Vastaushetki

Vastauksia kysymyksiin piti tulla jo viikonlopulla, mutta pitkät yövuorot ja kisaviikonloppu Ootuksen kanssa imivät kaikki voimani. Vasta tänään tiistaina tunnen olevani sen verran palautunut raskaasta viikonlopusta, että jaksoin vastata teidän esittämiin kysymyksiin. Kiitos kaikille kysymyksen laittajille, seuraavaksi palataankin kisaraportin muodossa!

M E,  M Y S E L F  A N D  I

Tatuoitu heppatyttö, jolle hevoset on koko elämä.

Missä olet töissä? 

- Kultaisilla kaarilla. Eli mäkkärintätinä.

Asutko yksin vai kenen kanssa? 

- Asun samassa kodissa mihin minut kapalona kannettiin. Asun tällä hetkellä äitini kanssa. 

Maksastko kaikki hevoseen liittyvän yksin? 

- Kyllä. Toki saatan äkillisiin ja yllättäviin kuluihin pyytää rahoitusapua vanhemmiltani, eli nykisin äidiltäni. Maksan kyllä kaiken hänelle aina takaisin.

Aiotteko kilpailla aktiivisesti?

- Niin aktiivisesti kuin minulla on vara. :D eli lähinnä ehkä seura- ja aluetasolla muutamia kertoja vuodessa. Kansalliset kilpailut nousevat niin kalliiksi, kun lähtö-, majoitus- ja matkamaksut tulevat päälle, ettei minulla riittäisi varaa enää siihen.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

- Toivottavasti en ainakaan nykyisessä työuniformussani... Olen hakenut hätäkeskuspäivystäjäksi, olisi iso haave täytettynä jos työskentelisin sillä alalla. Tietysti jokin kiva ja pieni asuinkolo ja keltainen toriruunani elämässäni mukana.

Keräätkö mitään tiettyä väriä Ootuksen / itsesi varusteisiin?

- Ventalle keräsin turkoosia ja harmaata - Ootus puolestaan peri Ventan täysin. Pidän kylmistä ja tummista väreistä, joita olen keräillyt sekä hevosen lisäksi omiin varusteisiini.

Mitä mieltä olet kuolaimettomuudesta?

- Hajuton ja mauton aihe minulle. Jokainen harrastaa tyylillään, toiselle sopii käteen kuolaimiin kiinnitetyt ohjat ja toiselle kaulanarun päät.

Miksi käytät turpista ja kaksoisturpista?

- Alaturpahihna nyt on lähinnä ulkonäöllisistä syistä, ja onkin aivan liian löysä josta huomautellaan. Turpahihnaa käytän, sillä haluan treenata varusteilla joilla voin startata kilpailuissakin.

Oletko tavoitteellinen ratsastaja vai puska- ?

- Olen tulevaisuuden tätiratsastaja. Olen kuitenkin enemmän tavoitteellisesti päämääriä kohti treenaava, kuin tukka putkella maastossa viilettävä.

Onko ikävä tuntiratsastajuuden elämän helppoutta?

- Eipä juurikaan, mutta taloudellisesti tuntiratsastajana olisi kannattavampaa. Joka kerta silloin kun Venta oireili millon mistäkin muistelin kaiholla tuntiratsastajan arkea: jos vakkarihevonen ontui niin ei hätää, tallissa seisoi monta rivissä.

Ratsastatko ikinä muilla kuin omalla hevosellasi?

- Hyvin hyvin harvoin. Ventan kuoleman jälkeen ratsastin ensimmäistä kertaa toisilla hevosilla pitkään aikaan. Ootuksen kotiutumisen jälkeen muilla treenaaminen on taas jäänyt.

Elämäsi valmentaja?

- Isäni. Vaikkei isäni ymmärtänyt paljoa ratsastuksesta ja vielä vähemmän valmentamisesta pidimme muutamia hyppytreenejä. Isälläni oli hyvin erikoisia näkemyksiä, joita hieman aina vähättelin ja olin vastaan (mm. 90 asteen käännös askeleessa...), mutta aina kokeiltua isäni neuvoja joka asia onnistui. Isäni oli sankarini myös monessa muussa arkisessa asiassa.

Päämääräsi ratsastajana?

- Hevosystävällinen ratsastustapa ja pitkäaikaiset hevosystävät. En halua vaihtaa hevosia kuin pakon edessä, sillä hevoset on löydetty ystäviksi. Perheenjäseniksi.

Ratsastuskauden tavoitteet?

- Ensi kaudella on se ikuinen tavoitteeni, päästä debytoimaan aluetasolla. Nyt uskon että haaveeni on lähimpänä toteutua kuin koskaan.

Millaiset ihmiset hevospiireissä ärsyttävät eniten?

- Hevosia huonosti kohtelevat. Turha eläimen läpsiminen ja häiritseminen saa vereni kiehumaan. Hevonen on eläin ja reagoi aina oikein tilanteisiin, ihminen on siellä välissä joka tulkitsee ja reagoi väärin. Ruumiillinen rankaisu ei ole koskaan hyväksyttävää. Myös huomattavasti poskien punaisuuttani nostaa sellaiset ihmiset, jotka pitävät omaa mussukaansa arvossaan ylitse muiden,

Mikä on suurin kehityskohtasi ratsastajana?

- Jännittynyt hartijalinja, oikean käden jäykkyys ja toispuoleinen istunta. Uskon, että kun saisin itseni ensin suoraksi ja sitten vielä rennoksi ei olisi ongelma tehdä hankaliakaan juttuja minkään hevosen kanssa. Näin kenottavana ja vinona ratsastajana esimerkiksi suoraan meneminen on yksi haastavimpia asioita.

Ratsastaako muut kuin sinä hevostasi?

- Harvoin, tein aiheesta postauksen hiljattain. Lue Koko kylän polkupyörä -postaus.

Jos Ootus kuvailisi sinua, miten se kuvailisi?

- Luultavasti olisin sen mielestä aika paska ämmä, kun aina joutuu duuniin ja taskussakin olevat sokerit loppuu liian nopeasti. Oikeasti O ehkä ihan vähän tykkää musta, sillä aina välistä se näyttää hyvinkin ilahtuneelta minut nähdessään.

O O T U S

keltainen toriruuna, joka tekee arjestani ihanaa

Mikä Ootuksessa viehätti? 

- Ootuksessa viehätti ensimmäisenä sen hieman erikoisempi ulkomuoto. Kuitenkin sen lunkki suhtautuminen uusiin asioihin, kiltti luonne ja hyvä ratsastettavuus oli suurimpia asioita. Sen kanssa tuli fiilis, että tämän hevosen kanssa mä haluan treenata syysmyrskyssä ja kesän helteillä.

Etsitkö Ootuksen tapaista nuorempaa hevosta?

- Kun lähdin hevoskaupoille ikähaitarini oli 3-12 vuotta. En kuitenkaan halunnut aivan raakaa hevosta, sillä halusin kuitenkin päämääräisesti kehittyä itse. Ootus on juuri sopivan ikäinen!

Mitkä on teidän tavoitteet tulevaisuuteen? 

- Viettää hyvä yhteinen elämä. Toki haluan valmentautua ja kilpailla, mutta lähtökohtaisesti tulevaisuutemme tavoitteet ovat hyvin arkisia. Seuraava tavoite on, että hevonen tulee luokseni laitumelta kutsusta. Voit lukea tähän alle myös postauksen Viiden hehtaarin villi mustangi.

Mitä huonoja puolia Ootuksesta on paljastunut?

- Hmm! Huolissani olen lähinnä sen väkirehujen huonosta syömisestä. Se on kuitenkin pitkälle sitä, mitä haluankin hevosen olevan. Toki housujen resorista nykiminen ei ole kauhean mieleistä minulle... :D

Entä mitkä ovat sen parhaimmat puolet?

- Ratsastettavuus ja rauhallisuus. Se on hirvittävän fiksu ja lungi kaveri, joka ei turhia stressaa esimerkiksi kilpailupaikoilla. Sillä on luonne kuin poliisihevosella, mutta välistä se on melkoinen Vaahteramäen Eemeli.

Mitä ruokaa syötät Åkelle? 

- O saa paljon erittäin hyvälaatuista heinää, jonka lisäksi se saa päivittäin kaksi litraa kauraa, litran progressia, kivennäiset ja biotiinia. Viime kuussa se sai myös chian siemeniä, joista enemmät voit lukea postauksesta Ootus ja superfood.

Onko Åke ja Ootus sama hevonen?

- Kyllä ovat. Ootus on virallinen nimi ja Åke on hellittelynimi. Harvoin arkena käytän muita nimikkeitä kuin ruuna ja Ootus, mutta välistä se on Keltsi, Åke, Oodelalii ja lapsi.

Oletko kokeillut Ootuksella kuolaimettomia?

- En ole. Seuraavaksi ostoslistalla ovat kanget.

Asuuko Ootus karsinassa vai pihatossa?

- Kaikki hevoseni ovat aina asuneet karsinassa. Ootus varsinkin on hyvin sileäkarvainen ruuna ja varmasti kestäisi hetki ennenkuin se sopeutuisi pihattoon.

Millaisessa tallissa hevosesi asuu?

- Keltsi asuu yksityistallissa, missä on täysihoito. Asukkaita tallissa on tällä hetkellä 10 kappaletta ja talli on täynnä. Tallirakennuksessa on pesukarsina, loimienkuivaushuone, varustehuone ja ihmisille vessa. Jälkimmäistä arvostan eniten, sillä olen ollut myös tallilla missä vessaa ei ole... Lisäksi tallilla on iso ratsastuskenttä estekalustoineen, hyvät ratsastusmaastot ja todella suuret kesälaitumet talvitarhojen lisäksi.

Onko Ootus kengättä vai kengässä?

- Kaikki hevoseni ovat olleet kengällisiä, sillä kengättömyys on mielestäni liian iso murheenkryyni. :D

Kaytätkö kannuksia? Miksi?

- Käytän kannuksia usein, sillä en halua potkia hevosta. Kannus jalassa pohjeapu on huomattavasti kevyempi ja hevosen kyljet eivät turru potkimisesta. Lisäksi kannukset jalassa minun itseni tulee mietittyä jalkojeni asentoa huomattavasti enemmän.

Minkälainen on viikko-ohjelmanne?

- Vuorotyöni vuoksi emme ole sitoutuneet mihinkään päiväntarkkaan viikko-ohjelmaan. Ootus liikkuu n. 6 krt / vko, jolloin pyrin hyppäämään kerran, käymään maastossa/juoksuttamaan kerran, pitämään pari kevyempää päivää ja pari rankempaa. Toki valmennukset ja kilpailut, joita nyt on ollut aika paljon, muuttavat viikkorytmiä.

Onko hevosen elämää sellaista, että ei käydä ikinä maastossa?

- Ei ole. Tällä hetkellä vain kotimaastot eivät ole niin ihanteellisessa ratsastuskunnossa, että muuta kuin käyntilenkkejä ei voisi suorittaa. Pyrin kerran viikkoon käymään maastossa, jossa ravataan ja laukataan pitempiä pätkiä. Käyn monesti loppukäynnit myös lähimaastoissa.

Mikä on Ootuksen motto?

- Hoi sie! Mie oon tämmöne karjalanpoika täällä savonmualla, mie vähä aina ihmettelen näitä juttui mut kyl mie yritän!

P I K K U M U S T A

rakkain ja tärkein. Elämäni raskain päätös oli yhteiselomme loppuminen.

Minkä takia Venta kuoli? 

- Ventalla oli jaloissa pitkälle edennyttä nivelrikkoa, jonka lisäksi syvemmän koukistajajänteen tukiside repesi. Liikaa vammoja maailman hienoimmalle hevoselle. Venta olisi varmasti kuntoutunut lemmikkihevoseksi, mutta olisi ollut jatkuvasti piikitettynä. Maailmassa on tarpeeksi turhaa tuskaa ja kärsimystä, etten halunnut sitä itse lisää tuottaa. Joskus suurinta rakkautta on luopuminen.

Minkä ikäinen Venta oli?

- Venta oli kuollessaan 17-vuotias.

Aloitko saman tien etsiä uutta hevosta Ventan lähdettyä?

- Oikeastaan Venta oli vielä elossa, kun uusia jo katselin... Melkein jopa kävi niin, että minulla olisi ollut kaksi hevosta yhtä aikaa. Kerroin kouluvalmentajalleni Ventan oireista ja kyselin tietäisikö hän myytyäviä hevosia, kun kuulin ensimmäistä kertaa Ootuksesta. Venta eli vielä tuon jälkeen kuukauden, mutta Ootus kummitteli tuon saman ajan takaraivossa.

Uskotko, että Ootuksesta voi tulla lähellekään yhtä tärkeää? 

- Kyllä uskon. Oikeastaan on mukavaa, kun hevosen jokainen teko ei ole tarkoitettu tappamaan ihmistä. Tietysti Ventaan kiintyi aivan eri tavalla sen ollessa minun ensimmäinen oma hevoseni, mutta uskon että yhteisen taipeleemme aikana myös Ootus on aivan yhtä tärkeä osa perhettä. Kaikista vaikeimmilla hevosilla on aina eniten annettavaa, mutta kyllä harrastaminen on niin mukavaa, kun ei tarvitse pelätä.

V A L O K U V A U S

yksi harvoista asioista, jossa olen "ihan hyvä". Mielen ja sielun tuulettamista ja flown löytämistä.

Mitä järkkäriä suosittelet ensimmäiseksi järkkäriksi?

- Tämä on kyllä niin hankala kysymys, sillä en ole tämänhetkisestä markkinatilanteesta kovin kärryillä. Suosittelen kuitenkin hankkimaan kerralla sen merkin, mitä haluat jatkossakin käyttää (ja tarkistamaan, että esim. akut käyvät saman merkin kameroissa joissakin vähän kalliimmissakin). Kun kameraan kuitenkin tulee hankittua oheiskrääsää on hyvä, että ne käyvät myös seuraavassa kamerassa. Siksi en esimerkiksi ole ajatellut koskaan vaihtavani merkkiä.

Voisitko tehdä tarkemman postauksen kuvauskalustostasi?

- Kyllä voin, olen toteuttanut kökön version kuvauskalustoni esittelyssä joulukuussa 2011. Kalusto ei ole sen jälkeen muuttunut, mutta ehkä osaisin tällä kertaa tehdä postauksesta hieman vätävämmän... Tästä lukemaan joulukuun 2011 kerronta.

Millä kalustolla kuvaat?

- Vakiorunkoni on Nikon D90, joka ei kyllä enää kauan minua kykene palvelemaan. Yhteistä matkaa on viisi vuotta kuluttavaa käyttöä ja nyt on kaikki merkit ilmassa, ettei enää pidemmälle jatketa. Vakiolinssinä minulla on Sigman 70-200mm/f2.8 tai Nikkor 50mm/f1.8. Muita runkoja ovat mm. Nikon D200 ja Nikon D70s.

Kauan olet kuvannut?

- Ensi vuona aaveen.net on ollut pystyssä 10 vuotta. Aika hurjaa. Aloitin virallisesti valokuvaamaan vuosina 2004-2005. Aluksi kuvasin vain tuttuja hevosia tarhassa ja tallissa, kunnes aloin kuvata kilpailuissa muitakin ratsukkoja. Tässä ollaan 10 vuoden jälkeen...

Miten olet oppinut kuvaamaan noin hyvin?

- Kokeilemalla. Kuvaan pääasiallisesti manuaalilla, joten olen vain kokeillut mikä vipu ja naviska vaikuttaa mihinkin ja minkälaista jälkeä niillä saa. Nykyään minun ei tarvitse enää kokeilla mitenkä valkotasapainon vaihtaminen vaikuttaa kuviin, vaan osaan valita kylmiltäni melko paikkaansa pitävät säädöt. Kuvien sommittelussa ja asettelussa olen ehkä kaavoihini kangistunut, mutta pyrin aina ottamaan kauniita valokuvia. Lopullinen silaus tehdään kuvankäsittelyllä ja valitsemalla mitä kuvia julkaistana ja mitä ei.

Mistä tulee nimi aaveen.net?

- Kun pienenä eksyin internetin syövereihin katsoin Hevoshullun "sukuposti" -osiosta jonkun hevosen sukua ja sieltä pisti silmiini nimi Aavetar, jonka valikoin nettinimekseni. Siitä sitten kun vääntelin ja kääntelin domain-nimeä muodostui aaveen.net.