Tullessaan uudelle kotitallilleen Iisalmeen Ootus sai ihmettelyjä: "onpa se laiha", "miten se on noin kuiva?" tai "eikö se ole ruokaa saanut?". Oli varmasti saanut ruokaa ja rakkautta, mutta jostain syystä keltainen ruuna pysyi hienon lihaksikkaana, sporttisena ja urheiluhevosen näköisenä. Mutta kovin luisevana.
Meidän perheessä ei ole kuitenkaan ollut tapana olla kovinkaan aliravitun tai lihaksikkaan näköinen. Keltään ei ole koskaan näkyneet kylkiluut, ruoka on maistunut ja elopainoa on ollut kaikilla ainakin riittävästi. Isäni aina totesi, että on kunnia olla Koponen. Ootuksen saavuttua perheeseeni on alkanut kylkiluut kovaa kyytiä kadota näkyvistä lihottavan koposgeenin voimalla. Hevonen on minulle aina perheenjäsen, joten Ootus sai maailman parhaan arvonimen itselleen: Koponen.
Hee, tuo siun uuden bannerin fontti on liian kulmikas. Vaiha.
VastaaPoistat: Hän joka on aina oikeassa
ps. Hyvä, että Åde on alkanu patvistumaan. Niin sitä pittää.
Thanks sis. :)
PoistaKomea hevonen ja tosi hyvä postaus!! :) Liityin lukijaks :)
VastaaPoistahttp://withmydog.blogspot.fi/
^^ Mun blogi, jos huvittaa käydä kattomassa :)
Kiitos, mukava kuulla että pidät! :)
PoistaKävin katsomassa blogiasi, mutta en ole juurikaan koiraihmisiä.