Hyvän hevosen päivä

Kirjoitin eilen valtavassa tunnekouhussa blogikirjoituksen, joka on ajastettu teille lukijoille huomiseksi. Eilen meillä oli Ootuksen kanssa pieni välikohtaus, johon minä reagoin väärin. Tajusin tämän itsekin ja pahoitin mieleni, kuinka epäreilu olin hevostani kohtaan. 

Eläimelle ei voi esittää anteeksipyyntöä, kuten ihmiselle. Se ei ymmärrä sanoja, eikä osaa yhdistää hyviä tekoja korjaamaan huonoja kokemuksia. Ihmisen kanssa riitatilanteet saadaan sovittua sanallisesti, voidaan vähän nauraa tapahtuneelle ja todeta, ettei näin käy jatkossa. Eläin puolestaan ei ymmärrä, että isompi kasa heinää ja lempeästi puhuva omistaja on anteeksipyytävä. Siispä yritin tänään olla mahdollisimman reilu hevoselleni, vaikka eihän se muuta tarkoittaisi kuin kevyempää omatuntoa itselleni. Ehkä minun olisi helpompi hyväksyä tapahtunut itselleni, mikäli saisin itselleni todennettua, ettei ruunani vihaisi minua.

Tämä päivä olikin vain pyhitetty ruunan itsetunnon kohentamiselle, hyville teoille ja sanoille. Paljon kehumista, ratsastusta siten, etten oikeastaan vaadi mitään vaikeaa. Olisi helpompi päästä kehumaan ihan jo pysähtymisestä, kuin laukka-avoista. Ihan vain, että nautimme toistemme seurasta. Ei hampaiden kiristelyä eiliseltä, vaan paljon lellimistä (toim.huom. en harrasta juuri makupaloja, herkkujen antoa tai muutakaan. Silloin tällöin voin eläimelle herkkupalan sujauttaa), hyvää mieltä ja positiivisia kokemuksia.

 

Yksi päivä ei tietenkään korvaa aiempaa huonoa kokemusta, jonka huomasin Ventan kohdalla erittäin selkeästi. Yksi hellittelevä ponityttöpäivä on pisarana meressä, mikäli muuten päivittäin hevosta kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Venta tosin oli jo kauan sitten kohdannut sen verran vääryyttä, että siitä tuli epäluuloinen, omaa tilaansa puollustava ja hyökkäävä uhattuna. Hevosella ei ole oikeudentajua, mutta kyllä se tietää milloin se kokee vääryyttä reagoiden siihen välittömästi. Hevonen ei eläimenä kykene suunnittelemaan tulevaa päiväänsä "olenpa tänään ilkeä ja pukittelen" vaan se reagoi aina tilanteeseen itselleen oikein. Ihminen tulkitsee tilanteen väärin ja pahimmillaan rankaisee. Kilttejä ja kivoja hevosia saa siten kyllä aikaan, mutta eriasia on, haluaako kukaan oikeasti luoda itselleen eläinmaailman Erikoita talliinsa seisomaan.

Itselleni eilinen oli kyllä peiliinkatsomisen paikka. Hevosella tulee olla rajat, mutta niin myöskin minun käytökselläni sitä kohtaan. Parasta kuitenkin on, että tiedostan virheeni ja tunnustan toimineeni väärin. Liian usein ihmiset kohtelevat eläimiään vääryydellä ja väkivaltaisesti, ilman että edes räpäyttävät omaa silmäänsä ja myöhemmin kertovat asiasta kerskaillen. Se on surullista ja pelottavaa.