Minun koko ratsastusurani ajan enemmän käytössäni olleet hevoset ovat olleet tammoja. Vaikka olin aina sitä mieltä etten tammaa hanki, koska ne ovat niin ailahtelevia luonteeltaan. Kuitenkin ensimmäisessä kavioliitossani ollut ruotsin kylmäveritamma Slorina eli Murre oli luonteeltaan hyvin ruunamainen. Kertaakaan en vanhalta tammalta silloisella hevostiedollani erottanut kiimaa. Murren tunsin jo hyvin lapsuudestani asti ja olinkin kirjoittanut päiväkirjaani milleniumin vaihdon tienoilla, että ratsastin tänään Murrella joka on ruunikko suomenhevosruuna. Nooo, väri meni oikein. :D Venta taas oli aivan oma lukunsa, ei kovinkaan tammamainen mutta silti Tamma isolla T:llä.
Tammojen kanssa en ole oikeastaan koskaan joutunut perseenpesulle. Joskus hevosia pestessä suihkutellut hieman vettä takalistolle ja homma toimi seuraavan vuoden. Tissien välistä kaivettu kuollut nahka ja ötökän puremien rapsuttelu taas puolestaan on käynnyt kuin eroottisesta hieronnasta. Venta rakasti jokaista hetkeä, jolloin rapsuttelin sitä haaroista. Se tärisi ja ynisi mielihyvästä koko kropallaan ja samalla meidän välinen suhde voimistui. En koskaan ajatellut, että Venta voisi potkaista minun ollessa sen haaroissa pää edellä menossa, vaikka se muuten saattoikin huitasta takasella.
 |
| Venta haarat levällään... :D |
Kunnes tuli ruuna Ootus. Eläinlääkäri kehui ostotarkastuksessa, että hyvät on virtsaelimet, eikä näyttäis olevan ongelmia. Meni miltei kuukausi kun yksi iltapäivä tallissa alkoi haista aivan hirveälle. Imelän märkähaju, aivan kuin joku raato mätänisi muovipussissa auringossa. Mitään raatoa ei tallista löytynyt, mutta Åkehän se siellä vain tuuletteli miehuuttaan. Olin oksentaa kun menin lähemmäksi: kunnon sissijuustot, kuivunutta kusta ja hirveä haju. Pussiin oli kertynyt roppakaupalla kuollutta nahkaa ja kaikkea muuta melko epämääräisten näköistä. Vaikka olen tottunut siivoamaan ihmisten eritteitä, kuuraamaan verta, paskaa ja oksennusta lattialta olin pyörtyä Ootuksen haaravälin hirveästi kunnosta.
Ootus ei nyt selkeästi osaa hoitaa alapääpesuaan itse, joten minun pitää huolehtia se ruunan puolesta. Monta kertaa ruunien kepeksiä kuuratessa poikaheppoja alkaa kovasti ujostuttaa. Kiskoessani kyynärpäähän ulottuvia kumihanskoja käteen Keltsin ilme oli vähän epäuskoinen, mutta kun aloitin pesemisen ilme muuttui tyytyväiseksi ja ylähuuli nousi flehmeniin. Haju oli kyllä niin epäuskottavan kauhea, että oli vaikea kuvitella ruunan nauttineen ödööreistä.
Pesu-urakan päätyttyä tallissa ei enää haissut mädälle. Pikaisella huuhtelulla säännöllisesti voi estää monta vaivaa, sillä lika aiheuttaa helposti tulehduksia, jolloin hevoselle virtsaamisesta tulee kivuliasta. Ja silloinkos "sitä" vasta pestäänkin. Silti aikomuksenani ei ole jokaisena maanantai-aamuna klo 8 sanoa Ootukselle, että haarat levälleen ja kikkeli tiskiin. Kumihanskat kädessä mädäntyvänhajussa kaiholla muistelin tammojani.
Ai kamala! :'D Aihe ei ole mikään naurunasia mutta se millä tavalla kirjoitit ja toit asiat ilmi! Nyt alko naurattamaan oikeasti mielikuvat teidän kikkelinpesuista :D
VastaaPoistaHuvittavinta tässä on vielä se, että ennen miehuuttaan kovasti esitellyt Ootus ei enää uskalla minun silmieni edessä sitä toteuttaa. Kikkeli häviää varmaan vatsaonteloihin asti, vaikka kuinka pissattaisi jos minä olen lähellä. No, jos ruuna onkin loppupeleissä ujo ;)
PoistaVoi Ootus! :D "Apua nyt se mamma aikoo taas räpelöidä *slurps* ja vehkeet sisään" :D
PoistaTässä on muuten aihe mistä loppujen lopuksi aika harva ruunan omistaja on tietoinen, ainakin mitä olen tuttujen kanssa asiasta keskustellut. Noin kymmenestä yksi myönsi pesevänsä hevosensa vehkeet. Me eleltiin varmaan monta vuotta tyylillä "kunhan välillä vähän suihkuttelee vettä sinne päin." Myöhemmin hevonen alkoi potkia alleen ja pissaaminen näytti hankalalta. Netin syövereistä itsellenikin lopulta selvisi, että olisi suotavaa käydä paikat läpi ihan kunnolla. Tokihan järkikin sanoo että näin olisi toimittava, mutta eipä tullut ikinä mieleen kun ei ole näin nähnyt tehtävän. Siinä vaiheessa kun kaivelin kissankakalta haisevaa mönjää kaksin käsin kikkelistä ymmärsin alkaa toistamaan pesua useammin. Hevonen nautti, pissaongelmat katosivat ja liikkuminen parani - ei mikään ihme jos haaruksissa on hiertänyt vuosikaudet. :D
VastaaPoistaAiheesta olisi omasta mielestä tarpeellista puhua enemmän, näitä tärkeimpiä perusteita ei ilmeisesti huomioida tarpeeksi. Hienoa siis kun otit asian esille, tästä voi joku tietämätön saada taas apua arkeen!
Oon kanssasi samaa mieltä: tästä ei puhuta tarpeeksi. Tai vähätellään asian tärkeyttä. Kissat, koirat yms. hoitavat kyllä varmaan omat alapäänpesunsa, miehetkin (toivottavasti) käyvät suihkussa, mutta hevosen pitäisi olla joko kooltaan valtava tai sitten äärimmäisen notkea, jotta se pystyisi itseään putsaamaan. Silti aika monella on ruunalla on ollut ongelmia tulehduksien, turpoamisten yms. kanssa. Toki aika ääriharvinaisia tapauksia, mutta mahdollisia kuitenkin. Turhia kiputiloja hevosen kannalta, sillä nopealla pesulla esimerkiksi kerran kuukauteen tulehdusriski pienenisi. Ja näkisipä ainakin ettei ole tullut mitään epämääräisiä kasvaimia sinnekään alueelle.
PoistaMissään hevoskirjassa, hoitokerhossa tai merkkikursseilla en muista kenenkään maininneen mitään muuta kuin, että hevosen perssilmälle ja sukupuolielimille pitää olla omat pesusienensä. Ei mitään käytännönvinkkiä esim. miten kannattaa ruunan elimet pestä. :D
Meille tuli kerran suokkiruunalle järkyttävä esinahkan tulehdus, keskellä talvea, tottakai... Esinahka turposi isommaksi kuin pesäpallo ja heppa ei pissinyt kovin hyvin. Yksi eläinlääkäri ei tätä bongannut, antoi vain antibioottikuurin. Soitin viikkoa myöhemmin että eipä nuo tropit tehoa, johon uskollinen eläinlääkärini sanoi heti, ilman hevosen näkemistä, että herrajumala ala pesemään sitä vehjettä ja äkkiä.
VastaaPoistaJa sitten minä keskellä talvea, kumihanskat kädessä kaavin sitä mustaa paskaa sieltä rööristä ja yritin olla oksentamatta... Hevonen oli vielä tosi kipeä sieltä joten yritti potkia, mutta onneksi syöminen kiinnosti enemmän!
Tosi harva tiedostaa tätä pesun tärkeyttä, itse ainakin tuli omakohtaisesti koettua miten tärkeää se pesu, erityisesti säännöllinen on :)
Talvellahan just nää pahimmat aina tulee, kun lämmintä + juoksevaa vettä ei joka paikassa ole. Haju on melko uskomaton, eikö! Tulin varsin kiitolliseksi ihmisten tavasta peseytyä, ei lämmittäisi mieltä jos oma mies haisisi samalle. :D
PoistaKieltämättä kun ajattelen nyt, onhan se hölmöä olla pesemättä. Eihän se nyt niin kamalaa ole - varsinkin kun sen tekee säännöllisesti eikä hajupommeja pääse kehkeytymään.
Hei hyvä, munki on pitänyt tästä aiheesta postailla vaikka kuinka pitkään ! Nuutilla on kohta pesun aika myös, enkä ihan hypi riemusta............ mutta tehtävä mikä tehtävä :D Näinä päivinä tosiaan tulee välillä semmonen olo että joo seuraavaks se on sit tamma.
VastaaPoistapakko kai se on... :D ei oo mikään "ihanaa kun omistan hevosen" -fiilis sillä hetkellä, kun pesuhanskat on kädessä ja sankossa vettä.
PoistaHei, jos oot kuuraillu enemmän niin ootko huomannu miehuuden tuuletteluntahdissa mitään muutosta? Aikaisemmin tää ruuna oli suorastaan vanhan ht.netin tarinan härski ruuna itse, mutta pesun jälkeen ei ole kikkeliä paljon näkynyt. Mietin, että onkohan olo sen verran helpottunut, ettei koe enää tarvettaa heilutella elintään etelätuulen virkistettävänä?
Haha joo älä ! Onneks säännöllisellä pesulla noi mömmöt pysyy aika hyvin kurissa :D
PoistaMutta siis joo toi saattaa hyvin olla ! Meinaan muistan Nuutin kans heiluneen letku pitkänään sillon alkuaikoina, mut nykysin harvemmin enää roikottelee koko miehuuttaan. Lähinnä se on sit vaan semmosta pientä rentoutta esim. ratsastusten jälkeen :)
Edellinen ruuna hoitsuni kanssa rakasti haarovälin rapsuttelua kesäsin, kun paarmat oli purru. Huuli kippurassa se nautiskeli ja kun lopetti, niin tarjos takalisto, että lisäälisää. Huvittaa vieläkin, kaikkeen sitä heppatyttönä ryhtyy.. :D
VastaaPoistaKieltämättä olo on kuin maksullisten palveluiden tuottajalla ja usein mietin: "tähänkö on nyt taas tultu..."
PoistaMielestäni on aika outoa että monet ruunan omistajat eivät ole kuulletkaan juttua tuosta pesusta. Itselleni tunkaistiin heti aloittelijana sieni käteen ja näytettiin että miten homma toimii. Meillä pestään vähintään joka toinen kuukausi. Oksennusrefleksiä pukkaa joka kerta kun tungen paljaan käteni ja sienen sinne sisään, mutta mitäpä ei hevosen eteen tekisi :D
VastaaPoistaPaljasta kättä en pistäisi, ties mikä kuppa ja herpes sielläkin vaanii XD no ei nyt ehkä kuitenkaan, mutta jotenkin hygienia sen verran tuntuu tärkeältä.
PoistaMoni ehkä hieman vähättelee hevosten vehkeiden pesua, sillä lemmikkieläimet voivat hoitaa alapääpesunsa itse.
Taas kerran, loistavan huvittava postaus ihan arkisesta aiheesta :D
VastaaPoistaSamaa mieltä edellisten kanssa, aiheesta puhutaan aivan liian vähän. Itse kun ensimmäistä kertaa puhuin asiasta hevosen toiselle omistajalle, eli äidilleni sain vastauksena räkäisen naurun ja "ei minua ainakaan ole sellaiseen opetettu, ei toisen värkkejä tarvi sorkkia; kuka sen luonnossakin pesisi..?".
Vastaus: Luonnossa ei ole sukupuolisiveellisiä ruunia, jotka eivät paljoa paljastele.
Kyllä niitä tarvitsee pestä, jos on juurikin tällainen tilanne, että tallissa leijuu kalman haju, mutta oletettu hajun aiheuttaja löytyykin jostain ihan muualta.
Oma ruunani on myös hieman ujo eikä erityisemmin pidä vehkeenpesutuokioista, mutta pakkohan se on tehdä kun alkaa haisemaan.. Meillä onneksi riittää kun pesee n. kerran kuukaudessa pesubetadinella ja sienellä.
Kiitos!
PoistaOlen myöskin huomannut että oreilla ei niin paljon keräänny mönjää esinahkan alle. En tiedä johtuuko se aktiivisemmasta verenkierrosta alapäässä ja sitä kautta elimen jäykistelystä. Ruunilla (ja vanhoilla oreilla) asia on taas vähän toinen.
Mutta pienellä ja nopealla pesulla voi ehkäistä niin monta vaivaa, että on se mielestäni kyllä vaivanarvoista.