lauantai 25. lokakuuta 2014

Yksi sana kilparatsastuksesta...

... ja toinen sen vastustamisesta.

Horse Show on käyty, vaikka olin kovin pettynyt uuteen konseptiin olin silti intoa täynnä: maailman parhaimpia ratsukoita, omia henkilökohtaisia suosikkeja, upeita hevosia ja sitä parasta - kilparatsastusta. Olen aina haaveillut kilparatsastajien eleettömyydeestä, rauhallisen kylmistä päätöksistä ja laskelmoinnin helpoudesta. Rutiinia ja kokemusta on niin paljon takana, ettei tarvitse enää arpoa ponnistuspaikan suhteen, hevonen ja ratsastaja tuntevat toisensa joka mahdollistaa saumattomat yhteistyön, jolloin upeista suorituksista vaativilla radoilla nousee katsojallakin kylmät väreet pintaan.


Kilparatsastus kuitenkin puhuttaa negatiivisessa sävyssä paljon. Kritisoidaan kilpahevosten elämää maailmaa kiertäen, tarkkoja hoitorutiineja hevosten hyvinvoinnin vuoksi ja sitä, kuinka hevonen ei pääse välttämättä elämään lajityypillistä elämäänsä hevosensa. Puhumattakaan kaikista niistä kuolaimista, joita hevosilla käytetään kilpailusuorituksessaan. Ne ovat aivan oma taiteenlajinsa käytettäessä hevosella - ja vielä vaikeampi taiteenlaji on tätien ja ponilapsien kritisoida niitä foorumien sivuilla.

Kun kritisoidaan toista osapuolta täytyisi olla täysin tietotaitoinen omista toimintatavoistaan. Ymmärtää myös oman toiminnan huonot puolet, koska niitä löytyy: teitpä asiat niin tai näin. Voisin kuvitella että Ootus järkyttyisi, jos se laitettaisiin elämään Maailmanmestari hobusen eloa pitkien kuljetusmatkojen, rajallisen tarhausajan ja tarkan treenauksen vuoksi. Se ei olisi tottunut sisähevosen elämään. Toisaalta taas vuosien ajan maailman parrasvaloissa paistatellut kilpakaviokas, joka olisi tottunut hienostoelämään saisi sydänkohtauksen, kun se joutuisi pohjoistuulen puhaltaessa pellolle seisomaan ilman loimea ja vaihteleville pohjille liikkumaan amatööriratsastajan kanssa. 


Absoluuttista totuutta oikeanlaisesta hevosenpidosta ei voi löytää. On tutkimuksia puolesta ja vastaan, joissa todetaan mikä aiheuttaa mahahaavaa, onko kylmäys sittenkään hyödyllistä ja hevosten lämmöntuottamista ilman loimea ja loimella. Informaatiotulva on loputon ja vastuulliset hevostenomistajat yrittävät löytää tietoa mikä on oikein ja mikä ei. Muodostetaan omista käsityksiä raudanlujia totuuksia ja googlen kautta etsitään lisää pontta argumentoinnille, joka johtaa "vääräuskoisten" sivistämiseen siitä, kuinka apuohjat on saatanasta, kuolaimet kamalat ja kuka muka voisi enää hevosellaan kenkiä käyttää. Ja kilparatsastus, se on pahuudesta suurin - varsinkin jos laji nähdään taloudellisten hyötyjen valossa. Koska sillonhan ainakii ne hepat on ihan rääkättyjä ja väärinpidettyjä. Herraneaika.

Kolikolla on kääntöpuolensa tässäkin lajissa. En voisi ikinä kuvitella, että hevoseni asuisi hienolla all-inclusive -tallilla ja kilpailisimme edes Suomessa kovinkaan laajasti. Enkä myöskään sitä, että jättäisin hevoseni kengättä ja keskittyisin täysin vain "rakastettuun yhdessäoloon", mitä ei kilpahevoset joidenkin argumentoijien mukaan saa elämässään lainkaan. Parhainta on omaksua kaikesta hyviä puolia ja suhteuttaa niitä omaan toimintaan - luoda täysin oma kokonaisuus hevosenpidosta.


21 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä! Kukin taklaa tyylillään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Pahinta on tuputtaminen sen kaikissa muodoissa: puhelinmyyntinä korvaani, uskonnon työntämisenä naamalleni kotiovellani... Tallilla en sitä enää halua, enkä onneksi ole joutunut ottamaankaan vastaan!

      Poista
  2. Sä kirjotat kyllä täyttä asiaa!

    Vaikka luen itsekin itseni "hevoshipiksi", en silti tuputa tätä ajatusmaailmaa muille. Kerron aina kysyttäessä mikä MEILLÄ on toiminut. Mun hevosilla on toiminut pitkät tarhausajat, vapaa heinä, Lassen kanssa kuolaimettomuus. Ei se silti tarkoita että kaikilla toimisi samat hommat, eikä mielestäni edes pidä toimia. Tärkeintä on että hevonen voi hyvin, keinoista viis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja aika moni hevonen näyttää melko hyvinhoidetulta, onnelliselta ja elämäniloiselta vaikka onkin kilpahevonen. Samoin pikku-O:n kaltaiset harrastehevoset, jotka asuvat ehkä pienellä tallilla ja elävät hyvinkin rentoa elämää. Kaikille ei sovi kaikki: Ventan pää ei kestänyt edes kuutta hevosta tallissa, kun Ootukselle olisi varmasti fine asua vaikka valtavassa siittolassa. Hevosta pitää kuunnella ja tarkkailla, sekä tehdä sen mukaan päätöksiä sen elämästä: niin niitä onnellisia hevosia tulee.

      Poista
  3. Toki tiettyyn elämänrytmiin tottuneen hevosen heittäminen on väärin, mutta kyseessä onkin yleensä laajemmalle mietitty juttu: onko hevosesta oikein tehdä eläin, joka ei kykene lajityypilliseen elämäänsä? Onko oikein laittaa hevonen seisomaan se 20h sisällä, 1h ratsastuksessa ja 3h kävelykoneessa? Estää siltä luonnollinen liikkuminen, luonnollinen syömisrytmi ja luonnolliset kontaktit muiden hevosten kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laajemmalle mietitty juttu lienee myöskin se, että jos hevonen on tottunut pikkuvarsasta asti tiettyyn elämänrytmiin kuinka aktiivisesti se kaipaa sitä "muuta". Eläin kun ei pysty ajattelemaan "kunpa minä saisin olla preerialla", jos sen elämä ei sitä sille tarjoa. Hevonen kaipaa liikuntaa. Sitä moni ammattikilpahevonen saa paljon paljon enemmän, kuin yksikään harrastehevonen tässä maassa. Toki stressioireita, kuten mahahaavoja ja ähkyjä, on kilpahevosilla. Niitä on kuitenkin myös tavan harrastehevosilla.

      Yhtä hyvin ne eläintarhan eläimet on eristetty normaalista elämästään vaikkapa sieltä viidakosta. Koska ne ovat yleensä siihen vankeuteen syntyneet ne eivät yllättäen osaa haikailla juuri sinne Intian viidakkoon takaisin. Toki eettinen kysymys on siinäkin läsnä.

      Maailmassa on kuitenkin mielestäni niin paljon vääryyttä jo ihmisiä kohtaan, joten maailmanparannus ei lähde tärkeysjärjestyksessä eläimistä. On väärin vaatia maailmanlaajuisesti, että hevonen ei olisi kilpavälineenä tässä lajissa ja sitä pitäisi rakastaa hevosena. Suurin osa ratsastajista kuitenkin tekee suoritustaan hevosystävällisesti ja rakkaudesta hevosiin. Kilpaurheilu on aina kilpaurheilua, kaikilla ei siihen riitä kantti eikä ymmärrys. Onneksi ei tarvitsekaan.

      Poista
  4. Noniin, vihdoinkin joku hevosihminen joka osaa kirjoittaa jotain järkevää jopa :D Tää on kyllä ikäkysymys myös, teinit (ja teini-ikäisen tasolle jääneet aikuiset) eivät tiedä mistään mitään, eivät myönnä että eivät tiedä ja sitä kautta argumentoivat käsittämättömän huonosti ja aiheuttavat vain pahaa mieltä kaikille.

    Tulee kuunnella, etsiä tietoa ja tajuta oman tietämyksensä rajallisuus. Muuten ei tule mistään mitään. Hyvä teksti :)

    Olin eilen Horse Show'ssa, ja kyllä oli hienoa katsoa kun kolme ratsukkoa hyppäävät 190cm esteen. Tietysti voisi loputtomasti sukeltaa tutkimaan kyseisten hevosten sielunelämää ja mahdollisuutta lajityypilliseen käytökseen ja. niin. edelleen. En kuitenkaan koe, että se olisi minun asiani tai minun murheeni. En tunne ketään noista ratsastajista, mutta en voi uskoa että heidän hevosensa venyisivät tuollaisiin suorituksiin jos ne olisivat kovin onnettomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Ollaan sokeita omalla toiminnalle ja kiilotetaan vain omaa sädekehää tukehtuen omaan paremmuuteensa. Mutta kas, silti melko moni ammattikilpahevonen näyttää silminnähden paremmin hoidetulta, lihaksikkaammalta ja onnellisemmalta kuin moni harrastehevonen.

      Kaikista ei ole kilpahevosiksi tai -ratsastajaksi. Kunnioitan kaikkia kilparatsastajia hevosineen, sillä se elämäntyyli vaatii todella paljon uhrauksia hevosten hyvinvoinnin ja oman kehittymisen eteen.

      Jokainen hoitaa varmasti hevosensa parhaallaan näkemällään tavalla, mutta se että joku hoitaisi hevostaan toisella tavalla, ei tarkoita etteikö se olisi automaattisesti onneton elämässään.

      Poista
  5. Oli kuitenkin kiva nähdä että osalla ihan huipputason esteratsastajilla oli aivan normaali suitsitus ja myös kuolaimet ja että niillä pärjäsi hyvin eikä tarvinnut mitään ihmeellisiä vempaimia yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.

      Ja jos koko ikänsä työkseen tehnyt ammattimaista hevosurheilua ja ratsuttanut satoja hevosia, uskon että sille on syynsä miksi joillakin on tietynlaiset kuolaimet suussa. Luotan kyllä tämän tason ratsastajien ammattitaitoon valita kuolaimia, jotta ne ovat sopivat. Siellä kotitallilla olevat erikoiset kokeilut voivat olla huomattavasti haitallisempia.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen postaus, mutta itse sain HIHSistä kylmiä väreitä huonolla tavalla. Mielestäni kilparatsastus on ihan järkyttävä kohtalo hevoselle. Ei kukaan hevonen ansaitse sitä että seisoo koko kurjan elämänsä karsinassa. Lisäksi on todella epäeettistä pitää hevosta rahantuojana ja kilpavälineenä ja kuskata sitä ympäri maailmaa. Kukapa hevonen ei pitäisi kaverin kanssa tarhaamisesta ja pitkistä maastolaukoista?

    Ja kyllä, itsekin kisaan hevosellani (epäsäännöllisesti tosin). Käytän suoraa kuolainta ja heppa on kengässä, kannuksia pidetään kisoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kilparatsastus on mielestäsi järkyttävä kohtalo hevoselle, miksi olet sitä tukenut osallistumalla katsojaksi Horse Show'hun? Jos kaikki kilparatsastuksen vastustajat lopettaisivat kilpailuissa käymisen katsojana tai osallistujana kyllähän se vähitellen ajaisi lajia alas. Tai ainakin vähentäisi järjestettävien kilpailujen määrää.

      Kyllähän hevonen varmasti nauttii tarhakaverista ja metsälenkeistä, mutta jos sitä ei ole hevoselle tarjottu koskaan? Ei se osaa kaivata niitä silloin. Ihminen ehkä kokee että hevonen osaisi ajatella omaa kurjuuttaan, mutta tuskinpa kilpahevoset terapiasohvaa itse kokevat tarvitsevansa. Suomessa lienevät aniharvassa kilpahevoset, jotka matkustaisivat viikottain pitkiä matkoja ja asuisivat elämänsä sisällä.

      Poista
    2. Katsoin telkkarista, en ollut paikalla itse. Minä kyllä uskon, että hevosella on kaipuu luontaiseen käyttäytymiseen, eli se sitten koko elämänsä karsinassa tai ei.

      Poista
    3. Jaa-a, tuohon ei taida olla yksiselittäistä mielipidettä kaipaako se johonkin vai ei, jos se ei ole siihen saanut.

      Eräs tuntemani hevonen oli aina elänyt ja kasvanut varsanakin isolla tallilla, missä oli hevosia ympärillä. Vaikka omaan järkeeni kävisi, että hevonen viihtyisi pienemmällä ja stressittömällä tallilla tämä kaviokas viihtyi vain suurtallissa. :) Hevosiakin varmaan on moneen junaan, eikä kaikista voisi tulla kilpahevosia - eikä kaikista niitä harrastehevosia.

      Poista
    4. Eli mielestäsi hevosella ei ole vetoa luonnolliseen käyttäytymiseen, mutta sillä on vetoa kisaradoille? Mielestäni kaikki hevoset ovat alunperin harrasteratsuiksi, ihminen on vain ne pilannut ja sen takia niistä ei ole harrastehevosiksi. Tai niin sinä ainakin väität, naapurin pikku puskakukkahattutallille muutti jännevammasta toipuva kansallisen tason kilpuri, eikä ole saanut vieroitusoireita kisradoilta. Tai ei ainakaan näytä vetävän VaA rataa yksinään tarhassa kun lenkkeilen ohi...

      Poista
    5. No lueppas nyt vielä pari kertaa avaramielisesti, outside the box. :D Eli väitänkö? Vai toteanko vain, että on tottumiskysymys minkälaiseen elämään hevonen on kasvanut. Jos se hevonen X on elänyt karsinassa 23h / vrk koko elämänsä 10 vuoden ajan, niin onhan sille nyt kulttuurishokki mennä metsätarhaan seisomaan talven yli.

      Se sun naapuritallin heppa tais olla suomalainen ja taisin tuolla yllä mainita, että Suomessa ei liene niitä kilpahevosia mitä näissä aina kauhistellaan ja toisaalta minun kaltaiseni väittäjät ihastelevat. :D

      Poista
    6. Kyllä se hevonen ajallaan tottuisi luonnollisen elämään, jos se on myös tottunut elämään tylsää ja luonnotonta elämää.

      Poista
    7. No aivan varmasti, viimeistään sitten kun se työntää horsmaa pellonlaidalla. Sillon ne on aika luonnollisena kaikki. :)

      Poista
  7. Jos hevonen on kilpahevonen niin ei se aina tarkoita sitä, että se siellä karsinassa aina seisoo. Tapoja on yhtä monta kuin ratsastajaa ja eiköhän hevosta kuunnella parhaan mukaan(toki poikkeuksiakin löytyy) :)

    VastaaPoista
  8. Maailmasta löytyi ihminen, joka jakaa mielipiteeni ja osaa ilmaista sen asiallisesti *_* Olen siis kanssasi täsmälleen samaa mieltä!
    Ja etenkin tuosta kun sanot ettei hevonen osaa kaivata sitä mitä sillä ei ole koskaan ollut, juuri näin! Sama juttu esimerkiksi kehitysvammaisten ihmisten kanssa, he eivät koskaan ole eläneet "normaalisti" vaan se, millaisia he ovat on heille juuri se ainut oikea elämä, eivät he ajattele että heiltä jotain puuttuu. Samoin kuin syntymästä asti sokeat/kuurot.

    Osasin jotenkin odotella tätä postausta kun kuulin kuka on nykyään Ootuksen tarhakaveri ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Ihminen vielä kykenee "olisinpa", "entä jos" tai "kumpa minä joskus saisin" -ajatteluun. Käsitykseni mukaan eläimet ei kykene tulevaisuuden jossitteluun, murehtimaan menetettyjä päiviä tai miettimään kuinka kivaa silloin kerran taannoin oli.

      Me ollaan Ootuksen tarhakaverin omistajan kanssa hyvää pataa, eikä tässä ole kyse mitenkään hänestä :)

      Poista