Pitkiä aamuvuoroja. Taas. Vuosi takaperin tein Ventani vuoksi vain iltavuoroja, jolloin pääsin aina tallille kun oli valoisaa. Joka aamu olin viimeistään puoli yksitoista tallilla PikkuMustaani hoitamassa. Ruuna Keltaisen asteltua kuvioihin mukaan ajattelin, että voisin tehdä myös aamuvuoroja - nyt kun ei ollut pakottavaa tarvetta ehtiä ratsastamaan hevonen ennenkuin se olisi jo karsinansa vankina. Aamuvuoro tarkoittaa noin yhdeksästä viiteen välille sijoittuvaa toimintaa. Päivät katselen ikkunan takaa, kuinka valo kirkastaa kadut, mutta kuinka hämärä on jo hiipinyt taivaalle kun leimaan itseni kellokorttikoneesta ulos. Tämän postauksen kuvissa meni 15 minuuttia, jona aikana taivas hämärtyi täysin - joka ikävä kyllä näkyy myöskin kuvien laadussa.
Syksy on tullut jäädäkseen. Kesä oli vain nopea valon pilkahdus taivaalla, syksyn ruska hävisi puista nopeammin kuin koskaan aiemmin. On kuitenkin jo lokakuun loppupuolisko. Loppusyksy / alkutalvi kuuluvat myöskin "vihaan elämää maalaistallilla" -ajanjaksoihin. Hävettää myöntää, että olen viimeksi ravannut Åkella viime viikon keskiviikkona. Sen jälkeen maa karahti betonimaiseen jäähän ja viikonloppuna taivaalta satoi tilsottava lumivaippa..... kentän ollessa edelleen betonia. Haluan maneesitalliin ja äkkiä.
Olen sentään Ootuksen kanssa käynyt kävelemässä maastossa ja pelloilla, etsien sopivaa ratsastusalustaa. Ventan kanssa olisin varmaan puksuttanut letti viuhuen maastossa laukkaa kuten ennenkin, mutta Keltaisen kanssa en halua ottaa riskiä että jotain sattuisi. Maa kiiltää kuin luistinrata ja minun mielessäni välkkyy jännevammat. Ei kiitos. Näissä kuvissa löysin pellon pätkän, jossa oli noin kymmenen metriä pitkä pätkä, jossa uskaltauduin ottamaan erittäin alitempoista ravia. O:han oli sitä mieltä, että tässä voisi mennä vähän kovempaakin... Muutama päivä kevyttä kävelyä, avaralla pellolla ravaaminen nivelkuolaimen ollessa suussa ja ruunan selässä vielä lepattava viltti. Näin jälkikäteen ajateltuna, aika hienosti olin taas ajatellut. :D
Treenaaminen talven läpi taivas alla alkaa tuntua vuosi vuodelta vielä enemmän mahdottomalta idealta. Maneesitalli olisi todella nyt poikaa, mutta rajallinen budjetti ja halu pitää Åkea mahdollisimman paljon tarhaillen voittavat. Nyt vain kävellään kunnes ratsastuspintoja alkaa löytyä. Onneksi sain hokitettua tänään O:n, jotta se pysyisi edes tarhaillessaan pystyssä.
wau ompa kaunis hevonen! :o Ja ihania kuvia, varsinkin tuo eka, näyttää ihan jolatin syksyiseltä satumaalta!
VastaaPoistaKiitos paljon! Syksyistä satumaata tässä tavoiteltiinkin, harmi että hämärä laskeutui liian nopeasti.
PoistaReilun vuoden maneesittomalla tallilla asuneena yhdyn ajatuksiisi täysin. Muutimme tallille lähinnä tallimatkan ja hyvän palvelun perässä, mitkä molemmat ovat tärkeitä juttuja, mutta kyllä sitä vain kaipaa sitä maneesiakin. Pääsisi treenaamaan säännöllisesti eikä tarvitse kävellä 5 päivää viikossa, kun vain yhtenä pääsee maneesille. Selviän kyllä ilman maneesia, mutta hevosen pää ei kestä montaa päivää kävelyä.
VastaaPoistaItse en ole koskaan maneesitallilla asunut, joten en välttämättä osaisi edes vaihtaa taivas alle, jos hetken saisin kattoa pääni päälle. Jospa talvi tulisi niin pääsisi taas treenaamaan normaalisti!
Poista