Ventan hieronta

Venta oli reilu vuosi sitten pahemman kerran jumissa, sillä oli ensin lihastulehdus kaulassa ja myöhemmin lantiossa. Tamma hierottiin silloin (voi herranjumala millaista riehumista koko tilanne oli, rentous ja yhteistyökykyisyys oli kaukana), jonka jälkeen sopivaa hierojaa ei tullut vastaan. Vuodenvaihteen jälkeen siirtyessämme vuoteen 2014 tallillamme alkoi käydä opiskeleva hieroja lähikunnasta, jonka hierottavaksi ymppäsin myös pikku-tammani. Joka on ah, aina niin rento ja helppo asiakas!

Ensimmäisen kerran Venta hierottiin klinikkakäynnin jälkeen, helmikuun lopulla. Silloin tamma oli seisonut enemmän tai vähemmän kuukauden ajan parannellen itseään. Hieronta meni hyvin, viritän aina Ventalle päähän suitsien turparemmin alaturpiksen kanssa, jolloin se ei saa suutaan aivan niin suureksi - eli kokonainen hierojan pää ei mahdu kipakan tamman kitusiin, sormet korkeintaan... Tämä turparemmin virittely on eräänlainen varotoimenpide, sillä klinikalla tamma osoitti pystyvänsä melkoisiin taiteiluihin saadakseen itselleen takaisin oman sisäisen rauhansa sen järkkyessä. Vuosi sitten tapahtuneen hieronnan roikuin tarvittaessa tamman päitsistä kiinni. Hieronnan jälkeen oloni oli kuin kuntosalilta kotiutuneena.

Ensimmäisessä hieronnassa ei löytynyt suurempia jumeja, sen lihaksisto oli sairauslomasta huolimatta aika jykevässä kunnossa. Venta puolestaan oli oikein mielissään tapahtuvasta toimenpiteestä, kun kipukohtia ei varsinaisesti löytynyt. Ryntäistä ja mahan alta se on ollut aina kosketusherkkä, mutta se lienee enemmän mielipide- kuin kipukysymys. Silloin oltiin vasta saikuteltu lihasperäisestä traumasta, joka edelleen säteili osittain lämpimänä ja turvonneena, jolloin se jätettiin rauhaan. Oikeapuoli tammastani oli huomattavasti kireämpi silloin kuin toinen, mutta varsinaista korjaavaa toimenpidettä ei voitu suorittaa - olihan Ventani pikkupotilaana ja tarhatoipilaana silloin.

Kaksi kuukautta edellisen hieronnan jälkeen ymppäsin tammani hierontalistaan, olihan aktiivista treeniä ollut jo reilu kuukausi takana ja kilpailuihinkin asti oltiin keretty. Tällä kertaa jumikohdat löytyivät oikeasta lavasta ja vasemmalta selästä, joihin kyllä löytyy looginen selitys: minä istun helposti kokonaan vasemmalle puolelle sen jumiuttaen ja oikealapa tekee enemmän töitä, jotta tamma pysyisi tolpillaan. Kun viimeksi oikeapuoli oli kireänä oli vasemman puoleinen lihaksisto huomattavasti enemmän koetuksella kahden kuukauden jälkeen. Tammani ilme oli kuitenkin melko muikea: välistä oli ihan ok kohtia, jolloin Venta ei protestoinut hierojan toimia, jopa kerran torkahtaen. Mutta kun sormet osuivat kipukohtiin oli PikkuMustan ilme vähintään murhanhimoinen hampaiden napsiessa ilmaa, takajalkojen vihtoessa taakse ja hännän heiluessa jalkojen välissä. 

Ventahan ei oikein rentoudu tuollaisissa tilanteissa, varsinkin kun talliin alkoi valua muita ihmisiä ja hevosia, jolloin hälinätaso nousi ja tamma keskittyi muiden vahtimiseen paljon. Kuitenkin lihasjumit aukesivat helposti ja kotiohjeena ajua, ajua ja vielä kerran ajua. Piti jo varoittaa tammaani, että kahden viikon päästä hierotaan uudestaan.

Kuvat on siis otettu kahdelta eri kerralta, kahden kuukauden välillä.

Kuka osaa arvata mitkä kuvat ovat miltäkin kerralta?