Lauantaina lähdettiin kohti Kuopiota aamunhämärissä. Ensimmäisessä luokassa, mihin myös me osallistuimme, oli yli 40 lähtöä. Joten vaikka luokka alkoi klo 9.00 oli meillä hyvin aikaa purkaa tavarat, varustaa Ootus ja tsekkailla kilpailupaikan menoa ja meininkiä.
 |
| verryttelyn melkein onnistunut hyppy... |
 |
| siirryin lopulta käsihevosalueelle ravaamaan huonon pohjan vuoksi |
Rata oli simppeli, 7 esteen rata korkeudella 70cm. Ilmoittauduin "pikkuluokkaan" sen vuoksi, että jos ruuna pelkäisi uutta ympäristöä saisin sen vaikka ravuutettua esteiden yli. Toisinpa kuitenkin kävi... :D Radan pohja oli märkä, osittain veden valtaama ja hieman liukkaan näppeä. Verryttelykentän pohja puolestaan oli upottava suo, joka oli pienenä alueena talloutunut käyttökelvottomaksi minun verryttelyn alkaessa. Hevosten jalat antoivat hypyn alastulossa 20cm eteenpäin mudassa liukuen. Åke varoi pohjaa yhtä paljon kuin minäkin, eikä verryttelystä tullut mitään. Hyppyytin muutaman esteen Ootuksella aivan liian pohjasta, sillä mielessäni oli kokoajan karmivat mielikuvat pohjasta. Näin jälkikäteen ajatellen, ilman mitään verryttelyä rata olisi voinut mennä jopa kylmiltään paremmin kuin huono pohjoisella verryttelykentällä yrittää hypätä mitään. Ihme ettei Ootuksen kengät jääneet mutaan kiinni tai suojat lentäneet jalasta! Kaikki varusteet mitä kuurasin pitkälle perjantaiyöhön olivat kuitenkin melko menneitä...
Vuoromme radalle tuli liian nopeasti, alla oli huono verryttely ja puoliksi vertynyt nuori ruuna. Lähdin ravaamaan katsomopäätyyn ja totta kai Ootus jännittyi yhtä pinkeäksi kuin viulunkieli, kun maisemat ja esteet muuttuivat kotipihaan verrattuna. Pahin järkytys oli esteiden johteista, joita ruuna ei kyllä ainakaan minun omistuksessani ole lainkaan nähnyt. Keltsin mahasta / nivusesta alkoi kuulla rumputtava ääni, sen silmät pyörivät kuin pelikoneessa ja ratsastettavuus hävisi syystuulen mukana Sorsasalon yläilmoihin. Yrittäessäni nostaa laukkaa Åke ampui show-ravin ja kiitoravin välimuotoon, kuin Vermoon oltas konsanaan lähdetty.
 |
| Kakkonen |
 |
| Hylkäyksen jälkeen onnistunut(ko...) esteen ylitys |
Ensimmäiselle esteelle sain tyrkättyä Ootuksen melkein pysähdyksistä. Vihreävalkeapunaiset pystyt on ennenkin syöneet keltaisia ruunia... Toiselle esteelle (peruspysty) ruuna teki stopit. Sen kyljet ja suu olivat kuin betonista valettu: vaikka kuinka yritin ratsastaa jännityksen läpi kirahvikaulainen-Ootus kuitenkin vapisi pelosta, enkä voinut estää tulevaa kieltoa mitenkään. Käänsin Keltsin ympäri ja sain kevyessä ravissa rohkaistua radan toisen esteen yli. Kolmannelle meidän matka sitten jäikin: Keltsi jännittyi taas äärimmilleen, tuijotti keltamustan okserin johteita ja oli kääntyä 180 astetta ympäri. Työnsin ruunan kuitenkin niin likelle estettä, että se oli hyppäämässä jo paikaltaan okserin. Tuomarintornista kuului kaksi kertaa pillin vihellys, samalla kun ajattelin mielessäni "piip piip ja pihalle". Päätin kuitenkin hyppyyttää kolmosen Ootuksella, jottei se nuorena hevosena oppisi yhdistämään kieltoja töiden loppumiseen. Ravista ruuna empi jälleen, mutta hyppäsi kamikaze-loikan lopulta esteen yli.
Ihmiset katsoivat meitä kokoajan jotenkin aika järkyttyneenä. Hahaha, en tiedä miksi. Tuommoinen lapsi-keltuainen kun nyt voi keksiä ties mitä. Niin isona hevosena sen survominen tolppien väliin on hankalaa, mutta yritän kyllä. Ihmiset vain jostain syystä olivat aika järkyttyneen oloisina. :D Vaikka tavoitteeseen ei päästy (maaliin asti), olin silti tyytyväinen että sain Keltuaisen jokaisen esteen yli, minkä sille näytin.
 |
| Ootus on kyllä kakkosmies... Aina perseen kimpussa. |
 |
| Vaikka Ootus ei ole parhaimmillaan, tässä kuvassa on sitä jotain! |
Iltapäivän ja illan valmistelin Oodelia sunnuntain todelliseen koitokseen: kouluratsastukseen. Ohjelmistossa oli kurajalkojen pesua, harjan letittämistä, tuntien taluttelua ja illalla ennen iltaheiniä vielä hieman juoksuttamista. Myöskin kaikki varusteet oli kuurattava uudelleen... Ootus yöpyi kilpailupaikan läheisen raviradan katoskarsinoissa erään suomenhepan kanssa. Ootus ei kyllä edes välttämättä edes huomannut tummaa kaveriaan pimeästä karsinasta ja käyttäytyi aina yhtä mallikkaasti koko viikonlopun ajan. Palataan kuitenkin koulupäivään vielä myöhemmin!
Täältä on vähän vaikea antaa neuvoja ja voi olla että et niitä tarvitsekaan, mutta sanon kuitenkin tämän :) Mulla on 180cm hevonen joka pelkää/testaa/tai jotain erkoisesteillä/johteilla. Ja vielä laiska hevonen. Aina ratsastin jalalla ja istunnalla hyvin esteelle, mutta saattoi jo 20m ennen tehä 180 käännöksen ja lähteä paikalta. Sain ohjeeksi "vetää" ohjasta. Eli kun lähestyy estettä niin yhtäaikaa vetää ja ratsastaa eteenpäin. Näin hevonen voi luottaa paremmin siihen että tiedät mitä olet tekemässä, kun se tuntee että olet sen kanssa koko ajan. Ja hyppyyn ei saa lähteä silloin liian aikaisin mukaan, eli silloin vasta kun hevosen etujalat ovat hypyssä niin lähdet mukaan. Suosittelen kokeilemaan, mullisti meidän elämän! ja hox, ohjista ei saa sahata, vaan tasanen"veto" ja sitä ei saa pysäyttää, eli jalalla eteen ja eestä niin paljon vetoa ku kestää, ilman että se pysähty.
VastaaPoistaKuullostaa aika isolta operaatiolta meille - varsinkin kun suurin vastustus tuli jarrutteluna ja jännityneisyytenä ja vieläpä ihan ensimmäistä kertaa. Onneksi olet kuitenkin löytänyt ratkaisun teille!
PoistaSamalla tavalla oma ruunani jarruttaa, mutta kun vetää vastaan, hevonenkin vetää vastaa :) Se siis alkaa ensin jarruttamaan ja sitten monesti pyörähtää ympäri, tai sitten vaan jarraa ja pysähtyy. Ideahan ei ole vetää niin paljon että hevonen pysähtyy siitä, Periaatteessa se on vaan ohjastuntuman pitämistä loppuun asti, kunnes hevonen hyppää, mutta kun ajattelee sen pienenä "vetämisenä" niin sen tulee itsekkin tehtyä paremmin loppuun asti. Näin hevosella ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä.
PoistaJos ongelma vielä toistuu täytyy yrittää :)
PoistaKotona, estevalmennuksissa tai maneesitallilla ei ole koskaan tapahtunut vastaavaa, kuin lauantaina Kuopiossa.
Ootus näyttää aivan lohikäärmeeltä tuossa kolmosesteen loikassa ! :-D Harmi, että tällä kertaa meni näin, toivottavasti seuraavalla kerralla sujuu!
VastaaPoistaVenta oli luonteeltaan lohikäärme ja Ootus ulkonäöllisesti eli taidan olla melkoinen lohikäärmeen kouluttaja :D
PoistaEnsi viikonloppuna uudestaan, siitä se rutiini syntyy!
Tuli vain tässä mieleen, että millä kuvauskalustolla kuvaat normaalisti ratsastusta? :--) Yritin etsiä blogistasi tietoa, mutten löytänyt mistään - tai sitten olin vain sokea.
VastaaPoistaYleensä käytän Nikon D90 + sigma 70
Poista-200mm/f2.8. :)
Paljon vaan ratoja ja treenejä uusissa paikoissa alle niin hyvä tulee :)
VastaaPoistaJep! Kilometrit kun karttuu niin kyllä se siitä hyväksi kehkeytyy :)
Poista