torstai 30. lokakuuta 2014

Tulevaisuuden ravikuningas

Ex-ravurit kuohdutaa kansaa aina yhtä paljon. "Ne on luotu raviradoille, eikä ratsastuskentille". Minäkin veikkaan ettei minun torinhevosta ole alunperin tarkoitettu raviradalle kärryjen kanssa, mutta kovaa vauhtia minä niitä sen perään olen työntämässä. Ehkä ensi kerralla pitää sitten ostaa se oikea ravuri, niin ei tarvitse näitä ratsuja yrittää ravikuninkaiksi. Kyllä ne jutun juonen ymmärtää, mutta vauhti niillä on liian hidas pärjätäkseen raveissa... ;)



Ohjasajoin Ootusta muutama viikko takaperin, kun kenttä oli epätasaisesti jäätynyt kivikova betonialusta. Elohopea laski kymmeneen pakkasasteeseen, kun ponipoikani Tomin kanssa harjoitettiin Åkea ohjasajoon. Ja miksi se ratsu nyt pitää kaikkiin ravikotkotuksiin opettaa? Kaikkien hevosteni kanssa minulla on aina ollut periaate, että haluan hevosen olevan monipuolinen, tottunut "vähän kaikkeen" ja olevan rohkea uusia asioita kohtaan. Näitä ominaisuuksia hevosiin ei saa, ellei niitä harjoittele kotona, ja järjestä hevoselle uusia tilanteita - tämäkin opetustilanne oli hyvin hillitty, sillä Tomi talutti Ootusta kun minä roikuin ohjaksissa. Uudet asiat vievät hevoselta hetken sulattelun, ja pienikin treeni uudessa asiassa on hevoselle hyvää aivojumppaa kehittäen samalla myös lihaksistoa aina hieman eri tavalla.

Keltuainen ei sen suuremmin ihmetellyt valjaita, rintaremmiä ja häntäremmin epäonnistunutta virittämistä. Valtavissa mittasuhteissa oleva ruuna ei mahtunut tallikaverin valjaisiin ihan noin vain... Ootus hyväksyi aika nopeasti, että ihmisen edellä pystyi kulkemaan ja kuinka ohjasavut toimivat, vaikka itse ohjakset olivatkin useita metrejä pitkät. Harjoiteltiin pysähtyistä, peruuttamista, kääntymistä, pohkeenväistöjä ja ympyröitä. Jälkikäteen ajateltuna harjoitukset eivät olleet helpoimmasta päästä ensikertalaiselle. Nälkä kuitenkin kasvoi minulla asioita tehdessä, sillä ruuna ymmärti niin nopeasti jutun juonen.



Ootusta on luultu kuvien perusteella poniksi. Tässä kuvassa ehkä näkyy, että ei se ihan miniponi ole. Minä olen 170cm.

Ja mitä tästä itse opin? Aivan valtavasti. Esimerkiksi väistöissä ei tarvinnut kuin ulko-ohjan tuen, sekä suuntaa näyttävän sisäohjan. Jo pienestäkin paineesta ruuna lähti tahdikkaaseen ja suoraan väistöön. Åke opetti muutenkin ulko-ohjan merkitystä: ympyrälle se ei varmasti kääntynyt jos vedin sisäohjasta. Ruuna jatkoi pää ja kaula kallellaan uraa pitkin, kunnes ymmärsin että ulko-ohja, se minulta puuttui täysin tuntumalta. Kerittyäni hetken ulko-ohjaa niin ta-DAA, ruuna teki voltteja, kiemuroita ja kääntyi niin mallikkaasti. Hieno O.

Taputin ruunaa, mutta myös itseäni tästä vuosisadan oivalluksesta, joka tulee kyllä nyt muutaman vuoden myöhässä. Seuraavat ratsastuskerrat olen hokenut lirularulorua päässäni: "Ulko-ohja on Jumala ja sisäohja on pappi, joka Jumalaa myötäilee".

10 kommenttia:

  1. Onko ootuksen säkäkorkeus mitattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virallista mittaustodistusta ei ole, enkä tiedä onko sitä kotimittailtu entisissä kodeissa. Minun silmämääräinen arvio on 170+cm (ehkä n. 173cm?), sillä katselen Ootuksen säkää ylävinkkeliin seistessäni ruunassa kiinni. :)

      Poista
  2. Haha nauratti otsikko ! Puoliverisistä ei ole kyllä ravureiksi pätkän vertaa vaikka valjaat niskassa olisikin, mutta ajohevosina toimivat ihan mainiosti. Hieno Ootus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahha, ei ehkä olisi O:sta hiittiseuraksi tallin suomenhevosravurille. Paitsi ollaanhan me ratsain käyty laukkuuttamassa rinnalla. :)

      Poista
  3. Sit vaan kärryt perään niin saatte hyvän liikutusmuodon. Meillä koulussa kaikka hevoset jotka täällä syntyvät opetetaan ajolle rotuun kattomatta eli oli sit lämpönen,suokki tai puokki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitää vielä muutama kerta harjoitella ennen niitä kärryjä... :D

      Venta toimi vallan mainiosti ohjasajaen, mutta paineen tullessa kylkiin ja lautasten sivuille alkoi kärryjen potkiminen. Minulla itselläni ei ole kärrejä, joten joudun lainaamaan niitä tallikaveriltani. En halua kiittää kaveriani sillä, että vien mutka-aisaiset kärryt takaisin. Toki joskus olisi ideana päästä vähän kärryttelemään, se kasvattaa hyvin hevosen takalistoa :)

      Poista
  4. Ootushan kuulostaa ihan alan ammattilaiselta! Saattaahan olla, että sitä on joskus ohjasajettu.
    Kilpailen hevosellani alue HeA ja jotenkin ihmiset katsovat kummasti, kun kuulevat jostain että kärryttelen hevoseni kanssa viikottain. Sitä pidetään jotenkin outona ja hulluna, mutta itse olen vain tyytyväinen tästä liikutusmuodostani. Valmentajakin ihmettelee, että kuinka lennokas, voimakas ja eteenpäinvievä askellus hevosellani on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O kyllä kieltämättä suoritti sillä tasolla, että saattoi hyvinkin olla entistä ajotaustaa. Edellisiltä omistajilta en ole kuullut, mutta mistäs sitä koskaan tietää. :) Ajaminen ja kärrittely kasvattaa nopeasti takapäätä ja selkää - sekä säästää hevosen niveliä ratsastajanpainolta - joten ajaminen kuullostaa meidänkin tulevaisuuden suunnitelmalta. Teillä onkin siinä ollut jo hyvät tulokset :)

      Poista
  5. Haluaisin myös kovasti opettaa meidän puoliverisen ajolle, mutta ainakaan läheinen ravi-ihminen ei suostunut siitä auttamaan, vedoten "roturasismiin". Toisaalta ihan sama, koska se hevonen on mun ja jos se toimii, niin miksen vaikka ajaisi sillä kylärinkiä jos niikseen tulee?
    Ootus vaikuttaa ainakin varteenotettavalta sunnuntaikärryttelijältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, melko mielenkiintoinen näkemys! Meillä en ole koskaan törmännyt roturasismiin ravureiden puolelta ratsuihin. Toisin päin sitten liiankin monesti... Tosin ehkä muutaman kerran vanhan kansanhevosmies on naureskellut partaansa, että siellä ne tytöt hevosineen taas menee ;)

      Poista