Minuun on iskenyt viimmattu halu treenata. Halu oppia paremmaksi. Halu kehittyä. Ymmärrys syy-seuraussuhteisiin on tärkeässä roolissa, mutta vielä suurempi merkitys on asioiden korjaamiselle. Mitä tulee tehdä, jotta saavutetaan asia Y, eikä tapahdu asiaa X. Ratsastuskouluun jätin asenteen: "se on tässä hevosessa", kun omien hevosten myötä on tullut masentavin asenne: "se vika on minussa".
Viikko sitten kävimme Ootuksen kanssa valmennuksessa kirpeässä pakkasilmassa, kun elohopea laski melkein kahteenkymmeneen. Sain valmennuksessa todellisia ahaa-elämyksiä ruunan ratsastamiseen, kun ymmärsin, että ohjat eivät ole hevosen ratti. Rattina toimii oma kehoni, oma painoni. Ohjat vain hienosäätää, loppu tapahtuu muualta. Valmentajani säesti ratsastustani sanoilla: "Tuo ruuna on sinulle paras mahdollinen. Se ei tee mitään ilmaiseksi, ellet osaa ratsastaa."
Kun syksyllä olin ystäväni oman ratsastuksensa jälkeen neuvoi minua O:n ratsastamisessa törmäsin termiin "pyöristä". Kuunneltuani noin viisikymmentä kertaa termiä "pyöristä" minun piti pysähtyä ja kysyä, että anteeksi mutta nyt en kyllä tajua mitä tarkoitat. Voitko kertoa. Pyöristä tarkoitti, että ohjalla otan kevyeen pidätteen ja ratsastan jalalla. Alku oli aika brutaalin näköistä, sillä avut olivat karkeita, voimakkaita ja vahvoja - minulla joka oli istunut hevosten selässä viimeiset parikymmentä vuotta! Todellakin vain istunut... Ratsastanut olen sen virallisella määreellä noin muutaman vuoden, silloinkin tulee pitkittäin kausia, etten osaa enää ratsastaa vaan ratsastelen.
 |
| Ongelmani on jännittynyt, vino ja lukittautunut käsi satulan etukaareen, eteenpäin kallistunut ryhti ja vino istunta |
 |
| Tässä olen ymmärtänyt jo "pyöristä" termin ideaa pyöristyen itse selässä, kuin kilpikonna... :) |
Ymmärsin vasta viimeisen valmennuksen tuoksinnassa, että mitä "pyöristä" termi tarkoitti. Siis jalan eteen ratsastamista, takaa eteen. Mistä liike lähtee, hevosen moottorista. Karkeus avuissani loppui siihen, enkä halua enää palata vanhaan käsitykseen itsestäni rautakouraisena ratsastajana. En tiedä onko kuvitelmissani ollut perää, sillä hevoseni ovat olleet herkkiä. Ja sellaisena haluan ne pitää jatkossakin.
Valmennuksessa ymmärsin painon merkityksen, tiedostaen samalla oman kroppani vinouden. Ei voi vaatia, jos ei osaa itse edes pyytää. Istuessani tasapainossa hartioita nostamatta, kättä jännittämättä ja jalka heilumatta Keltuaisen kauhoessa eteenpäin raviaan tavoitin oman sisäisen zenini. Tältä se tuntuu, kun hevonen tanssii.
Valmennuksessa ymmärsin painon merkityksen, tiedostaen samalla oman kroppani vinouden. Ei voi vaatia, jos ei osaa itse edes pyytää. Istuessani tasapainossa hartioita nostamatta, kättä jännittämättä ja jalka heilumatta Keltuaisen kauhoessa eteenpäin raviaan tavoitin oman sisäisen zenini. Tältä se tuntuu, kun hevonen tanssii.
Opin itse saman ja jätin myös kermavaahdon vatkaamisen leipureille Villellä aloitettua ratsastuksen.
VastaaPoistaEi tarvi nykyään kantaa hevosta vaan hevonen kantaa itsensä. :)
Jep! Ootuskin haluaisi monesti minun kantavan sen päänsä. Ei auta, kun pitää ihan itse kantaa oma nuppi :)
PoistaMinulla on sellainen ope ratsastuskoulussa joka on painottannut minulle aina että pohkeella ja kropalla kaikki pää asiassa tehdään eikä ohjilla. Tää oppi on tullu jo alkeistunnelta asti.
VastaaPoistaOpettajia ja opetustyylejä on varmasti ihan yhtä monta kuin oppijaakin. Itselleni on jäänyt virheellinen käsitys, kun aina puhutaan että myötää kädellä. Apu on helposti suusta nyppivä ja radikaali, kun todellisuudessa ei tarvitse kuin nyrkkiä hieman höllätä.
PoistaAhaa-elämykset on aina mahtavia, kun lamppu syttyy kerralla kunnolla. Hienoa lukea tämmöistä, kun joku tiedostaa omat virheensä eikä syytä hevosta kaikesta. Ratsastus on siitä hyvä laji, että siinä voi aina kehittyä, eikä täydellistä olekaan. Ja mikäs sen mukavampaa, kuin päästä treenaamaan kunnolla, kun on oppinut jotain uutta. :)
VastaaPoistaRatsastus on kyllä hienoin, mutta samalla masentavin laji. Tuntuu, että kun yksi palanen loksahtaa niin muut leviää. Ahaa-elämykset syntyvät itselläni aina valmennuksissa. Soimaan itseäni, kun en käynyt moneen vuoteen missään vaan kotona kehittelin itselleni karmeita istuntavirheitä... Paremmalla tsempillä ensi vuoteen!
PoistaSulla ei menny kuin puoli vuotta ymmärtää! Mulla yleensä menee vuodesta kolmeen vuotta älytä joku asia :D kuukausi sitten älysin sen, että hevonen oikeasti kääntyy helpommin kun lonkka aukeaa liikkeen suuntaan :D ja tästä asiasta kiljuttiin mulle Silverin kanssa... :D joskus tulee vain sellainen olo, että eihän tuolla selässä tehdä muuta kuin perseillä :D
VastaaPoistaHahahaha, nooo, on tässä jo muutama vuosi ihmetelty, että mikä on kun ei kulje. Lopetan aina ratsastuksen siihen kun hevonen on "ihan kiva", jonka jälkeen jään matkustelemaan. Pitää vain viedä itseni pois mukavuusalueelta: vaatia ensin itseltä ja sitten hevoselta. Tätä on valmentaja hokenut 2 vuotta, mutta nyt se vasta taitaa upota kokonaisuutena päähän... hups :D
Poista