Olen korviani myöten rahaongelmissa, tai ainakin siltä tuntuu. Pystyn pitämään elintasoni, hevoseni, autoni mutta silti taskun pohjalle ei jää lantteja pyörimään, vaan jokainen on etukäteen tarkasti suunniteltu mihinkä se käytetään ja paljonko sitä käytetään. Olen harkinnut vähän jokaista vaihtoehtoa: pienemmät kulut (en pystyisi nipistämään kuin itseltäni ja syön kuukaudessa n. 60e edestä), hevosen myyminen (ei koskaan) tai hyväpalkkainen työ tämän hetkisen minimipalkalla kittuuttelun sijaan (helpommin sanottu kuin tehty).
Eilen tarkistin seuraavan ison rahareikäni, joka on olennaisesti osa harrastustani...
Kamerani Nikon D90 on erittäin hyvin palvellut. Viisi vuotta yhteistä ja hyvää taivalta on takana ja näinä vuosina olen aina pystynyt luottamaan sen tehokuuteen ja varmuuteen. Se ei ole akkusyöppö kuten toinen kamerani D200 ja se *kop kop* ei ole koskaan aiheuttanut harmaita hiuksia toimimattomuudellaan. Muistanpa eräänkin kerran kun D200 hidas kirjoitusnopeus ja liian suurella nopeudella tuleva data (kuvatut kuvat) ovat hajoittaneet muistikortin. Lystiä kuin mikä: kuvaat ensin 6h pakkasessa, kun kamera losahtaa ja kuvat häviää.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että uljas ja luotettava Nikonini on alkanut tökkimään. Ihan vähän, mutta kuitenkin - aivan kuin se olisi yhtä nopea kuin ennen. Eilen tarkistin suljinlukeman, rapiat 165 000 kuvaa on mittarissa eli se tekee noin 33 000 kuvaa vuoteen. Valmistaja on käyttäjien kokemusten perusteella lupaillut sulkimelle minimissään eliniäksi 200 000 laukaisua. Eli 35 000 kuvaa jäljellä. Kaikkien matemaattisten yhtälöitteni jälkeen tämä vuosi pitäisi vielä pystyä menemään vanhan kuoman kanssa.
Kuitenkin kauhuskenario kasvaa päässäni, että kamera lopsahtaa juuri kisakauden alussa. Muutamat ensimmäiset ulkokisat kun on kuvattu se vain losahtaa ja that's it. Niin kävi vuonna 2007, juuri kun olin siirtynyt järjestelmäkameroiden maailmaan. Silloin korjautin rikkoutuneen rungon isolla rahalla. Näin tarkan markan aikaan voisi kameran korjaaminen jäädä suorittamatta ja kuvauskausi loppua siihen.
Totta kai voisin myydä jokaikisen kameranrungon, pikkupokkarin ja muut vermeeni rahahuolissani uusille käyttäjilleen. Tietysti. Mutta kameroissa piilee samanlainen fiilis kuin (ensi)kitarassa. Ei siitä vaan voi koskaan luopua. Rahallisesti settini on näin loppuunajettuna melko mitättömän arvoinen, jolloin taskuun tulisi muutama satanen. Eli niin pieni raha, etten näe ideaaliksi lähteä edes yrittämään myymistä.
Totta kai voisin myydä jokaikisen kameranrungon, pikkupokkarin ja muut vermeeni rahahuolissani uusille käyttäjilleen. Tietysti. Mutta kameroissa piilee samanlainen fiilis kuin (ensi)kitarassa. Ei siitä vaan voi koskaan luopua. Rahallisesti settini on näin loppuunajettuna melko mitättömän arvoinen, jolloin taskuun tulisi muutama satanen. Eli niin pieni raha, etten näe ideaaliksi lähteä edes yrittämään myymistä.
Haaveissa siintää jo uusi, tuliterä kameranrunko kaupanhyllyltä haalittuna, hintalappuna yli kaksi tonnia. Ehkä ensi vuonna, ehkä kymmenen vuoden päästä. Onhan minulla tässä näitä kameranräppänöittä, joilla kuvata jos ykköskamera losauttaisi huomenna ottaa viimeisen kuvansa. Ehkä? Olisipa se 57 miljoonaa tullut minun tililleni. Rahahuolet loppuisivat kuin seinään ja voisin elellä leveästi loppuikäni. Voisin ostaa ehkä jopa kaksi kameraa ja uudet kengät. Mutta kai kroonisen rahapulan kanssa oppii elämään. Vai oppiiko?
Mitenkä te saatte säästettyä rahaa?
Huhhhuh, nuo on kyllä niin sellaisia asioita mitä itse tulee mietittyä sillointällöin. Kun pääsee opiskelemaan, niin kuin tiukalle menee, pystyykö jatkamaan kaikkia harrastuksiaan vai pitääkö jotakin pudottaa pois. Tämän takia, nyt kun on töissä, niin pistää joka palkasta tietyn summan syrjään ja tähän summaan kosketaan vain erityisessä pakkotilanteessa. Näillä rahoilla eletään jonkin aikaa tai harrastetaan hetken aikaa sitten joskus.
VastaaPoistaOotko koittanut sitä, että teet itellesi kaksi tiliä, ja sinne toiseen pistät sitten vaikka vain ne ylimääräisetkin 5 euroa? Jotta saa säästettyä niin ilmeisesti pitääkin olla aika suunnitelmallinen, toki se ei hevosen kanssa aina onnistu... Eli juuri niinkuin olet tehnytkin. Sitten vain lasket, lasket ja lasket ja jo valmiiksi laitat sen ns. ylimääräisen vähän rahan syrjään. Näin sitä ei tule vahingossa käyttäneeksi.
Itse en käytännössä muuta keksi, kuin oikeastaan vaatteissa, meikeissä, hiustuotteissa tms. säästäminen. Yksinkeraisesti, ei vain osta niitä, kampaajan sijasta käyttää vaikka kaveria tai jos joku uusi kude pitää hankkia niin käppäilee kirpputorille? Ei se varmasti mitään ihanaa ole, mutta pienen summan tuolla voi säästää. Toinen juttu, on että tyytyy pollella niihin vanhoihin satulahuopiin ja loimiin, korjaa itse jos menee rikki. Vanha neuvohan tuo on, mutta kaipa sekin jotenkin toimii. Pienistä summista se iso virta kasvaa. Tsemmpiä! Toivottavasti ei suljin pamahda, kyllä siitä sen pari satasta saa kuitenkin aina maksaa.
Ainiin, ja jos mahdollista on, niin käytä vähemmän autoa? pyöräile, kävele tms. Auton bensakuluissa voi säästää pitkän pennin. En tietenkään tiedä kuin paljon tuota nelipyöräistä joudut käyttämään, mutta jos vain on mahdollista! :)
PoistaMinulla on käytössäni juurikin tuo kahden tilin systeemi, eli "normitili" ja "tatskatili". Kummasti säästötili huventuu kun takaraivoon iskeytyy ajatus, että pakko saada uusi leima ja ÄKKIÄ.
PoistaVentan varustekaappi ei ehkä päivity enää, sillä kaikki tarvittava on hankittu ja loput tarvittavat... no, ei ole tarvittu vielä kolmessa vuodessa kertaakaan joten ei ehkä tarvita nytkään.
Harmillisesti täällä idässä välimatkat on pitkiä, joten kokoaikainen pyöräily on poissuljettua, kun välimatkat alkavat olla 20km mittaisia. Onneksi joskus jaksan fillaroida töihin alle kymmenen kilometrin matkan päähän. Kotimatka taas keskellä yötä menee omalla painollaan kun haluaa päästä äkkiä lämpimään nukkumaan ;)
Kiitos kommentistasi!
Tutulta kuulostaa.
VastaaPoistaOon koko ajan niin peeaa, kun voi olla. Mihinkään ylimääräseen ei oo aikoihin ollu varaa, ellei vanhemmilta oo irronnu vähän spossausta. Turha haaveilla uudesta takista, kengistä, kirjasta, koska ei sitä rahaa vaan ole yhtään yli. Omalla miniminipalkalla ja ilmaan mitään tukia en kehtais aina tiliäkään vetää kuiviin.
Ite en oikein muuten säästä, kun laskemalla koko ajan. Paljonko tilille jää, paljonkohan ens viikolla menee rahaa.. Yritän aina laskea niin, että käytän tililtä johonkin tiettyyn summaan asti (helpommin sanottu ku tehty..), jotta sinne jää ainakin se 50€ seuraavaa palkkaa oottamaan.
Jos en ihan väärässä ole, että säkin poltat (syvästi anteeksi, jos olen väärässä!), niin ite tervakeuhkona kyllä tietäsin yhen keinon säästää.. :D Vaan eipä kyllä tällä hetkellä mitenkään onnistu tähän ressiin.
Tsemppiä, et oo ainoo! :D
Minulle kun ei porukatkaan (tai siis toinen) sponsoroi enää juurikaan mitään. Katon pään päälle ja satunnainen valikoima ruoka jääkaappiin on tarjolla, joten voin siis olla kiitollinen. Ei toki tämäkään asumismuoto minulle ilmaista ole, kuten se vielä juniorina kuului kuplettiin.
PoistaJa haha, pakko kysyä että mistä tiedät että poltan? :D Oonko onnistunu jossain mainostakissani imemään körssiä? Mikä siis on täysin mahdollista, koska tupakoin. Olen harkinnut pitkään lopettamista (en rahallisista syistä), mutta koska tällä hetkellä savukkeen sytyttäminen on kelvollinen syy saada once-in-a-while kahden minuutin tauko on tapa pysynyt. Joskin tapa on todella oksettava, epäurheilijamainen ja kuvottava. Hyi minnuu ja hyi sinnuu! :D
Oon tainnu joskus nähä sua kisoissa rööki huulessa, koska tunnistan kyllä ilman mainostakkejakin :D Juu allekirjoitan kaksi viimeistä lausetta myös täysin, ei oo hyvä tapa ei!
PoistaHuppista! Busted!
Poista- myin hevosen (johon meni 600e/kk tallivuokra + kengitykset 100e säännöllisesti + valmennukset + kisareissut + varusteet + lisärehut + ell-/muut yllättävät menot)
VastaaPoista- en käy baareissa/bilettämässä/ryyppäämässä kuin muutaman kerran vuodessa
- en polta tupakkaa (enkä juo edes kahvia)
- en omista autoa, käytän pyörää ja bussia
- jaan asumiskulut, ruokakustannukset ja laskut avopuolison kanssa
- olen äärimmäisen pihi shoppailemaan, säästän rahat mielummin siihen, että käyn joskus kunnolla shoppailemassa Helsingissä/Tukholmassa tms. tänä kesänä suunnitteilla reissu Lontooseen.
tili töistä tulee 2 x / kk - ekasta maksan vuokran ja laskut pois ja tokasta laitan n. puolet säästöön, loput jätän käyttötilille.
Elin aivan kädestä suuhun ja tili miinuksella vielä omistaessani hevosen mutta sen myytyä opin arvostamaan itseäni sen verran, etten päästäisi taloutta enää siihen kuntoon. Siksi olen nykyään äärimmäisen pihi ja oppinut säästämään tiukasti.
Työni ei ole hyväpalkkainen (alle 2000e/kk) mutta voittaa 100-0 tallihommat joista käteen jäi yleensä päälimmäisenä paha mieli ja hyvänä kakkosena jokunen kymppi elämiseen kuukaudessa...
Olet kyllä saanut hyvin rahaa säästöön! Itse taas myisin sieluni saadakseni tehdä tallihommia - vaikka ne köyhien hommaa onkin. Olen kuitenkin oppinut, että suurempi rikkaus on rakastaa työtään kuin saada rahaa työstä mistä ei pidä.
PoistaTäytyy tunnustaa että olen itse miettinyt hevosen myymistä rahapulan takia. En keksi muutakaan enää. Auto ja katto pään päällä ovat pakollisia. Kyllähän se harmittaa kovasti.
VastaaPoistaKieltämättä tuntuu pahalta jos joutuisi hevosystävästään luopumaan omista epäitsekkäistä syistään, mutta... Joskus vaan on pakko. Onneksi minun tilanteessa ei ole niin pakottava tarve.
Poista