Sunnuntain kisa-aamu Sorsasalossa valkeni rauhallisesti: Ootus pureskeli aamuheiniään ja maisteli muutaman jyvän täysrehujaan, joita oli jäänyt edelliseltä illalta. Pikkuhiljaa kilpailupaikalle valui ihmisiä hevosineen ja oli O:n vuoro lähteä aamukävelylle kauniiseen auringonpaisteeseen. Ruuna oli täynnä (pöllö)energiaa ja egoa. Se yritti kuskata minua narunjatkeena pitkin varikon pihaa ja pörhisteli ohi kulkeville. Takaisin tultua karsinaan se ilmeili hyvän tovin ja kuoputti jalkaansa karsinan pohjaan kovin levottomana. Kotona olisi alkanut tarhausaika maailman ihanimman ponitamman Violan kanssa, mutta Kuopiossa ruunan tukkaa värkättiin nykeröille. Keltsi ei voinut olla ihmettelemättä rutiinin vaihtumista ja se oli selkeästi näreissään jouduttuaan viettämään kilpahevosen karsinassa tönöttämiselämää.
 |
| © Maiju Laitinen / fotokolo.net |
Oma starttini oli vasta yhdentoista jälkeen, mutta päädyin jo kymmeneltä hevosen selkään. Tarkoituksenani oli vain kävellä kolmenkymmenen minuutin ajan, tehdä kevyt verryttely askellajien läpi ja jäädä odottamaan omaa suoritusvuoroa kävellen. Löysin kuitenkin itseni verryttelykentältä viiden minuutin jälkeen ravaamasta, koska "tuntuu niin kivalle tänään". Ootus todellakin pisti parastaan verryttelyssä! Se pörhisteli ja teki hienoja nostoja, liikkui energisesti, mutta oli silti miten kuten kuulolla. Kotona niin hidas Keltsi kuoriutui hieman viritetyksi kilparuunaksi tukka tötteröllä.
Yritin hillitä ratsastuksenhimojani kävelemällä, etten vetäisi Åkea aivan piippuun ennen omaa rataa. Kävelin, vähän ravasin, taas kävelin. Korjasin (taas) valunutta satulaa ja kävelin lisää. Lopulta omaan starttiin oli aikaa 10 minuuttia, jolloin ratsastin railakasta laukkaa verryttelykentän halki molempiin suuntiin ja tein ravisiirtymiset. Kyllä se tästä. Nopea kertaus rataan ja odottamaan kilpailukentän puolelle. Välittömästi kun Ootus käveli kilpakentälle se jännittyi samalla tavalla kuin estepäivänä. Kyttäys joka suuntaan, hirveät speksit yleisöä kohti ja töriseminen. Päätin kuitenkin mielessäni, että nythän muuten menee avut läpi, pakko nyt ratsastaa avuille. Sain Keltsistä ulos oman työvoittoni jälkeen ison show-hevosen meininkiä; ilmavaa askelta ja eteenpäinpyrkimystä. Käynti tuntui enemmän espanjalaiseltä korkeakoulunliikkeeltä, kuin maataviistävältä toriruunan askeleelta, mutta käyntiä se oli. Ravikin oli ravia ja laukka.... oli ehkä vähän railakasta.
 |
| © Maiju Laitinen / fotokolo.net |
 |
| © Maiju Laitinen / fotokolo.net |
Ennen tuomarin viheltämistä pilliin ravasin kevyesti radan ympäri ja istuin alas. Huokasin syvään ja yritin löytää omat istuinluuni molemmilta puolilta, Ootus taisi siinä pienessä hetkessä tulla tulokseen, että kouluratsastus on ok juttu ja sitä on tehty ennenkin, sillä sen jännitys kaikkosi metrien taittuessa. Itse radasta (Helppo C, tutustumisluokan kouluohjelma 2009) en muista kuin pitkäksi venyneen laukka-ravisiirtymisen ja avonaisen muodon oikeassa laukkaympyrässä. Ruuna toimitti pisteissä vaaditut asiat, sillä oli kevyet liikkeet ja hyvä eteenpäinpyrkimys radan loppuun asti. Hymy oli herkässä lopputervehdykseen tultaessa, kun sitä on monesti tarvinnut kasvoilleen väkisin pusertaa.
Kun muutama viikko sitten Ootus sai loppukommenttiin: "hieman tahmea" kommentin oli tällä kertaa loppukommentit seuraavia: "Kivoja pätkiä, välillä kierrokset hieman korkealla. Tarkkana teiden kanssa." sekä "Raamikas perustahdikas hevonen, hyvä energia. Valmistele siirtymiset. Vahdi asetus / opi molempiin suuntiin". Toinen tuomareista näki siis istuntakönöni ja jäykän käteni taakse, asettaminen tai kääntyminen ei todellakaan ole helppoa näin toispuoleisella ja kierolla kropalla. Molemmat tuomarit antoivat tasaisesti pisteitä ja lopputuloksena taululla seisoi 231p. ja prosentein 64,167. Olin enemmän kuin tyytyväinen, hieno kouluheppa-O.
Tarkistettuani Equipe Onlinen huomasin ratsastaneen itseni sen hetkiselle toiselle sijalle ja olin kiljua riemusta. Minä, joka yleensä pidän listan viimeistä paikkaa, olin ratsastanut miltein kärkeen vähän aikaa minulla olleella hevosella. Istunnastakin sain papereihin seiskan, vaikka sitä niin ikävään sävyyn joku anonyymi ruotikin vihreillä foorumin sivuilla. Olin niin iloinen siivotessani Ootuksen yömajaa ja vielä iloisempi, kun palkintojenjakoon pyydettiin valmistautumaan. En kuullut sijoitustani ja tuurillani survoin itseni hevosjonoon - vieläpä oikealle paikalle. Minut ja ruunani palkittiin keltaisella ruusukkeella, sijoituimme siis viidenneksi yli kahdestakymmenestä luokassa startanneesta. Hymy oli herkässä koko kotimatkan. Ootuksen hymy leveni vasta kotilaitumella, kun se juoksi vastaan Viola-ystäväänsä, joka myöskin riensi Keltsiä kohti täyttä päätä. Sinne kaviokkaat jäivät kaulakkain nojailemaan.
 |
| © Maiju Laitinen / fotokolo.net |
Loppuun lisähuomautus: En tiedä mitä kameranrungolleni on tapahtumassa. Ponipoikani-Tomi kuvatessa niin lähes jokainen kuva on epätarkka. Runko huutaa usein nykyään F-EE ja koko runko ERR-ERR. Eli taitaa olla yhteinen viisi vuotta kestänyt matkamme pian päätöksessään.
Hyvä te! Keltsi oli kyl tänään niin liimautuneena Violaan ku olla ja voi :D Hain ponin laitumelta ni kaveri kulkee ihan hännässä ja kyljessä kiinni, Viola raukkeli vaan vinku ja huito häntää/päätä/jalkoja et mees pois siitä mut ei Ootus mitään tajunnu :D
VastaaPoistaÅkella on ollut niin ikävä <3
PoistaHyvä te! Mahtavaa:) Hyvä että löysit taas asenteen radalla, että sinne mennään tekemään, eikä humputtelemaan ja katsomaan miten menee. Ootus on kuitenkin nuori ja tarvitsee selvän kuskin joka tietää mitä haluaa! Todella ylpeä olen! Sama fiilis esteille, vauhtia vaan ja päätöstä että yli mennään vaikka mikä olis! Nyt vain Ootukselle kisa kokemusta lisää eli ratoja alle! Tsemppiä jatkoon:)
VastaaPoistaKiitos! Sitä tahdonvoimaa tarvitaan todella, sillä liian usein lähden kilpailuihin vain ratsastelemaan. Estepäivältä jännitys puuttui minulta täysin, mutta koulupäivinä myös minulla kuivasi suuta ratsastaa kahden arvostelevan tuomarin eteen. Ensi viikonloppuna taas, niin kyllä se siitä !
PoistaVoi, onnea! Hyvä te! Ootus on niin hieno ja te ootte hyvä pari :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOnnea! :)
VastaaPoistaKiitos paljon!
PoistaJee, onnea onnea !! :)
VastaaPoistaMahtavaa onnea!!
VastaaPoistaKiitos paljon!
PoistaOnnea! Teistä tulee vielä loistopari. Innolla jään seuraamaan, mitä tulevaisuus tuo teille tullessaan.
VastaaPoistaTosi kiva kuulla! Toivottavasti tulevaisuus on meille valoisa ja hyvä :)
PoistaOnnea noin hyvästä sijasta, mahtavaa! :) Ihanan tunnelmallinen tuo viimeinen kuva ja upeita kuvia muutenkin! :)
VastaaPoistaKiitos! Ponipoika-Tomi ja kuvauskamuni-Maiju ottivat varsin hienoja kuvia, kiitos heille!
PoistaHienoa hienoa! Ja onnea kovasti! :)
VastaaPoistaOi vitsi teillä on mennyt hyvin! Mahtavaa! Onneksi olkoon!
VastaaPoistaMutta tuosta ihmisen vinoudesta! Valittelit sitä aikasemminkin ja annoin joitain vinkkejä, mutta voin sanoa, että itse löysin valtavan hyvän hoidon tähän vinouteen ja huomasin todella ison eron!
Meinaan Kalevalainen jäsenkorjaaja!
Mulla on ollu alaselkä kipee, puutunu toinen jalka vähän ja sitten ratsastaessa (ja muutenkaan istuessa) en oo tuntenu ku toisen istuinluuni. Menin sitten jäsenkorjaajalle ja se katto mun jalkoja ja totes, että jossain lantiossa on joku kierouma, kun toinen jalka oli sentin pidempi. Se auko jalkapohjista lähtien kaikki ja kun se pääsi alaselän kohalle niin siitähän se riemu alkoi kun sieltä löytyi vinoumat. Mulla oli ristiluu vinossa, kun olin tipahtanut 1,5 vuotta sitten hevosen selästä alaselkä edellä. Sen aukominen ja oikominen kävi kipeesti koska lihakset oli ollu virheasennossa sen 1,5 vuotta, mutta jumankekka kotona huomasin että istun perse suorassa!!! Se, että ihan jo keittiöntuolilla istuessa tunsin molemmat istuinluut oli ihan kummallista ja muutenkin lantion kierous korjautui aika paljon! Ihan käsittämättömän hyvä hoito! Ja se käsittelijä vielä sano, että yleensä ratsastajilla paranee istuntakin kertaheitolla kun ne käy siellä. Joten en voi kuin suositella! Kaiken lisäks hoito ei sisällä mitään niksauttelua vaan hieronnalla saatiin kaikki auki ja ojennukseen!