tiistai 16. syyskuuta 2014

Varteenotettava esteratsukko...?

Syyllinen olo. Koulutreeniä ties monettako kertaa putkeen. Aina samat avot, väistöt, nostot, siirtymiset. Ei ihmekään, että Ootus vähän tahmailee ja kysyy ratsastajalta: "onko pakko?", jos kenttä tarkoittaa sille aina samojen perusasioiden hinkuttamista ja vinkuttamista. Koulutuomaritkin sen huomasi, vaikka Markka ratsasti todella hyvin. Olin niin ihastunut hienoon kouluhevoseen, että olen täysin unohtanut treenin monipuolisuuden ratsastaessani itse. Nuori hevonen kuitenkin tarvitsee aika paljon erilaista liikuntaa. Minut ratsastuksensaloihin opettanut toverini kävi alkuviikosta Oodelin kyydissä kentällä ja no, alitempoinenhan se oli ja ratsastajalla on täysi työ saada se liikkumaan eteen itse. En halua tappaa noin nuoren hevosen iloa liikkumisesta, joten nyt seuraavat kaksi viikkoa mennään ihan eri juttuja. Maastoillaan, tehdään kavaletti- ja puomihommia. Sekä tietysti hypätään. Jotain ihan muuta, kuin harjoitusravissa hinkuttamista uraa pitkin. Seuraavina hetkinä en aio edes välittää missä Keltuaisen turpa viilettää, kunhan sillä on liikkumisen riemua!


Tässä oon kauhuissani, että nyt se villiinty tai jalka katkes kun pompotti selkään.
Nooo, takajalathan ne siellä duunissa vaan...
En käsitä itseäni, mitä ihmettä mä teen tuolla?!? Multa pitää varmaan oikeesti nokka ja leuka murtua jostain hevosen äkkistopista, kun toi niskan tuijotus on ihan jääääääätävää!!!

Tänään aamulla kannoin tolppia kahdeksan aikaan kentälle. Katsoin tallikaverini "Ratsasta paremmin" -kirjasta treenivinkin ja kannoin ravipuomit, sekä kaksi pientä estettä lävistäjille. Kotitallilla on hieman suppeampi estevarasto, tolpista saa aikaan kolme pystyä eikä erikoisesteitä juuri ole. Siispä muurit, matot, lankut, isot johteet yms. tulevat treeniimme vasta aina ulkopuolisissa valmennuksissa. Keltsillä oli vielä tukka aivan heinässä, kun kesken aamuheinien olin sitä jo harjailemassa ja varustamassa.

Aluksi vaikutti siltä, että huono idea ratsastaa ensimmäisenä asiana aamulla ja vielä huonompi idea hypätä pommin nielleellä Keltsillä. Mutta eteenpäinpyrkimystä...sitä nyt oli! Oli melkein jopa villiä -piti jo siirtyä nopsakkaasti laukasta käyntiin, kun tuntui että seuraava askel saattaa ponkaista jo turhankin korkealle tämmöisen tulevan tätiratsastajan kanssa. Ihanaa kuitenkin, että Åke oli selvästi riemuissaan odottavasta esteharjoituksesta! Sen silmissä syttyy tuike ja askel kevenee sen nähdessä esteet. 





Itse treenisuoritus meni hyvin. En ole niin pro esteillä (tai oikeastaan yhtään missään istuessani hevosen selässä), että osaisin itsenäisesti lähteä korjaamaan hevosen virheitä. Roikun kyydissä lahjakkaasti kyllä isoissakin koikkaloikissa, mutta nämä kotitreenaukset on lähinnä semmoista "tasaisellä rytmillä kevyesti yli" -hommaa. Pikkuesteillä ruunalle kasvaa rutiinia kokoajan, ja olenkin alkanut ajatella debyyttiä estekilpailuissa. Ensin pitää kuitenkin pystyä hyppäämään jo pikkurataa ilman paniikkivoltteja. Kyllä Ootuksesta vielä mainio esteheppa tulee, sillä se kyllä hyppää kun kuski tuo sen esteelle sopivasti ja pitää jalan kiinni. Ehkä mustakin siis vielä esteratsastaja tulee, vaikka itsesuojeluvaisto alkaa nostaa päätään.

Joku tarkkasilmäinen lukija ehkä huomaakin, että satula valuu kuvien myötä aina vaan enemmän ja enemmän taakse. Kyseinen Zaldin yleispenkki on Ventan perintösatula, joka kyllä sovitettiin ammattilaisen toimesta. En usko, että selkä voisi niiiiiin radikaalisti muuttua muutamassa viikossa, joten lienen itse kämmännyt satuloinnissa - tai ihan vaan jättänyt vyön liian löysälle. Joustovyöt eivät oikein sovi pullistelevalle Keltsille, sillä aina joustovyön kanssa satulat löytyy ristiselän päältä. Pitää kuitenkin tutkailla asiaa tarkemmin (satulaa käytän kerran parissa viikossa) ja tarvittaessa keksiä joku hätäratkaisu ongelman korjaamiseksi. Jalustimetkin sain liian lyhyiksi ja tavan turvajalustimilla on karmea ratsastaa Jinien jälkeen. Mutta uliuli nyt sitten vain, kun itseään on vain otettava niskasta kiinni! Nuoren hevosen kanssa ei auta kämmäillä yhtään missään, varsinkaan jossain satulavyön kiristyksessä...

Kuvista kiitos Annika!

Hienoin O!

20 kommenttia:

  1. Hyvinhä te meette, ja ilmeet on kyl aika pro! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei tyylillä tai taidolla, niin sitten mielenkiintoisilla ilmeillä. :D

      Poista
  2. Mullakin on toi sama tuijotusongelma:D en vaan saa sitä katsetta pidettyä eteenpäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en minäkään! kun joku hokee niin osaan katsoa ylös. Tai koulukilpailuissa, kun pelottaa mitä tuomari ajattelee. :D

      Poista
  3. Kivan näköistä menoa ^^

    VastaaPoista
  4. Ihana Ootus kun on niin innoissaan! Selkeästi näkee kuinka se nauttii päästessään hyppäämään!
    Satula kyllä valuu todella taakse. Jos istuvuudessa ei ole vikaa (ja syy ei ole Åken pullistelu) niin S-vyötä ja rintaremmiä kannattanee kokeilla?
    Kyllä te estekisoihin vielä pääsette, ihan varmasti! :) Tasaista treeniä ja pienestä se lähtee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O kyllä kieltämättä on ihan fiilareissa esteillä. Ihan aina ei rohkeutta löydy, mutta pelottavien esteiden yli ensin otettuaan koikkaloikkaa menee kuin vanhempikin konkari.

      Huomasin alastullessa, kuinka takana satula oli. En tiedä missä vaiheessa se oikein valui, kuvien perusteella kokoajan vähän. Viisipiste martingaali pitänee varmaan hankkia, jos ei ei nyt ala ratkeamaan tuo. Rungonmuoto on tälle kiikun ja kaakun, mutta koska on tosiaan vain kakkossatulana, n. kerran viikossa tai kahdessa, en usko että se saa mitään dramaattista aikaan.

      Poista
  5. Otus on niin estesukuinen, että hyppääjähän siitä täytyy tulla ;) Isä on tuttu ori, ja hieno onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnetko Opaalin ihan henkilökohtaisesti? Olisi hauska kuulla lisää siitä. :)
      Kisatuloksia löytyy googlettamalla, mutta muita kovin konkreettisia asioita ei.

      Poista
    2. No en sen henkilökohtasemmin. Virossa olen sen tavannu ennenku suomeen tuli :) Oritestissä näin sen, kun hyppäsi jotain 170cm muistaakseni. Meinasi tulla meidän tallille myyntiin, mutta ei kerennyt. Käsittääkseni, tuota hyppykykyä kuitenkin on periyttänyt.

      Poista
    3. Andruksen kautta tullut meille muutamia hevosia. Löysin nyt videon pätkän jossa ori hyppää 215cm :D joten siitä nuoruuden hypystäkin on kehittynynt :D

      Poista
    4. Minäkin olen noita meriittejä ja muita netistä selaillut. Suku ei tee suorittajaa, mutta antaa edellytyksiä siihen. :) Rakenne Ootuksella on kyllä kuin isällään, yhtä kuikeloita molemmat!

      Poista
  6. Haha, loistavia tosiaan noi sun ilmeet XD

    Mukavaa että Ootus tykkää hyppäämisestä ! Tuli noita kuvia katellessa itelleki taas hinku loikkimaan, joten pitänee kasata kentälle pari estettä heti kun sattuu sopiva rakonen kohdalle... !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari pikkuestettä ja jollekin 112 puhelimessa näppäiltynä: se on minun estetreeni. :D

      Mun ilmeet on kyllä melko muikeita, muista laittaa myös omasi, kun saat estetreenit kohdilleen! :D

      Poista
  7. Satulasta, että katsoiko sovittaja satulan myös liikeessä? Tiedän tapauksen, jossa satula oli hyvä, kun hevonen seisoi paikallaan, mutta liikkuessa valui juuri ristiselälle. Vaihto hieman eri runkoiseen niin eipä valunut enää. Ja kuten sanoit niin satulavyön kiristyksessä tulee olla tarkka eikä edes iällä ole merkitystä. Satulointia inhoavan hevosen voi saada jo sillä, että liian nopeasti kiristää vyön "tappiin" vaikka nätisti kiristäisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satulaa ei tarkistettu itse liikkeessä, mutta hikijälkien perusteella se ei valunut ja painokin jakautui hyvin. Olen sen jälkeen ratsastanut satulalla neljä kertaa, joista tämä oli ensimmäinen jossa penkki valui. Tänään sain myöskin koulupenkin valumaan (huoh), mutta tultuani alas selästä vyön ja hevosen väliin mahtui kaksi kättä. Siis peruskangasvyön väliin. :D taitaa Oodeli vaan vähän imaista ilmaa itseensä satuloidessa.

      Olet oikeassa tuosta vyön kiristyksestä, itse satuloin hevosen "aikaisin" ja kiristelen vyötä aina reiän tai pari kerrallaan.

      Poista
    2. No siinä tapauksessa tilanne on varmasti eri. Tuossa tuntemassani tapauksessa satula valui jo ensimmäisellä ratsastuskerralla.

      Yksi vinkki tuli vielä mieleen kiristykseen liittyen joka voisi myös auttaa satulan pysymisessä paikoillaan niin kannattaa ensin työstää hevosta maasta käsin ennenkuin nousee selkään. Silloin satula ikäänkuin asettuu paikoilleen ja hevosen keho on valmiissa "työskentelymuotissa" eli ryhdikkäämpänä ja enemmän paketissa. Kun on nousemassa selkään niin kiristää vielä viimeisen kerran. Näin kiristys tapahtuu edelleen hevoselle mukavimmalla tavalla eikä tarvitse alkaa kiristelemään kesken ratsastuksen tai tunnu lopettaessa vyön jääneen liian löysälle. Toki parhaan mahdollisen tuloksen saamiseksi hevosen tulee oikeasti työskennellä eikä vain jolkotella eteenpäin. Juoksutus ei ole tässä paras vaihtoehto vaan kun löytää hyvät harjoitteet esim. hyvät taivutukset, väistöt, peruutukset jne. ovat parempi/tehokkaampi vaihtoehto. Lisähyötynä vielä se, että hevonen on samalla lämmitelty ja voi selästä alkaa heti tosi toimiin. Tämä kyllä vaatii ratsastajalta enemmän, mutta kokemuksesta voin sanoa, että on myös palkitsevaa myös ratsastuksellisia seikkoja ajatellen.

      Poista
    3. Kieltämättä maastakäsin työskentelemällä saa paljon aikaa - mutta vaatii hirvittävän rumban jokainen kerta. Ympyräliinalla juoksuttaminen kuluttaa hevosta liikaa tehtynä niin usein, mutta ohjasajolla voisin harkita väistöjen opettelua. Tai ylipäätään sitä, kun ihminen muuttuukin käskemään hevosen kanssa samalle tasolle. :D

      Kiitos kommentistasi, sain ajattelemisen aihetta!

      Poista
    4. Tohon vois auttaa myös periaatteessa se, että harjaat ponin yms, nakkaat satulan selkään ja satulavyö kiinni. Suojat toiselle puolen -> kiristys -> suojat toiselle puolen -> kiristys -> suitset -> kiristys -> kentälle -> kiristys -> selkään -> selästä käsin kiristys -> alkukäynnit -> satulavyön tarkistus (liikkeessä!!), jos tarvetta kiristys.

      Heppakaan ei ehkä tajuaisi pullistella niin paljoa kun satulavyötä ns. kiristettäisi jatkuvasti vähän. Ja onhan se ns. reikä kerrallaan miellyttävämpi hevosellekkin kuin "kerralla vaan". Tosin empä sitten tiedä miten sitä satulavyötä teillä päin kiristellään muutenkaan :D

      Hienolta näyttivät hypyt!:)

      Poista
    5. Juurikin näin toimin, kaikkien kohdalla. :)

      Poista