 |
| 20.3.2014 |
Viime kertojen Ventakuvat ovat (taas) jääneet julkaisematta. Aina ottaessani edes semisti kelvollisia kuvia ajattelen heti rientäväni koneelle somettamaan ottamani taideteokset ja päivittämään tätä sivua viisi kertaa päivässä, kuin yli-innokas bloggari. Todellisuudessa päästessäni kotiin vaivun SoMe-koomaan, josta havahdun kun pitäisi olla jo töissä!
Venta on nyt kuntoutunut hyvää vauhtia ja harjoitellaan taas parin kuukauden jälkeen normijuttuja, eli pohkeenväistöä ja ah-aina-niin-ihanaa eteen-alas -jumppaa. Jokainen ryhdikkään rotkoselän kyydissä istunut tietää, että notkoselkien kanssa se venyttely etujalkojen väliin on vähän vaikeampaa kuin normaalilla hevosilla. PikkuMusta on ollut elämässäni kohta kolme vuotta ja silti se kunnon venyminen tapahtuu vasta erittäin tuettuna ja pitkien (hyvien!) reenien jälkeen. Kevään tullessa esiin on tammamainen puoli herännyt Ventasta ja se kuumuu ratsastaessa yhtä paljon kuin hella kutosella. Jos ei saa mennä kovaa ja heti alkaa takaosan heittely puolelta toiselle ja pään viskominen.
 |
| 29.3.2014 |
Venta on kaiken kevätvillinsä keskellä myös kunnostautunut alkeisratsuna, kun parempi puoliskoni on rohkaistunut hevosurheilun ihmeelliseen maailmaan. Ensimmäisnen kerta oli hieman haparoiva, kun laiskuuttani päästin Ventan kävelemään irtonaisena mieheke kyydissään kentälle - enhän minä osannut arvata, että juuri silloin se päättäisi lähteä ravailemaan huvikseen ympäri uraa... Jatkoharjoitukset on tehty liinassa ja tällä hetkellä harjoitellaan keventämään, kun pysähtyminen ja peruutus onnistuu jo mallikkaasti. Venta ei ole helpoin alkeisheppa sen herkkyyden ja kiehumisen vuoksi, mutta kun ei paremmasta ole tietoa niin ;) Tamma on kuitenkin selkeästi muistanut vanhat päivänsä ratsastuskoulussa, sillä tehtävistä lintsaaminen on uskomattoman röyhkeää!
Ensi viikonloppuna käydään naapuritallilla seurakoulukilpailuissa kääntymässä Ventan kanssa. Tarkoituksena ei ole lähteä verenmaku suussa työntämään keskiraveja sinivalkeat ruusukkeet mielessä liehuen, vaan näyttämään tammalle että elämää on kotitallin ulkopuolellakin. Luokkana on C-merkin kouluohjelma, joka on tällä hetkellä meille varsin sopiva, vaikka laukka ei varmasti nouse pisteestä...
 |
| Viime aikojen instakuvvii! Seuraa nick mikey3001 |
Ja nopeasti vielä kysymyspostauksen vastauksia.
Mikään jättimäinen kysymystulva ei minua odottanut vastassa, mutta kuten sanotaan - less is more!
Mitä odotat eniten tulevalta vuodelta?
- KESÄLOMAA! Olen lomaillut viimeksi kutakuinkin vuosi sitten ja voin kertoa, että olisin pidemmän loman tarpeessa. Kesäloman oheisaktiviteetit, kuten tallilla aamusta iltaan, heppakisoja ympäri maakuntaa ja pitkiä kesäiltoja laiturin nokassa. Toiseksi eniten odotan tietoa koulupaikastani.
Mikä saa sinut iloiseksi huonona päivänä?
- Oikea vastaus olisi varmaan, että ei mikään. Olen harvoin pahalla päällä vapaa-ajallani, mutta sitäkin enemmän ollessani kellokortista sisällä. Yritän olla näyttämättä kiukkuani, sillä työtoverini eivät ole syypäitä siihen vaan kiireinen työpaikka, mikä stressaa minua. Kaikista parhainta ollessani kiukkuinen on hiljaisuus ja yksinolo, jolloin rauhoitun.
Oletko ikinä harkinnut Ventan rinnalle toista hevosta?
- Olen, aika useinkin. Todellisuudessa en niinkään rinnalle vaan tilalle... Mutta en pystyisi olemaan niin raadollinen, että vaihtaisin hevosta omista itsekkäistä syistäni. Jos Venta potkii taaksepäin hyvällä mallilla, kun elämäntilanteeni sallii toisen hevosen pidän kyllä ehdottomasti vanhan tammamammani.
Oletko ääripäistettynä yhden ehdottoman totuuden hevosihmisiä vai otatko jutun sieltä ja jutun täältä mutulla vai jotain aivan muuta? :D
- Suomalainen ratsastuskoulukulttuuri on tehnyt minusta tiukan linjan saksalaisen ratsukulttuurin kannattajan. Eli kannukset soi ja kanki kiristyy. Ventan hankittuani huomasin, ettei vanhan koulun opit soveltuneet herkälle tammalle, joten aloin kiinnostua luonnollisesta hevosmiestaidosta (tai siis perinteisestä hevosenkäsittelystä). Eli kai voisi sanoa, että olen ottanut toisen sieltä ja toisen tuolta muodostaen omia hevosenkäsittely- ja ratsastustotuuksia.
 |
| 29.3.2014 |
Kuvatko raw tai jpeg?
- .jpeg. En ole koskaan kuvannut RAW-kuvia.
Tarvitseeko mielestäsi laadukkaaseen valokuvaukseen kalliita kameroita ja objektiiveja, vai voiko pärjätä tavallisella järkkärillä ja 18-50mm objektiivilla? :)
- Olen sitä mieltä, että jokainen kamera on sopiva käyttäjälleen kunnes kuvaajan kehityskaari jatkuisi, mutta pokkarin / tavallisen järjestelmäkameran mahdollistama kehittyminen tulee vastaan. Hevoskuvaukseen ominaisin objektiivi ei ole tuo 18-50mm, mutta jo 55-200mm alkaa jo ottaa kivoja heppakuvia vähän kauempaakin! Objektiivi tekee mielestäni enemmän kuvien eteen töitä, kuin runko. Joten itse sijoittaisin mielummin laadukkaisiin laseihin, kuin kalliiseen runkoon. Eli lienee vähän kuvaajasta kiinni pärjääkö perinteisemmillä välineillä vai havitteleeko aina uusinta teknologiaa - itse vaadin kameran tuntuvan "omalta" käsiini.
Minkä värisiä/millaisia hevosia on mielestäsi helpoin ja vaikein kuvata?
- Hmm! Rautiaat näyttävät kuvissa kuin kuvissa aina hyvältä, mutta kimojen kuvat onnistuvat hämärässäkin helpommin. Kaikista vaikein on kuvata mustia / todella tummia hevosilla, sillä kuvista katoaa helposti ihmissilmiin näkyvät varjot tehden hevosesta kuvassa kaksiulotteisen mustanmöykyn.
Kuvaatko paljon muutenvaan, siis jos ventakuvia ja kisakuvausta ei lasketa?
- Tällä hetkellä enemmissä määrin olen harjoitellut ihmis- ja katukuvausta. Niitä kuvia en kuitenkaan tule julkaisemaan internetissä, vaan kerään niistä portfoliota itselleni. Pääsääntöisesti en kuitenkaan kuvaa mikäli linssin toisella puolella ei ole kavioeläintä.
Parin lauseen vinkki aloittelevalle mutta kehittymishaluiselle hevoskuvaajalle?
- Pyydä kritiikkiä, kokeile, älä pelkää epäonnistua. Harjoittele ahkerasti ja tee sitä rakkaudesta lajiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti