Arjen aatoksia

Blogissani harvemmin on aivan arkipäivän kuulumisia, mutta tällä kertaa ajattelin alkavan viikon kunniaksi kertoa niitä tuikitavallisia kertomuksia hevosen kanssa vietetystä yhteisestä arjesta. Mikäli teidän mielestänne nämä kuulumiset ovat jotenkin superhauskoja, niin jättäkää kommenttia. Yritän toteuttaa niitä sitten vähän enemmänkin.

Viime viikkoina Ootus on ollut mielestäni ihan superhyvä ratsastaa! Se ei enää yritä kiskoa minua mukaansa satulasta irti, on kevyt ja miellyttävä ratsastaa. Ajoittain hieman jopa kuumuva ja protestoiva nuorikko. Ootus nimittäin nakkasi minulle ensimmäisen "pukkinsa", eli vähän nosti takajalkaa. Ruunan tapoihin ei ole kuulunut pukitella, mutta siirtymät saivat sen niin raivon partaalle kuskin keikkuessa kyydissä, että piti heittää vähän mulliloikan tapaista. Ihmettelin selässä, että mitä tämä tekee, kun myöhemmin kuulin että ruuna vähän pukkasi. Minua vain nauratti, hölömö ruuna.

Viikonloppuna satuin sopivasti kentälle Heidin kanssa yhtä aikaa ja hän ottikin meidän menosta muutaman videopätkän, jotka ovat molemmat esillä tässä postauksessa. Jostain syystä tuo toinen on todella slow-motion, enkä ymmärtänyt, että videota olisi voinut nopeuttaa (tai jotain...). Kuitenkin perusasiat näiltä videoilta näkee, vaikkeivat ne ehkä HD-laatuisinakaan olisi kauneinta katsottavaa. Joku saattanee muistaa minun ja Ootuksen videoita ensimmäisiltä kuukausilta ja ainakin omaan silmääni menomme on parantunut. Itselläni on jo paljon itsevarmempi ja helpompi olo Åken kyydissä, joten se varmasti heijastaa myöskin hevoseen. Uskallan jo vaatia, enkä enää jännitä reaktiota.

Ootus kuitenkin liukastui ikävästi sunnuntaina liukkaalla kentällä. Teimme aivan tavallista käyntityöskentelyä uralla, kun aivan äkkiä ruunan takajalka lipesi alta kavioon tilsottuneen lumen vuoksi. Olin aivan varma, että kaadumme, mutta jotenkin Keltuainen sai kaikki jalkansa tolpilleen. Tietenkin jäin vielä kotona miettimään, että tuliko nyt jännevamma (ensimmäinen ajatus taisi olla, että nyt siltä katkesi jalka...) ja tallinpitäjä infoilikin pyynnöstäni, että toinen takanen oli ollut säären yläpäästä hieman lämmin, muttei kuuma tai turvonnut. Hysteerikkona on minun aivan pakko päästä heti aamulla toteamaan, että mikä jänne sieltä ropsahti. Toivottavasti ei mikään.