisi enää luopua omasta hevosesta. En osaisi elää, kun ei tarvitsisi mennä tallille räntäsateen vihmoessa maisemaa vakaatasossa. En osaisi kiintyä ratsastuskoulun hevosiin enää, ne olisivat "vain hevosia", harrastusvälineitä. Esineellistettyjä. Oma hevonen on paljon muutakin, kuin suuria seteleitä konin syötäväksi työnnettynä: Ootus tuli tähän taloon ollakseen perheenjäsen, arvonimeltään Koponen. Oman humman näkeminen onnellisena heppakamujensa kanssa on niitä rahanarvoisia hetkiä. Tai hyvin mennyt voltin lopetus valmennuksessa. Suurinta nannaa on, kun se oma heppa hörisee sinulle itsellesi - oli sinulla heinäkasa sylissäsi tai ei.

Murre 2005 - 2011, Venta 2011 - 2014, Ootus 2014 -->

Kuvista kiitos Ansku Kauppinen/ak.galleria.fi, Heli Leskinen/jattitassu.net, Paula Martiskainen ja perheeni.