Maaliin asti

Lauantaina Ootuksen kotimökin lähellä järjestettiin Koljonvirran Ratsastajat ry:n seuraesteratsastuskilpailut. Kuulun itsekin "koveeärrään", joten oli sanomattakin selvää, että osallistumme Ootuksen kanssa näihin karkeloihin. Kuopion pihalle kieltämisestä oli aikaa viikko ja ennen Koljonvirtaa saatiin yksi hyppykerta alle. Esteet kotikentällä menivät varsin mainiosti ja rohkeasti, mitä nyt itse siellä säädin välissä mukamas hevosta helpottaen... :)

Ootuksen syövä lankku maassa...

Verryttelyssä Ootus kyttäsi kuollakseen paikallisen osuuspankin lankkua, joka oli maassa pitkällään. Vasta muutama viikko sitten treeneissä niin hienosti ylittynyt lankku oli pieniä keltaisia torinhevosia syövänä maassa maaten, niin järkyttävä Åken mielestä, että sille piti töristä. Kokoajan. Ja kaula kaarella alavinkkeliin tuijottaen suihkia ohi. Onneksi tällä kertaa olimme ajoissa verryttelyssä, joten minulle jäi aikaa voittaa tahtojen taisto ruunani kanssa osuuspankin lankusta ja keretä hyppäämään muiden seassa. Kilpailuihin osallistui paljon tuntiratsastajia ja verryttelytilanteesta muuttui nopeasti ratsastuskoulutuntimainen: yksi hyppää ohjatusti, kun muut kävelevät uraa pitkin jonossa. Kun sinne väliin sitten tulee suihkimaan tämmösen oman klopotin kanssa ei hyppyvuoroa tahdo oikein löytyä. Tai uraa millä laukata.

Radalle lähtiessä mietin, että mihinkä soppaan sitä on taas pitäny lusikka työntää. Pelotti. Reidet vapisi ja suuta kuivasi. Kun sain oman vuoroni kävelin ensin katsomon ohi, jolloin Ootus tuijotti katsomoa ja sen ihmisiä kuin lehmä uutta aitaa: "ikkään en oo tommosta nähny, apua...". Minua alkoi jännittää vielä enemmän ja nuolin kuivia huuliani kuin heikkopäinen. Tuomarinpilli vihelsi ja oli aika lähteä liikkeelle. Muut lähtivät luokkakorkeus 60cm asianmukaisesti laukaten, kun myö Ootuksen kanssa humpattiin kevyessä ravissa ykkösellä. Ja stopattiin. Silloin kun tajusin, että taas tämä ruuna muuten stoppas esteelle valkea raivo kasvoi sisälläni: "saatana, nyt yli, nyt loppu pelleily". Puristettua hyytelöllä olevilla jaloillani muutaman kerran ruuna leiskautti ykkösen paikaltaan ja pääsimme itse suoritukseen. 

Ykkösesteen roiskaisu

"Esteratsastus on tosi rentouttavaa" .............

Koko rata meni aina seuraavaa estettä miettiessä ja koko radalla taisin ratsastaa kokonaiselle yhdelle esteelle oikealla taidollani. Kolmoselle ratsastin kaikki nappiin, mutta muille esteille tuli vaan ajeltua. Että ärsyttää näin jälkeenpäin, että miksi minä nyt vaan estettä päin ratsastelin. En edes ratsastanut vaan ratsastelin. Kuitenkin lopputuloksena oli, että päästiin yhdellä puomille perusradan maaliin asti. Hienoin O!

Mukavan kisapäivän tunnun pilasi kuitenkin trailerialueen tilanne, jossa nuori tyttö oli yksin suitsimattoman hevosen kanssa jatkuvasti sitä läpsien. Hevonen vaikutti stressaantuneelta, mutta itse ajattelin että kukin tyylillään... Kunnes hevonen lastaustilanteessa katkaisi riimunnarunsa ja sinkoutui vapaallejalalle. Ja mitä teki hevosen käsittelijä? Huusi perään että vittu ala mennä, en ois tahtonutkaan. Kesti ainakin minuutti lähteä ison tien läheisyydessä olevan irtohevosen perään. Kun tämä haki hevosensa kiinni ja samanmoinen rempominen alkoi, en voinut olla puuttumatta tilanteeseen. Kerroin, että kilpailualueella hevonen tulee suitsittaessa myös lastatessa, kuinka hevonen stressaa enemmän, kun sitä vain läpsitään ja hän tarvitsee aikuisen valvomaan toimintaansa. Ehkä viesti meni perille, ehkä ei. Vanhemmilta vastuuton teko jättää nuori yksin hevosen kanssa.

Lopputuloksena oli siis 20/22 luokassa 60cm. Viimeksi Kuopiossa hevosta jännitti valtavasti ja nyt "kotiyleisön" edessä minä menin aivan lukkoon. Ehkä ensi kerralla molemmat pysymme rentoina. Tavoitteena oli päästä maaliin asti ja se kyllä suoritettiin! Ensi kerralla tavoitteena on päästä toisen vaiheen maaliin asti ;) Mukana olivat Heidi ja Annika, kiitos henkisestä tuesta, avusta ja materiaaleista!