sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Fat Camp - läskileiri


Laidunkesä ei ole edes puolessaan ja ruunani muistuttaa erehdyttävästi ylisyötettyä pihankoristetta, kuin atleettista kilpahevosta. Ei tarvitse olla kilpahevonen, mutta parempi tilanne olisi olla enemmän atleetti, kuin gotletti... 

Ootushan tuli minulle aika kuivakassa kunnossa. Vaikka ruuna oli hoikka se hurmasi urheiluhevosen kropallaan minut ja monet muut. Lisäksi tuntui helpolta kantaa sen eteen niin paljon ruokaa, kuin se vain söisi. Meidän tallissa harvemmin hevoset vaan ovat olleet liian laihoja.. Talven myötä alkoi ruunakin pulskistua porsaaksi. Aluksi en edes tajunnut, myhäilin vain tyytyväisenä, että tuleepahan näyttävä ja raamikas. Olin väärässä. Tuli näyttävä lihapulla tikuilla.


Ootus onkin nyt ollut viimeiset pari viikkoa melkoisella fät cämpillä - eli läskileirillä. Olen pyrkinyt liikuttamaan sen kaksi kertaa päivässä lomani ajan: aamulla käydään tehokas kokovartalo bumppi musiikinjytinän tahtiin hiekkalaatikolla. Hiki virtaa ja läskit sulaa. Illalla käydään rentouttava kuntokävely metsässä ja venyttely. Silti ruuna paisuu ja paisuu. Hardcorena olen jo miettinyt syöntiä rajoittavaa turpakoppaa, mutta mielestäni hevosen syönnin rajoittaminen erilaisin virityksin olisi sama, kun näyttäisin keskisormea hevoselle sen vuoden ainoana kulta-aikana. 

Kun murehdin Ootuksen paisuvaa mahaa ja ponimaistuvaa ulkomuotoa valmentajalleni vastaus oli, että se on elämänsä kunnossa nyt. Ei yhtään pois, mutta ei yhtään lisää. Myös monen muun mielestä se näyttää hyvältä just nyt, just tässä lihavuuskunnossa. Omaan silmääni Åke on kuin työjuhta pellolla. Paksu maha ja tikkujalat. Pieni pyöreys kaunistaa, mutta ylipaino on kuitenkin pelottava asia eläimelle, jolla ei ole virkaa ilman jalkoja. Kenttähevosen uraa on turha kaavailla tämänhetkisellä kropalla... 


Minun ratsastamana Ootus näyttää ajottain jopa pieneltä ponilta paksun mahansa kanssa allani, mutta kun selkään kiipesi viime viikolla sukulaistyttöni Venla, mittasuhteet vääristyivät entisestään. Paksumahainen iso hevonen. Järkyttävä yhtälö, josta on massavuus ja näyttävyys kaukana. Massaa on, mutta vääränlaista. Fät cämppi jatkuu siis, sillä en tohtisi erottaa Ootusta yksinään öiksi talliin kavereistaan. Puhumattakaan keskisormi-turpakopasta. Ehkä talvella olemme yhdessä ruunan kanssa notkeita kuin norpat ja sirpuloita kuin silakat!

5 kommenttia:

  1. Ei Ootus näytä lihavalle! Just hyvälle! :) Kun vaan saan aikaseksi julkaista blogissani kuvia, siellä näkyy yksi lihava hevonen!! Oikein tekee pahaa ajatella miten pulska Jäbä on...

    VastaaPoista
  2. Ei Ootus näytä lihavalle! Just hyvälle! :) Kun vaan saan aikaseksi julkaista blogissani kuvia, siellä näkyy yksi lihava hevonen!! Oikein tekee pahaa ajatella miten pulska Jäbä on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Ootuksessa on pikkasen liikaa, jonkun sadan kilon verran. Hyvältähän se näyttää, mutta tuon kokoinen elopaino alkaa jo olla pelottavaa... :)

      Poista
  3. Hiukan alkaa mielestäni olla jo turhan pullukka, vähän kiinteytystä niin mun silmään ois sit hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä massaa on liikaa. Läskileiri jatkuu. :)

      Poista