Ootus - aluekoulumestari?

Lauantaina herätin viideltä Tomin. Nyt äkkiä tallille hevosta ruokkimaan, nyt on kiire. Ponipoikani omaksi ihmetyksekseni nousi varsin reippaasti ja totesi: "mennään vaan". Ootuksen naaman eteen heitin heinät kuuden aikaan aamulla ja rupesin tekemään viimeisiä valmisteluja. Kamat autoon, ruunan valkoisten sukkien peseminen, kolme litraa showshinea ja ihmettelyä aikatauluista. Ootuksen startti oli siis klo 9.43 ja asumme kilpailupaikalta ratsastusmatkan päässä. Lähdin ajamaan ruunan rempula kyydissä paniikinomaisesti, jotta pysyisimme aikataulussa. Lopputuloksena saavuimme ensimmäisinä kilpailupaikalle, vaikka kilpailumatka oli yksi lyhyimmistä... :D

Virallisena poniemona siistin hysteerisenä Keltsin naamataulua, selvittelen harjaa ja kiilotin vauvapyyhkeillä varusteita. Talutin Ootusta ympäri kisapaikkaa (jossa se käyttäytyi uskomattoman fiksusti), kunnes ratsastaja tuli ja lähti ratsain verryttelemään Ootusta. Suu kuivana kädet täristen seurasin valkeaa häntää verryttelyssä: "tuleeko kohtaus?", "potkaiseeko joku?", "entä jos on tahmea?". Kaikki huoleni olivat kuitenkin turhia. Åke käyttäytyi kuin vanha tekijä - tosin onhan se kiertänyt paljon kilpailuissa - se ei saanut verryttelyssä kaviosta ja tuntui ratsastajan mielestä erittäin hyvältä.

Ratsukon lähtiessä suoritukseen oli pakko rynnätä hermosauhuille. En ymmärrä miksi minua jännitti niin kovasti, kun en ollut edes itse selässä ja kyllähän se Keltsi nyt helppo B -tasoisen ohjelman suorittaa! Rata näytti mielestäni varsin sujuvalle, enkä huomannut muita rikkeitä kuin keskikäynnin ratsastamisen väärään paikkaan ja ruunan totaalisen väsymisen ohjelman lopulla. Se yritti kiskoa ratsastajalta ohjat, jotta pääsisi helpommalla itse, mutta onneksi kuski sai homman pysymään kasassa loppuun asti. Markka sai kyllä totisesti ratsastaa ohjelman loppuun asti, sillä helpolle ei meno näyttänyt. Oodeli kyllä tottelee ja suorittaa hyvin, mutta lähtee helposti juksuttamaan ratsastajaa, jos ei ole ihan pakko. Siirtymiset vähän venähtää ja kaikki muukin vähän venähtää ;) 

Sihteereinä toimi muutama tuttuni, jotka kertoivat, että toinen tuomari oli ihmetellyt onko Ootuksen kankussa oleva luomi likaa vai ei (kyllä, tultiin harjaamattomalla hevosella kisoihin), toinen ihmetteli että onko se tosissaan nuori, kun suorittaa niin tasaisen nöyränoloisesti ilman nuorille hevosille ominaisia asioita (tämä on Ootuksen viimeinen kausi nuorena hevosena, mutta se ei tosissaan sätkyillyt lainkaan, kuten moni muu samasta luokasta). Lopputuloksena paperissa seisoi 60,729%, joka oikeutti luokan loputtua yhdenneksitoista ratsukoksi kahdestakymmenestäyhdestä lähtijästä. Luokan puolivälin paikkeilla siis, joten saan olla tyytyväinen ruunaan. Tuomarin loppukommentteja olivat: "Tasainen suoritus, tahti ok. Eteenpäinpyrkimystä lisää." ja "Kovin lyhyttä ja jäykkää tänään. PALJON jumppaa ja voimistelua koko ensitalven treeniin." Oman suorituksesta jälkeen Ootus roikkui pitkään ruusukesijoilla, mutta luokan viimeisten ratsastajien tullessa radalle lähti sijoitus laskemaan alle ruusukkeiden, joten päätimme lähteä kotiin.

Vaikka Ootuksesta ei tullut nuorten hevosten aluekoulumestaria, tuli siitä vakuutetusti minulle melkoinen mestari - ihan vain omalla olemuksellaan. Aina yhtä hyvin käyttäytyvä Ootus oli aivan yhtä helppo lastata kuin kotonakin; käskin lastaussillalla: "kyytiin ja kottiin", jolloin ruuna tallusteli itse kyytiin. Tämmöisen hevosen kanssa on kyllä ilo kiertää maita ja mantuja, kun kaikki on niin helppoa ja mukavaa. Kotipihassa kiharapäinen Ootus näytti maailmanonnellisimmalta päästessään kaverinsa luokse laitumelle syysauringon lämpöön.