Oma hevonen - koko kylän polkupyörä? Enkä nyt tarkoita, että ruuna Ootus olisi urbaanin lauseen todellisessa merkityksessä haarat levällään. Vaan sitä, että onko oma hevonen automaattisesti koko kylän yhteinen hevonen, joka olisi automaattisesti kaikkien kaimojen ja puolituttujen käytettävissä.
Usean kyselyn, vihjauksen ja asian ymmärtämisen tiimoilta kirjoitan tämän. Kysellään voisiko ruunaa tulla ratsastamaan. Yksin. Pari kertaa viikossa, rahanvaihtokin ois ok. En ole tuntenut kaikkia kyselijöitä ja olen jopa epäillyt, että onko minun nimissäni tehty valheellinen vuokralle tarjoamisilmoitus. Usein nuiva suhtautumiseni uuteen ratsastajaan ymmärretään mustasukkaisuutena. Minua pidetään hevostani älleänä omistajana, joka ei anna kenenkään koskea hevoseensa, koska vain itse voin olla paras ratsastamaan ja hoitamaan kyseistä ruunan rupsukkaa... :) Venta ei tiettyjen ominaisuuksiensa vuoksi herättänyt koskaan kansan innostusta lähestyä tammaa. Kukaan ei tainnut edes kovin vapaaehtoisesti haluta sen selkään. :D
 |
| Muutaman kerran Ventan selässä käynyt ystäväni syksyllä 2013 |
 |
| Nora & Venta syksyllä 2013 |
Ostin aikanaan Ventani, jotta pääsisin itse ratsastamaan, harjoittelemaan hevosenomistamista ja kantamaan vastuuta elävästä olennosta yhteisen matkan ajan. Samat asiat pätevät vielä Ootuksen kanssa, paitsi hevosenomistamista on jo tullut muutama vuosi harjoiteltua, eikä ylimääräisiä yllätyksiä hevosenpidon isosta hintalapusta enää tule. Mutta silti ensimmäinen asia on, että pääsen ratsastamaan itse. Ventaa piti viime kesänä vuokrata ystäväni. Koeratsastuksen jälkeen tamma kuitenkin vammautui, eikä hän päässyt toista kertaa harjoittelemaan. Ystävään olisin uskaltanut luottaa PikkuMustani kanssa.
Olen suhtautunut vähän nihkeästi hevosen antamiseen käyttöön muille, esimerkiksi vuokra-, hoito- tai liikutushevoseksi. En koe, että hevosen hoitaminen päivittäin olisi niin kohtuuton ponnistus minulle, että tarvitsisin vuokraajaa avuksi. Toiseksi oman humman antamista vuokrahevoseksi vastaan tökkii rahanvaihto ja toisen henkilön tuntemattomuus. Vuokraaja haluaa usein ratsastaa "koko rahan edestä", jolloin ehkä hevosen hyvinvointi jää toissijaiseksi, enkä koe että voisin luottaa täysin tuntemattomaan ihmiseen hevosen liikuttamisessa. En voi tietää mikä on toisen ratsastajan kynnys lähteä tallille. Toiset eivät tule pikkunuhassa ja toiselle sataa liikaa vettä tai pakkasta on liikaa. Kesällä puolestaan on liian kuuma. Ohareita tehdään lyhyellä aikataululla tai ilmoittamatta, jolloin jätetään hevosen omistaja kuseen. Siispä hevosteni selkään eivät ole kovin useat eri ratsastajat nousseet (nopeasti laskettuna kymmenen kahdella eri hevosella), enkä näe ajankohtaiseksi ketään sinne intohimoisesti nostaa takkaani keventämään.
 |
| Mamma & Venta jouluaattona 2012 |
 |
| Tomi ensimmäisellä itsenäisellä maastoreissullaan keväällä 2014 |
Perheenjäsenistäni kaikki, paitsi siskoni, ovat ratsastaneet Ventalla - myös edesmennyt isäni hevosallergikkona. Hänen tekolonkkansa eivät taipuneet niin leveälle Ventan selkään, joten aiottu talutuslenkki ei onnistunut. Isäni sanoi, että tarvitsen kapeamman hevosen, jotta hän voisi ratsastaa. Harmi, ettei hän kerennyt ikinä nähdä kuikeloa Keltsiä. Venta kuitenkin toimi turvallisena talutusratsuna perheelleni ja lähisuvulleni. Oma ponipoikani nousi myös ensimmäistä kertaa hevosen selkään, kun talutin Ventaa. Karsinassa lihamyllyn lailla pyörivä PikkuMusta oli turvallinen alkeisratsu, johon luotin kallion tavoin.
Hevosteni selkään ovat aina päässeet itseäni taitavammat ratsastajat - joskus jopa vähän väkisin pakotettuna. Koen oppivani paljon, kun näen oman hevoseni jonkun taitavamman ratsuna. Seuraan tarkasti mitä ratsastaja tekee, miten hevonen reagoi ja yritän omaksua hyviä neuvoja ratsastukseen. Silti täysin tuntematon henkilö, joka vain ilmoittaisi haluavansa ratsastaa ruunallani, olisi yllättävää ja kieltäytyisin kunniasta antaa hevostani lainaan. Valmentajat, heppaystävät ja ihmiset jotka tunnen, ovat puolestaan hyvinkin tervetulleita.
 |
| Kata & Venta toukokuussa 2014 |
 |
| MiniMinä & Jämä 2000-luvun alussa |
Itse sain pienenä harjoitella hevosten hoitamista monella eri heppakaverilla. Kaksi hoitoheppaa, vanhan puoliverisen ja nuoren shetlanninponin, löysin lehti-ilmoituksella. Vanhempani ottivat yhteyttä ilmoittajaan, jonka jälkeen kaksi ihanaa vuotta hoidin ja liikutin ponitamma Lindaa ja ruuna Laappaa. Samalla hoidin perhetuttujen hevosia, sekä naapurin ruunaa. Lähinnä harjailin, joskus jopa sain ratsastaa. Rahaa ei vaadittu, vaan koettiin että olin suureksi avuksi antaessani hevosille aikaani. Kieltämättä olisi ihanteellista, jos löytäisin jotkut pienet kädet, jotka voisin opettaa hevosmaailman saloihin. Hoitamaan hevosta, näyttämään hevosmaailman vastuuta sekä rohkaisemaan uusien asioiden opetteluun. Kuitenkin tuntuu, että samanlaista viitseliäisyyttä ei ole nykylapsissa. Vanhemmat eivät pääse viemään, hoitopäivänä sataakin vettä tai koetaan, ettei ole hyödyllistä oppia hevosmiestaitoja. Tietenkään lapset ja nuoret eivät välttämättä tee näitä päätöksiä itse, vaan vanhemmat päättävät heidät puolestaan että tuulee liikaa. Pitää vaan saada ratsastaa, mennä täysiä ja kilpailla. Mielellään vielä ilmaiseksi. Kallis nahkasatula ei ole enää nykyään putsaamisen arvoinen ja hevonen heitetään hikisenä pakkaseen seisomaan.
En halua hevostani lainata koskaan lastenleikkeihin. Elävä ja tunteva olento ei sovellu teini-ikäisten tai lasten keskenäiseen puuhasteluun, vaan mukana tulee aina ollu joku vanhempi - jolla toivottavasti on vastuuntuntoa. Sosiaalinen media on täynnä kuvia, kirjoituksia ja videoita, joissa leikitään aika vaarallisia leikkejä, vaikka vain sen shetlanninponin kanssa. En lähtisi moittimaan lapsosia toiminnan takana, vaan vanhempia lasten takana. Annetaan puuhastella valvomatta, ei ehkä ymmärretä asioiden nurjaa puolta. Ehkä kuitenkin vielä joskus löytyy joku innokas nuori, joka olisi valveutunut oppimaan ja hänen vanhempansa yhtä sitoutuneita. Onneksi kuitenkin voin toteuttaa sisäistä opettamisenhaluani opettamalla ponipoikaani Tomia putsaamaan kavioita ja keventämään.
 |
| Viimeinen yhteiskuva Ponipojastani ja Ventasta <3 |
Hyvä teksti! Saman olen kokenut, heppani oli joskus ratsastuskoulussa ja nämä 10v:t kyselee että voivatko alkaa ratsastaa hepallani. Siinä sitten koitin kiltisti sanoa, että tämä on nyt vähän liian iso ja vahva ja reipas teille, kun tamma vei itseänikin maastossa aina toisinaan ihan sata-nolla...
VastaaPoistaEikä sillä kukaan muu mennyt kuin minä. Kerran pari kaverini, kun olin estynyt, mutta silloinkin vain kentällä, ei maastossa lainkaan.
On se jännä juttu tämä että ilmaiseksi pitäisi saada ratsastaa vain koska ollaan sukua tms! Kuten yksi sukulaiseni olettaa että koska olen talliyrittäjä ja pidän tunteja, niin hän voi sukulaisuussuhdetta hyväksikäyttäen ratsastaa ilmaiseksi :D Ei onnistunut aikeissaan...
Kieltämättä päin naamaa on vaikea sanoa ei, sähköpostin kautta se nyt on ollut vähän helpompaa. Onneksi. :D
PoistaOn kyllä törkeää, jos kuvitellaan että ilmaiseksi pitäisi saada - vaikka olisikin sukulainen! Ymmärrän vielä jonkinnäköiset sukulaisedut, mutta ei se katonrakentaja-serkkukaan varmaan ilmaiseksi uutta kattoa tekisi. Vaikka kuinka nätisti pyytäisi. :D
Hyvä kirjoitus. Oma elämän vaiheeni on sellainen, että vuokraaminen on ainoa hevostelu vaihtoehto. Olen niin onnekas, että olen löytänyt oikea opetusmestarin kera ihanan omistajan. Käyn 2rt/viikossa voisin käydä enemmän, mutta 7v ja 5v lapset , aviomies ja 160m2 talo pitää minut touhukkaana kotonakin. Olen kauhuissani pohtinut mitä teen sitten ku nykyinen vuokrahevonen poistuu jostain syystä esim. muuttaa. Mä haluan myös tulla hyvin toimee hevosen omistajan kanssa. Haluan myös luottamuksen olevan molemminpuoleista vuokrasuhteessa. Nyt voin treenata, valmentautua ja kisata kun/jos sen aika on. Luulen myös että minun on vaikea löytää hyvää minulle sopivaa vuokrahevosta sillä olen arka ratsastaja. Nykyinen onkin niin täydellinen, vaikka minä jännityn ratsuni ei. Olen niin kiitollinen tästä löydöstä - palasin hevosmaailmaan ex-ravudeiden liikuttajana (en kutsu sitä enään edes ratsastamiseksi :D ), tietämättönä oikeanlaisesta ratsastamisesta 10 vuoden tauon jälkeen. Nöyrin mielin palasin, kasan vanhoja "taitoja" heitin roskiin ja ole ahminut uusia. Myös oppiminen on erilaista nyt aikuisena.Pikkuiseni myös on mukana niille vuokraan jokatoinen viikko ponia <3 . Olen yrittänyt vuokrata ponia lapsille ns. tuntemattomilta, muttei se onnistu en pystynyt luottaa omistajaan ja hänen toiminta tavat ei ollut minusta turvalliset ajatellen lapsiani. Myös minulle kaverini vihjailee että voisko tulla joskus mukaani tallille - olen luvannut joo mutta ne 2krt/viikossa haluaa käyttää itse ja kuitenkin treenaa tietyn tavottein niin humputtelu kertoja ei niin paljon ole. Enkä halua olla kyselemässä omistajalta että voiko se ja se tulla ratsastaa. Hyvää syksyä teille!
VastaaPoistaVuokraaminen on kyllä yksi helpoimmista hevostelumuodoista - jos siis löytyy sopiva hevonen ja omistaja. Silloin kuin kaikki natsaa ja ajatusmaailmat kohtaa, ei tarvitse miettiä voiko tehdä niin tai näin. Toki on myös niinpäin, ettei omistaja ole luotettamisen arvoinen. Meitä löytyy moneen junaan. Toivottavasti matkasti nykyisen vuokraheppasi kanssa on pitkä ja antoista. Hyvää syksyä myös sinne! :)
PoistaAsiaa!
VastaaPoistaItsekin nautin nähdä jonkun itseäni taitavamman tai vaikkei edes taitavamman niin jonkun, joka on muuta kuin alottelija, meidän pojan selässä, koska siitä näkee ja oppii hevosesta uusia asioita ja näkee toisen kuskin mahdollisista virheistä, mitä kannattaa itse yrittää tehdä paremmin.
Kuitenkaan kaikki eivät meidän löllöpojan selkään sovi. Meinaan aloittelijat, pari vuotta ratsastaneet (ensikertalaiset ovat asia erikseen ja mitä loistavinta egoboostia Matupelille). Yllättäen Matsku ei ole helpoimmasta päästä ja hieman taitavammillekin kääntäminen ja ihan muutkin perusjutut saattavat tuottaa ongelmaa. Kerran yksi aikuinen tuttuni vähän puhui, jos kävisi kerran viikossa meidän vanhalla ukolla heppailemassa. Suostuin, että joo tule vaan kokeilemaan. Kokeilemassa käytiin ja kokeiluun jäi, sillä antamani ohjeet menivät kuuroille korville. Miten voisinkaan tietää ja tuntea hevosestani yhtään mitään sen yhdeksän vuotta omistaneena ja muutaman jutun sille opettaneena ja itsekin rutkasti oppineena? Olen natsi hevoseni ratsastamisessa ja haluan, että ohjeitani kuunnellaan etenkin silloin kun taitoa ratsastajalla on vain kahden vuoden kerta viikkoon ratsastuskoulutuntien verran. Kyllä silloin ehkä minun taitoni painavat enemmän jumaliste, vaikka olisinkin puolet nuorempi! Ei aina ole lastenleikeistä kyse vaan aikuisetkaan eivät osaa.
Mulla olisi vielä vaikka kuinka monta tarinaa siitä kuinka eri ratsastajien jäljiltä minun (hyvänä päivänä)ajatuksella kääntyvä ja hieman suuremmalla ajatuksella pysähtyvä suomenhevosruunani ei olekaan enää kääntynyt ajatuksella, on ollut vino, takapää epäselvä, kova suustaan tai muuten vain umpiurpo jukuripää tai jotain muuta yhtä ihanaa. En jaksa aina tehdä "korjaustöitä" vieraiden kuskien jälkeen. Olenhan tehnyt nykyisen Matupelin eteen yhdeksän vuotta töitä. Se, että saan lepytellä sitä vemputtavasta ja vamputtavasta aloittelijasta, joka tasapainottaa itseään hevosen suuta apuna käyttäen, ei houkuttele pätkän vertaa, varsinkaan kun raha ei yleensä tässä liiku. Enkä nyt sano, että itse tekisin kaiken oikein tai olisin ollut paras koko yhdeksän vuotta, mutta nyt ollaan aika hyvässä tilanteessa enkä tahtoisi ottaa takapakkia.
Ah ja kiitos sain avautua! :D
KORJAUSTYÖT. Se multa jäi. Tiedän, etten itsekään ole pro, mutta kyllä mulla nyt perusidea on hallussa. Ja ennenkaikkea, hevonen on mun jäljiltä. Jos se on tahmea ja jäykkä, niin voi katsoa vain peiliin, että opettele akka ratsastamaan nyt pikkuhiljaa. Mutta jos se on tahmea ja jäykkä jokaisen pikkusumman vaihdon jälkeen tai hyväntekeväisyyttä harjoitettuaan menee hommasta vähän maku. Minun ratsastuksen jälkeenhän hevonen on notkea, taipuisa, eteenpäinpyrkivä ja no, täydellinen! Eikun siis... :D
PoistaItse olen ollut myös niinpäin, että minä ratsastajana läpiratsastan hevosta, joka ei ole omani. Loppui aika nopeasti, ikinä en tuntunut saavan mitään hienoa kokemusta - aina vaan perusasioiden jynkkäämistä, siirtymistä ja volttia toisenperään, että olisi edes vähän notkeampi. Seuraavalla kerralla sama rumba, aina vaan uudestaan. Ja uudestaan.
Hyvä teksti! Itellä paljon samoja ajatuksia ja periaatteita noista jutuista. Joskus jopa tallikaverini loukkaantui kun en antanut tämän siivota hevoseni karsinaa ja lopulta siitä tuli juttu, mistä tunnisti kenen hoitoon luotan ja kenen en. :D Haluan hoitaa hevoseni hyvin ja kaikki pitää olla juuri tietyllä tapaa tehty jotta ne on "oikein". Samoin ratsastus on sellanen mistä oon tosi tarkka, en mielellään päästäis ketään omien selkään ennenkö on ihan pakko. Sillon tällön voin päästää selkään kaverin jotta saan mielipidettä ratsastettavuudesta, mutta muuten vaan sinne ei kukaan pääse. :D
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOlen kanssasi samaa mieltä - jos joku haluaa hoitaa hevosensa hyvin, vaikka se tarkoittaisi että haluaisi itse tehdä kaikki työt karsinansiivouksesta vesien kantoon - ei se tarkoita, että hevosesta olisi mustasukkainen. Helpompi on arvioida paskanlaatua ja ihmetellä juomatonta vettä, kun sen tekee itse päivittäin :)
Kun mainitsit postauksessa hoitohevosesi lindan ja laapan niin onko niiden oikeat nimet labany ja linda lei? :) linda kirjava väriltään? :)
VastaaPoistaLabany taisi olla oikea nimi, mutta Lindan oikeaa nimeä en tiedä. Rautiaankirjava shetlanninponitamma se taisi olla :)
Poista