Tätä et muuten tiennyt meistä!

Otetaan perinteisen "10 faktaa minusta ja hänestä" -postaus. Pieniä yksityiskohtia, jotka eivät ole selvillä ehkä kaikille tallikavereillekaan, mutta ne pienet jutut tekevät meistä juuri sen, mitä me olemme. Aloitetaan keltuaisesta, eli Ootuksesta.

1. Ootus hamuaa suullaan kokoajan jotakin. Raippaa maasta, ihmisen takin huppua, riimunarun ketjua... Monesti leikkiessään raipalla on Ootus huitaissut itseään sillä. Sen jälkeen se katsoo minua syyttävästi, kunnes taas huitaisee itseään...

2. O on hitain tuntemani hevonen syömisen suhteen. Se tuumailee ja ihmettelee lounaan välissä paastoten, kunnes taas palaa syömään eväitään. Hitaasti mutta varmasti. Sillä välin kun Ootus vasta alkaa maistella väkirehujaan, ovat muut hevoset imuroineet heinänsä viimeistä kortta myöten.

3. Eniten Ootusta kiukuttaa käyntityöskentely, koska se ei haluaisi muuttaa luonnollista käyntiään. Käyntiväistöt, avot ... ovat inhokkijuttu sekä minulle, että Ootukselle valmennuksissa. Kävelyhommissa ruunalla menee helposti herne nokkaan ja se jää keskelle kenttää harjoittamaan espanjalaista käyntiä sanoen: "kävele vittu ite".

4. Tällä hetkellä Ootus tarhailee yksin, mutta spedeilee yksinkin koko tarhan mitallaan. Kun muut hevoset pyllertävät polkuja pitkin, niin Åke karauttaa kiitolaukalla hangen läpi. 

5. Loppusyksystä ruunalle kehittyi pienimuotoinen ovikammo, kun viereisestä karsinasta päälle yritti hyökätä vihainen tamma. Onneksi kalterit olivat välissä, mutta Ootus-parka hyppäsi ovenkarmeja vasten, kuriutuen satulastaan ovenpielessä. Nykyään Ootusta täytyy hieman rohkaista tulemaan tästä kyseisestä oviaukosta.

6. Ootus venyttelee kuin kissa aamuisin käytävällä. On huvittavaa seurata, kun niin iso hevonen taipuu niin alas käytävään, että sen vatsa koskettaa betonilattiaa. Ruuna pitää paikkansa kunnossa harjoittamalla itsenäistä venyttelyä.

1. Olen tehnyt viimeisen kahden kuukauden ajan pelkkiä ilta- ja yövuoroja lukuunottamatta kolmea aamuvuoroa. Pidän iltavuoroista, sillä minulle jää koko päivä aikaa leikkiä Ootuksen kanssa. Joskus silti kaipaan (lue: maanantaisin, koska Walking Dead) television ääreen iltaisin.

2. Lempieläimeni ei ole suinkaan hevonen, vaan kissa. Jos saisin olla mikä tahansa eläin, olisin rakastettu kotikissa, joka olla öllöttelisi nukkua päivät pitkät. 

3. Minulla on haaveena olla tatuoituna miltei täyteen leuasta alaspäin ennenkuin jään eläkkeelle. Lienee turha sanoa, että I <3 tattoos. En kuitenkaan suosittele ketään hankkimaan kuvia kotihakkaajilla, enkä ulkomaiden rantakohteissa. Huolehdi aina oma turvallisuutesi tatuointia ottaessa, sillä likainen neula altistaa sinut monille tartuntataudeille. Muista myös harkita huolella, mitä ihollesi laitat.

4. Toisin kuin Ootus, en osaa venytellä tai verrytellä itseäni. Olen jäykkä kuin rautakanki ja kärsin usein voimakkaista lihasjumeista. Pahimmillaan olin viikon sairaslomalla pääni jumahdettua katsomaan oikean olkapään yli.

5. Minulla on kirkkaanvihreä Lada, joka täytti tänä vuonna 41 vuotta. Isäni kanssa kävimme hakemassa Latukan vuonna 2010 Virosta, Mustanmäentorilta. Isäni opetti minut kotikoulussa ajamaan autoa - eikä ihan mitä tahansa autoa - vaan Ladaa. Larpalla ajoin inssit, sekä toisen vaiheen liukkaan ajon kauhusta kankea tutkinnonvastaanottaja vierelläni. Mikä tahansa auto ja traktori on ollut helpompi ajaa, kuin kevyt peräinen ja takavetoinen Lada, jolla kävin monesti näyttämässä kylillä ajamisen mallia kylänkolleille. Lada on edelleen omistuksessani.

6. Kun etsin uutta hevosta Ventan jälkeen, päätin että aikarajana olisi lumen tulo maahan. Mikäli en siihen mennessä olisi hevosta löytänyt, lopettaisin talvikauden ajaksi etsinnät. Ootus löytyi kuitenkin kauan ennen, kuin lumipeite satoi maahan asti. Hyvä niin.