...se hämmästyttää, kummastuttaa pientä Ootusta.
Pieni keltainen toriruuna, joka aina välistä järkyttyy elämää itsessään on osoittanut uppiniskaisuutensa uusien - vähän jännien - asioiden opiskeluun. Minä kyllä hyvin annan harjoituksia Åkelle tehtäväksi, mutta kotiläksyt jää ruunalta aika usein tekemättä, kun en ole niiden toteutumista vahtimassa. Isoin näistä kotiläksymöröistä Ootukselle on niinkin kamala, kuin vesikuppi.
Ootus taisi olla entisessä kodissaan sankojuotolla, eikä tallissa ollut juoksevaa vettä pesukarsinassa. Kai, jos nyt muistan ihan oikein. Tullessaan Kivimäelle Oodeli oli lentää perseelleen kauhistuksesta, kun se vietiin karsinan näköiseen tilaan, jossa sen päälle suihkittiin kylmää vettä. Sen silmät olivat järkyttyneet, mutta koko olemus vaan pysyi paikallaan kerrasta toiseen. Kunnes nyt muutaman kuukauden jälkeen jalkojen kylmäys letkuilla saa ruunalle raivarit ja se hivuttautuu jatkuvasti eri seinille seisomaan. Ilmeisesti kylmä juokseva vesi ei taida kuitenkaan olla Ootuksen favorite. Edellisessä elämässäni PikkuMusta osoitti joka kerta halukkuutensa juoda juoksevaa vettä suoraan letkusta. Ootukselle vettä tarjottuani letkusta se menetti varmaan pysyvästi uskonsa ihmiskuntaan... :D
Eli vesi on ollut itsessään jo jonkinnäköinen "juttu". Varsinkin kun se kuuluu karsinan nurkassa nököttävästä kiposta. Vähän suhinaa ja veden hakkaaminen putkistossa, jolloin keltainen ruuna saa sydänhalvauksen. Ootus aina mielenkiinnolla tulee tutkimaan vesikupin, mutta ensimmäisen äänen kuuluessa se pakenee takanurkkaan seisomaan. Aluksi aijjoin antaa shokkihoitoa: kyllä se oppii mistä sitä vettä tulee. Oppihan se, viidessä minuutissa. Ainut vain, että säikähdettyään ruuna hävisi joka kerta takanurkkaan. Seuraavassa oppivaiheessa laitumella oli vesisaavi, mutta tallissa odotti vain vesiautomaatti. Ootus joi laitumen sadan litran saavin päivittäin, mutta paastosi koko yön tallissa.
 |
| Pelottava vesikuppi naamioituna ystävälliseksi... |
Kunnes keksin ruunan houkuttelun vesiautomaatille. Täytin kupin porkkanoilla, omenanpaloilla, omenamehulla, mellalla... Ihan kaikella. Ootus oppi jo, että kupissa on herkkuja ja antaumuksella lotrasi niitä suuhunsa veden seasta. Silti joka kerta suhinan kuuluessa ruuna huuti äitiään ja hävisi paikalta. Eikä Ootus herkkujen kanssa oppinut juomaan vettä, vain lotraamaan sen pitkin seiniä. Kamelinomaisesti se oli kuivinsuin koko illan ja yön karsinassa, kun aamulla taas sadan litran saavi oli kerralla tyhjä laitumen portilta. Jos juomakuppi oli pumpattu illalla täyteen ruuna saattoi nauttia runsaat puoli litraa vettä öisin, sillä se varoi viimeiseen asti painamasta kupin vesipainiketta.
Ruuna keltainen alkoi osoittaa olevansa todella janoinen: se lipoi kielellään vesikarsinasta lentäneitä pisareita karsinansa seinistä, karkasi taluttaessa laitumen vesisaavista juomaan... ja karsinassa odottaa jopa täyteen pumpattu vesiautomaatti, joka ei vaan kelvannut. Minun täytyi luopua shokkihoidosta. Ei opi, niin ei opi. Tuhmasti jättänyt ruuna kotiläksyt tekemättä. Talliin tuli yksi sankojuottoinen hevonen lisää. Ja kuin taikaiskusta, väkirehut ovat alkaneet (chiaa lukuunottamatta) kelvatta keltaiselle ruunalle.
Niin kahtokaapa nyt. Siinä se niitä omenoita lotraa.
Aika hyvinhän tuo uskalsi lotrata. Elvikselle jos laittaa kuppii herkkuja niin se menee nurkkaan mököttää korvat luimussa. Just sen näköisenä et "älä yritäkkää kiusata mua vesikupilla"
VastaaPoistaLotraa toki - uskaltaisipa hörpätäkin kupposesta. Tänään joi vuorotellen sekä sankosta että vesikupista... :D
PoistaMeillä oli Albertille alkuun myös kamala kulttuurishokki kun tallissa olikin automaattikuppi joka sihisee. Albert onneksi oppi juomaan automaatista kun pari yötä oli ilman lisävettä tallissa :D
VastaaPoistaFiksu lapsi sulla! Ootus mielummin varmaan nääntyy kuin juo automaattisesti kupistaan :D
PoistaEdellisellä tallilla oli eräs suomenhevostamma, joka oli sinne muuttaessaan osapuilleen yhtä järkyttynyt automaatista kuin Ootus. Sillä kesti monia kuukausia, reilu puoli vuotta oppia juomaan automaatista. Kyllä se sitten oppi, kun aina karsinassa käydessä päästettiin lisää vettä kuppiin ja sillä tavalla näytettiin, että kuppi ei ole paha. Että älä pidä kiirettä, luulisin, että Ootuskin oppii :)
VastaaPoistaJospa se ehkä! Kupissa oleva valmiina oleva vesi maistuu hyvin, mutta ruuna ei itse tohdi kuppia painaista. :(
PoistaVoi että, miten hömppä Ootus :D
VastaaPoistaHassu keltainen. :D
PoistaTutun kuuloista täälläkin tuo! :D alkuun Kalle pelkäsi sitä suhinaa ja oppi juomaan astian tyhjäks niin, ettei nenä osunut vahingossakaan siihen mistä vesi valuu. Ei auttanut mellavedet ja muut ja kun kyllästyin sankojuottoon päätin ostaa vesikupin, joka täyttyy itsestään. Ja toimii! Suhina alkuun jännitti tässäkin, mutta kun janotti niin poni odotti että suhina loppuu ja astia on täysi ja joi taas. Nykyään tottunut jo niin hyvin ettei suhina haittaa ja voi juoda samaan aikaan kun kuppi täyttyy :)
VastaaPoistaSellainen kuppi voisi olla tännekin kätevä. Harmi kun tuo meidän kippo on niin iso, että kuppia pitäisi hevosen aika rohkeasti lähestyä ja painaa melko voimakkaasti, jotta vettä tulisi.
PoistaEi ne vaan kaikki opi... Minulla on suomentamma, joka ei ole kahdeksaan vuoteen oppinut juomaan automaatista. Eikä varmaan elonsa aikana opikaan.
VastaaPoistaNäitä on. Venta oppi sen heti, mutta Ootuksella harjoittelu on jo venynyt lähes kolmeen kuukauteen. Luonteissa on eroja, näitä kahta kaviokasta vertaillessani melkoisen suuria.
PoistaEikös tuo ole ns. "lehmäkuppi" eli lehmille tarkoitettu automaatti? Meillä on tuollaiset pihatossa eivätkä juoneet siitä kunnes vaihdettiin kuppimalli laakeampaan ja hevosystävällisempään. Itse olen huomannut selkeän eron lehmä/heppakupeissa mitä tulee sihinään ja kummasta hevonen juo mieluummin.
VastaaPoistaMeillä kaikki ovat oppineet juomaan automaatista mutta tottakai se vie aikaa. Hevosetkin on niin yksilöitä :)
En osaa sanoa mitä mallia kippo edustaa, kun äpylit ja navetat ovat niin vieras käsite. Jospa Ootuskin rohkaistuisi itsekin turvalla täyttämään kippoaan janoissaan.
Poistajos on mahdollista niin kannattaa kokeilla itsestään täyttyvää vesikuppia :-) jouduin itsekin sellaisen hommaamaan herkkähipiäiselle tammalle... höpsöjä otuksia!
VastaaPoistaopeta ootukselle vesiputken pamahduksen tarkoittavan herkkua. kaveri avuksi ja alottaa sen pamauksen jostain kauempaa jos se ei niin pahasti ookkea häiritse, pamauksen kuuluessa herkkua naamaan. tätä pikkuhiljaa joka päivä. samalla herkut juoma-automaattiin ja jos se oppis että se pamaus onkin hyvä asia ja ei haittaa juomista koska se tarkottaa herkkuja. jospa oppis pelostaan pois :)
VastaaPoista-S